Psykopatologia.munfoorumi.com

Näin muutama yö sitten unta, että olin käymässä pääkaupunkiseudulla. Minun piti viedä Mirrille kirja, mutta hän ei ollutkaan kotona. Niinpä menin hänen asuntoonsa yksin, koska ovi ei ollut lukossa. Katselin ympärilleni ja jätin kirjan yöpöydälle.

Poislähtiessä ovella minua vastaan tulivat Mirri ja Tristan. Vähän piti selitellä, mitä tein asunnossa. Läksimme kaikki ulos ja kysyin tietä kotiin päin. Huiskauttivat kättään, ja läksin menemään. En tiennyt missä olen mutta jatkoin matkaani. Kaukana edessä oli risteys ja siltoja.

Oli ihan kiva tapaaminen, vaikka jäi kyllä tunne, etten ole kovin merkityksellinen ihminen.

Huono homma, että pidät itseäsi merkityksettömänä ihmisenä.
Tunnettasi merkityksettömyydestä tuskin pystytään ulkoa päin tai netin välityksellä muuttamaan, vaikka miten yritettäisiin.

Ei ole tarvetta muuttaa mitään. Se oli unta. Unessa minusta oli jotenkin yllättävän kivaa se, etten ollut tärkeä. Ihan mukava uni, joka jäi mieleen. Olen ajatellut sitä pari päivää. Vaihtelua vähän. Eipä ole tullut matkusteltua minnekään aikoihin. Terveisiä vaan sinne pääkaupunkiseudulle ja kiitos viimeisestä!

Eipä kestä!
Minä huokailen helpotuksesta, ettet sentään unessasi nähnyt, miltä huushollini näyttää...

Ihan siistiä ja kodikasta siellä oli. Sinä ja Tristan olitte unessani kaveruksia. Se teille on yhteistä, että te molemmat luette paljon. En tiedä, pitikö tätä kirjoittaa.