Sivu 1/1

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 02.03.2011 12:56
Kirjoittaja valkosiipi
Vauva reppana. Vauva olisi halunnut selvästi tutkia paperia itse, mutta ei pystynyt tekemään sitä, kun isä häiritsi koko ajan tutkimista omalla repimisellään. Ei tuo nauru minusta ollut iloista tai riemullista naurua. Siinä oli jotain, joka meni yli. Kiihtynyttä enemmän kuin riemusta lähtevää.

Pienenä on joutunut tuo vauva aloittamaan oikein ammattimaisen aikuisten miellyttämisen. Hyvä esimerkki siitä, mitä positiivinen suhtautuminen minun mielestäni nimenomaan ei ole.

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 02.03.2011 13:42
Kirjoittaja valkosiipi
Voipi olla, että analyysini meni hutiin. Vauva on todella hyvä hekottaja, joka repii riemua varmaankin monesta asiasta. Noi kunnon hekottajat ovat minusta hyviä tyyppejä. Eihän niitä voi olla naurattamatta.

Tässä videossa vauva haluaisi selvästi kovasti tutkia (kääntää, vääntää, haistaa, maistaa...) isän repimää paperia. Jos isä olisi ollut vähänkin kykenevä kuuntelemaan vauvaansa, hän olisi antanut vauvan tutkia paperia ainakin hetken ja sitten vasta olisi naurattanut vauvaa lisää, jos olisi videonsa halunnut kuvata.

Eihän tuolla yksittäisenä kertana sinänsä ole merkitystä. Mutta isän reaktio videon saamaan julkisuuteen antoi minulle syyn epäillä, että vauva saattaa olla isälle useastikin väline omaan tyydytykseen. Mutta... onhan vauvalla myös äiti, varmaankin...

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 02.03.2011 13:55
Kirjoittaja Mirri
valkosiipi kirjoitti:Vauva reppana. Vauva olisi halunnut selvästi tutkia paperia itse, mutta ei pystynyt tekemään sitä, kun isä häiritsi koko ajan tutkimista omalla repimisellään. Ei tuo nauru minusta ollut iloista tai riemullista naurua. Siinä oli jotain, joka meni yli. Kiihtynyttä enemmän kuin riemusta lähtevää.

Minusta kiihtymys liittyi repimisestä lähtevään outoon ääneen, joka oli yhtaikaa sekä riemastuttava että pelottava. Noinhan vauvojen elämässä usein, uudet ja voimakkaat asiat ovat hykerryttävällä tavalla jännittäviä. Kuten tuossa paperin repiminen kaikkinensa, syntyi äkkiä kova ääni ja palasia...

Kyllä tuossa mielestäni nähtiin aidosti innostunut ja riemastunut vauva - silti, vaikka vauvalle paperin repiminen kovine äänineen taisi olla uusi ja kiihdyttävä tilanne. Sellainen tilanne, joka panee 'hihkumaan riemusta'.
Jos isä olisi ollut vähänkin kykenevä kuuntelemaan vauvaansa...

Tuskin yhden videopätkän perusteella pystytään ihan tuollaista sanomaan isästä - ei ainakaan kuulosta mitenkään viisaalta väittää, ettei kyseinen isä ollut vähänkään kykenevä kuuntelemaan vauvaansa. Moinen väite on kovin painavasti sanottu, mutta mielestäni köykäisin perusteluin.

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 02.03.2011 14:02
Kirjoittaja valkosiipi
Mirri kirjoitti:Minusta kiihtymys liittyi repimisestä lähtevään outoon ääneen, joka oli yhtaikaa sekä riemastuttava että pelottava. Noinhan vauvojen elämässä usein, uudet ja voimakkaat asiat ovat hykerryttävällä tavalla jännittäviä. Kuten tuossa paperin repiminen kaikkinensa, syntyi äkkiä kova ääni ja palasia...

Jos paperin repimisestä tuleva ääni olisi ollut uusi ja jännittävä, vauva ei olisi halunnut tutkia isän repimää paperia, vaan olisi keskittänyt kaiken huomionsa paperia repivään isään.

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 02.03.2011 15:06
Kirjoittaja Gyver
.

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 02.03.2011 15:22
Kirjoittaja valkosiipi
Gyver kirjoitti:Tässä on ihan selkeästi kyseessä tunteensiirto: Isän paperin repimisestä saama riemu siirtyy vauvaan!

Eli vauva joutui tuntemaan isän tunteita
sen sijaan, että olisi saanut toteuttaa
omaa haluaan tutkia paperia.

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 02.03.2011 16:21
Kirjoittaja Mirri
valkosiipi kirjoitti:
Gyver kirjoitti:Tässä on ihan selkeästi kyseessä tunteensiirto: Isän paperin repimisestä saama riemu siirtyy vauvaan!

Eli vauva joutui tuntemaan isän tunteita
sen sijaan, että olisi saanut toteuttaa
omaa haluaan tutkia paperia.

On sitten isien syytä olla viihdyttämättä ja hauskuuttamatta vauvojaan; sellainen on vauvoille vahingollista. Kaikki vauvaa naurattavat pelleilyt, kutittelut sun muut miehiset ja mukavat tavat olla yhdessä vauvan kanssa pitää karsia pois; niissä vain siirretään isän tunteita vauvaan. Heh.

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 02.03.2011 18:09
Kirjoittaja valkosiipi
Saatoin itsestäni lähtevistä syistä tulkita videota vähän yli. En tiedä...

Ei kai mikään ole sen parempaa kuin lapsen kanssa aikaa viettävä ja hassuttelevakin isä.
Enkä näe, että maailmaan tutustumisessa olisi sinänsä sääntöjä.

Oli miten oli. Jokin minua tuossa videossa häiritsee.
Ehkä se olen minä itse, joka en saanut lapsena keskittyä omiin "tutkimuksiini",
koska piti tarjota aikuisille jotain halvatun sirkushuveja.

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 02.03.2011 20:17
Kirjoittaja Mirri
Valkosiipi, ok. Miehinen hassuttelu vauvan kanssa; siinä oli juuri se asia, jonka olin näkevinäni tuossa videopätkässä.

Minullakin tuli mieleen, että jokin sai sinut reagoimaan liian voimakkaasti; näkemään asioita, joita ei ihan tuosta videopätkästä ole nähtävissä. Niinpä ei tiedetä kuka siinä oli kenenkin tarpeiden palveluksessa, vai saivatko kaikki jotakin - vauva, isä, sekä kuvaaja. Normaali tilanne kai on se, että siinä kaikilla oli mukavaa ja kaikki olivat tyytyväisiä; tyydytettiin vastavuoroisesti kaikkien tarpeita ilman, että vauva olisi joutunut isänsä tai kuvaajan käyttöön.

Minä taas reagoin voimakkaasti sinun reaktioosi, koska ensimmäisenä tuli mieleeni, että juuri kun isällä ja vauvalla on yhdessä kivaa miehisellä tyylillä, joku tulee ja näkee heidän yhteisessä hetkessään ja hauskanpidossaan ties vaikka mitä. Liian voimakas reaktio minullakin, ja siihen on omat syynsä - nousevat minusta ties mistä...

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 03.03.2011 13:39
Kirjoittaja Maria
Kyllästynyt kirjoitti:Isä sai hylkäyskirjeen, josta vauva tykkää
IS 1.3.2011
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/Is%C ... 15389.html

"Isä haki työpaikkaa ja tuli hylätyksi. Kirje oli kuitenkin suuri hupi McArthurin perheen pienokaiselle..."

Omistettu kaikille KELA- ym. hylsyjä saaneille.

Kiitos! Hylsyt kuuluvat toimenkuvani ei niin kivoihin puoliin.

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 03.03.2011 14:13
Kirjoittaja Psykopatologia
Hienoa, että joku on erikoistunut hylsyihin.

Koko patruuna voisi olla vielä kiintoisampi.

Re: Positiivisesta suhtautumisesta

ViestiLähetetty: 03.03.2011 14:32
Kirjoittaja Psykopatologia
Ei.