Psykopatologia.munfoorumi.com

Kaveri kävi hammaslääkärissä ja kertoi seuraavasta episodista:

Kaveri totesi, että hammaslääkärissä haisee ihan samalta kuin vuosikymmeniä sitten pikkupoikana.
Joku ukko mulkaisi häntä ja loihe lausumaan. ”Ei täällä mikään haise, se on korvien välissä.”

Mistä on kysymys?

Molemmat ovat "oikeassa": Havainnot syntyvät korvien välissä, vaikkakin ärsykse on ulkomaailmassa.

Hammaslääkärissä (Lehtovaaran kulmilla) vessassa (1. krs) oli sälekaihtimet notta kukaan ei näkisi sisään. (Kiensin kaihtimet aina auki notta näkisin ulos.) Nyt h-hoitajatar oli keksinyt, että valkaistaan akkunan alaosa läpinäkymättömäksi! (Akkuna antoi näkymän sisäpihalle poissa vilkkaasta katuvilinästä.)

Psykopatologia kirjoitti:Molemmat ovat "oikeassa": Havainnot syntyvät korvien välissä, vaikkakin ärsykse on ulkomaailmassa.

Voiko hajuaistimus syntyä ilman, että nenän hajureseptoriin menee kyseinen molekyyli?

Eikös se ole harha-aistimus, jonka perusteella kaveri olisi pitänyt viedä hullujenhuoneeseen, panna lepositeisiin ja pamputtaa hiljaiseksi?

Mielestäni dejavuu voi - lapsuudenmuiston pohjalta.

Herää kysymys, että mihin aistimuksiin voi luottaa? Puhumattakaan erilaisista kuvitelmista tai luuloista.

Kartesiolainen epäilys on syytä säilyttää.

Ärsyke 1 -> [aistimus 1] -> [prosessointi 1] —>
| |
Ärsyke 2 -> [aistimus 2] -> [prosessointi 2] —> [johtopäätös] -> [toiminta]+[muistiin]
| |
Ärsyke 3-> [aistimus 3] -> [prosessointi 3] —>


Prosessiin tulee matskua paitsi aistimuksiata, myös muistista. Muistin sisältää myös aistimuksia, joita ei pystytä erottamaan todellisista. -> tehdään johtopäätös. ”Haisee ihan samalta”.

Asia selvä.