Kirjoittaja Psykopatologia » 18.02.2011 21:57
Mistä tunteettomuus johtuu, ellei ole psykopaatti?
Eristämisestä eli isolaatiosta:
6. Eristäminen (isolaatio)
Eristämisessä (isolaatiossa) asiayhteydet irtoavat toisistaan ja/tai varsinkin emootioiden idea-ainekset affekteista, jolloin (myös)tunne-asioita voidaan käsitellä tunteetta, ikään kuin asia-asioina.
Eristäminen on perus-defenssi pakkoneuroosissa (jossa se ilmenee usein yhdessä mm. *reaktionmuodostuksen ja *tyhjäksitekemisen kanssa).
Eristämisen kautta ihminen voi puhua aroistakin asioista ilman tietoista nolouden tunnetta. Isolaatiosta on myös kyse esimerkiksi silloin, kun ihminen ei näe jonkun ajatuksen yhteyttä toiseen tai kokonaisuuteen tai siihen liittyviä assosiatiivisia ideoita tai emootiota. Ihminen voi myös eristää lapsuutensa traumat nykyisyydestä (vaikka ao. yhteys olisi muille suh-teellisen selvä). Tai hän voi isoloida esimerkiksi terapia-asiat muusta elämästä ("tämä on leikkiä vain; oikea elämä on asia erikseen!").
Eristämistä tapahtuu ihmisillä normaalisti usein traumaattisten tapahtumien yhteydessä: Esimerkiksi tulipalossa tavallisesti arka äiti saattaa kylmän rauhallisesti pelastaa lapsensa varmasta kuolemasta. (Jälkeen päin hän voi vavista kuin haavanlehti.) Monissa ammateissa tarvitaan tunteiden eristä-mistä: Esimerkiksi traumakirurgille ei ole suotavaa olla ainakaan operaation aikana ylen emotionaalinen.
Eristämisen prototyyppi on looginen (algoritminen) ajattelu, so. luonnon-tieteellinen ajattelu. (Humanistisissa tieteissä "paras" ajattelu olisi emotio-naalisempaa.) Isolaatiota käyttävillä on välillä – varsinkin jos intellektuali-saatiota on mukana – korkeatasoista käsitteellistä ja teoreettista systeemi-ajattelua. Tästä ovat mm. monet filosofiset järjestelmät esimerkkinä, vakuuttavimpana ehkä *askeettisen saksalaisen Immanuel Kantin (1724–1804) oppirakennelmat. Murrosikäiset voivat "filosofoida" kokopäiväisesti.
Myös diagnoosin antaminen ilmiölle voi olla eristämistä: Anorektinen to-teaa: "Sairaus on hirviö minun sisälläni." Helsingin Sanomissa (28.7.2004; D14) Wagner päättää kertoa kaiken: "Olen rakastunut jokaiseen näkemääni naiseen. (- -) tämä on vakavaa." Viivi: "Mitä sinä sitä minulle jankutat? Haluatko erota?!" Wagner: "Ehkä minulla on satyriasis." Viivi: "Kas kun ei psoriasis." Täten himot eivät ole Wagnerin omia vaan satyriasiksen häneen panemia!
Eristäminen on yhdessä *torjunnan (repression) kanssa neuroosien pää-asiallinen defenssi (samalla tavalla kuin *introjektio ja *projektio ovat keskeisiä psykooseissa). Kuvaannollisesti: Kun repressiossa joku asia on täysin näkymättömissä, ikään kuin verhon takana, on se isolaatiossa ikään kuin lasilevyn takana, näkyvillä mutta ei kosketeltavissa. – *Älyllistäminen on eristämisen ”supermuoto”.
Fenichel (1945: 156–157) kuvaa eristämisen yhteydessä prosesseja, jotka nykyään ilmaistaisiin kernaammin *split'illä. – Freud kirjoittaa pakko-neuroosiin liittyvistä defensseistä, tyhjäksitekemisestä ja eristämisestä,mm. teoksensa Hemmung, Symptom und Angst (1926) kuudennessa luvussa (S.E. XX 119–123).
Psykoterapiassa eristämistä käyttävä voi kertoa rasvaisia juttuja ilman häpeää. Niinpä Philip Roth'in Portnoyn taudin (1969) viimeiseltä sivulta – hurjien juttujen jälkeen – voimme lukea: "No niin [sanoi tohtori]. Nyt kai voitaisiin sitten ruveta aloittelemaan. Vai mitä?"