Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

Asiaa aiheesta ja sen vierestä

Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 10.10.2020 19:15

Iltalehti 22.05.2018.
Vanhus kertoi lyömisestä ja hoivapaikka kirjasi mustelmat, poliisi ei pitänyt aiheellisena tutkia pahoinpitelyjä - Tytär: ”Äidin oikeus ei toteutunut”
Mustelmat ja hoivapaikan kirjaama vanhuksen kertomus toistuvista pahoinpitelyistä ei syyttäjän ja tutkinnanjohtajan mielestä riittänyt esitutkinnan jatkamiseen, naisen tytär ihmettelee asiaa.

Vanhus kertoi hoivapaikassa omaishoitajan pahoinpitelevän häntä kotona.
Naisen mustelmat ja puolison kertomus vyöllä lyömisestä kirjattiin epikriisiin.
Vanhuksen tytär teki pahoinpitelystä rikosilmoituksen, mutta poliisi ja syyttäjä päättivät keskeyttää tutkinnan.

Vanhus kertoi hoivapaikassa joutuneensa miehensä pahoinpitelemäksi, mutta tyttären tekemä rikosilmoitus ei johtanut asian selvittämiseen.

Iäkäs nainen sai Alzheimerin taudin diagnoosin vuonna 2014. Hänen puolisonsa ryhtyi omaishoitajaksi ja aluksi pariskunnan yhteiselämä sujui hyvin. Tytär kävi vanhempiensa luona ja auttoi rollaattoria käyttänyttä äitiään käymään vessassa. Hän kertoo, että hän näki äidin varatalossa mustelmia.
- Isä kertoi, että äiti oli saanut ne kaatuessaan.
Tytär kertoo, että äiti uskoutui hänelle myöhemmin ja kertoi puolison lyövän häntä. Tytär kysyi isältään, onko lyöminen totta.
- Hän ei kieltänyt. Hän väisteli sanomalla, että et tiedä kuin raskasta tämä on, kun äiti alkaa illalla huutaa ja häntä ei saa hiljaiseksi.

Tytärtä järkytti epäily siitä, että huonosti liikkuva ja sairas äiti joutuu pahoinpidellyksi omassa kodissaan. Hän hankki äidilleen intervallihoivapaikan, jotta isä saisi vapaapäiviä.
Hoivapaikassa ollessaan vanhus kertoi henkilökunnalle, että aviomies oli pahoinpidellyt häntä toistuvasti noin vuoden ajan. Syksyllä 2016 tilapäishoidossa tehdyssä arvioissa todetaan, että asiakkaan alaselässä oli noin nyrkin kokoinen mustelma. Lisäksi mustelmia oli myös reisissä ja jaloissa. Nainen kertoi hoitajalle, että aviomies lyö häntä lähes päivittäin joko nyrkillä tai vyöllä.

Epikriisin kirjaus kertoo puolison myöntäneen lyömisen. Mies oli perustellut vyöllä lyömistä sillä, että muuten mies ei saa iltatoimista hermostunutta vaimoaan hiljaiseksi. Mies pelkäsi naapureiden kuulevan nukkumaan menoa vastustavan vaimon huudon ja vaativan heille metelin vuoksi häätöä.
Epikriisissä lukee, että asiakas päätettiin siirtää kirjausta seuraavana päivänä pysyväishoivapaikalle.

Tytär järkyttyi syvästi äitinsä tilanteesta ja teki isästään rikosilmoituksen. Hän kertoo, että ei pystynyt siihen heti vaan joutui sulattelemaan kipeää asiaa jonkun aikaa. Hän ymmärtää, että omaishoitajan tehtävä on raskas, mutta ei voi hyväksyä ajatusta, että täysin avuton äiti joutui pahoinpidellyksi.
- Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta, tytär toteaa surullisena.

Hän käy noin kerran kuukaudessa tapaamassa äitiään, jonka muistisairaus on edennyt niin pahaksi, ettei hän pysty enää puhumaan. Hoivapaikkaan muuton jälkeen tytär ei ole nähnyt äidillään epäilyttäviä mustelmia. Hän kertoo hankkineensa äidilleen yleisen edunvalvojan, joka huolehtii vanhuksen taloudellisista asioista. Se huononsi välejä muuhun perheeseen.
Tyttären tekemä rikosilmoitus isän epäillystä rikoksesta ei johtanut tutkintaan. Tyttären mielestä se on yllättävää ja huolestuttavaa.

Syyttäjän tekemän päätöksen perustelut alkavat toteamuksella, että jutun tutkinnanjohtaja poliisista esittää esitutkinnan lopettamista. Syyttäjä toteaa perusteluissaan, että asiassa on tyttären sana isän sanaa vastaan, tapahtuneella ei ole todistajia eikä muuta näyttöä ole saatavilla. Myöskään vanhan naisen terveydentila ei enää mahdollista selvityksen saamista häneltä itseltään. Syyttäjä toteaa myös, että yleinen tai yksityinen etu ei vaadi esitukinnan suorittamista, koska epäillyistä tapahtumista on kulunut pitkä aika ja asianomistaja asuu hoitokodissa.

Tytär ei hyväksy perusteluja lainkaan. Hänen mielestään juuri sekä yleinen että yksityinen etu vaatisi tapauksen tutkimista, koska ei usko äitinsä olevan ainut, joka joutuu omaishoitajansa huonon kohtelun uhriksi.
- Mielestäni asiasta teki erityisen raskauttavan se, että uhri oli täysin riippuvainen hoitajastaan eikä esimerkiksi päässyt väkivaltaa pakoon, tytär korostaa.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201805212200929879
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 10.10.2020 19:42

Karua ja vaiettua kertomaa omaishoitajuuden 'pimeästä puolesta'. Kun omainen uupuu eikä enää selviydy omaishoitajan työstä, hänestä voi tulla hoidettavansa kaltoinkohtelija tai peräti pahoinpitelijä. Miten tällainen surullinen tapahtumaketju olisi estettävissä niin ajoissa, ettei yksikään omaishoitaja kokisi itseään niin keinottomaksi ja nurkkaan ajetuksi, ettei jaksa eikä pärjää hoidettavansa kanssa muuten kuin kaltoinkohtelun ja väkivallan keinoin?

Tytär sanoi, että isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta. Minä jäin miettimään, mikä motivoi omaishoitajaa jatkamaan tehtävässään, vaikka ei olisi pakko ja vaikka syyllistyisi rikoksiin kaltoinkohtelemalla ja pahoinpitelemällä hoidettavaansa. Normaalisti kai vastuuntuntoinen ihminen hoitajana pyytäisi apua ja myös luopuisi omaishoitajuudestaan hyvissä ajoin ennen kuin on niin lopussa, ettei pysty hoitamaan ilman väkivaltaa.

Tytär uskoo, ettei hänen äitinsä ole ainoa omaishoidettava vanhus, joka on joutunut hoitavan puolisonsa väkivallan kohteeksi. Minä uskon aivan samoin. Uskon myös, että pitkässä avioliitossaan kaltoinkohdellut tai peräti puolisonsa väkivallan kohteiksi joutuneet naiset voivat olla vaarallisia omaishoitajia heitä huonosti kohdelleille aviomiehille. Kiusatusta kiusaajaksi, kun tarjoutuu tilaisuus. Tai viimeistään silloin, kun voimat omaishoitajana ovat aivan lopussa, mutta sisu ei anna periksi luopua 'pyhästä tehtävästä'. Siinä on erittäin otollinen mahdollisuus ikään kuin kostaa kaikki vuosikymmenten varrella koettu paha, vaikkei olisi edes tarkoitusta tai tahtoa ryhtyä kostamaan. Voimat loppuvat kun ne loppuvat, ja katkeruus valtaa mielen; silloin vuosikymmeniä puolisoaan höykyttänyt mies voi olla turvaton avuttomaksi ja vaimonsa armoille jouduttuaan.

Ei ole mitään sankarillista siinä, että vanhusomaiset hoitavat läheisiään hamaan loppuun asti yli omien voimiensa ja itsensä uhraten. Eikä Suomessa ole sellaista velvollisuutta. Sen sijaan kaikilla omaishoitajilla on velvollisuus hoitaa itseään niin hyvin, ettei hoidettava joudu altistumaan uupuneen omaishoitajan väkivaltaiselle tai kaltoinkohtelevalle käyttäytymiselle. Onneksi omaishoitajuus ei suojaa ihmisiä rikosoikeudelliselta vastuulta - ainakaan ei pitäisi suojata.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 07.11.2020 20:17

Niin sanottu huoli-ilmoitus on viime vuosien aikana kehitetty järjestelmä niin vanhusväestön kuin muidenkin aikuisten turvaksi. Kuka tahansa voi ja saa tehdä huoli-ilmoituksen viranomaisille, jos arvelee aikuisen ihmisen olevan syystä tai toisesta avun tarpeessa, tai avuntarpeen arvioinnin tarpeessa. Ei ole pakko seurata vierestä esimerkiksi omaishoitajan hiljaista uupumista tekemättä hänen hyväkseen mitään. Yksi hyvä teko voi olla huoli-ilmoituksen lähettäminen mieluummin jopa liian aikaisin kuin liian myöhään.
Tärkeä asia, joka koskee kaikkia, koska kaikilla on elämässään ennemmin tai myöhemmin ympärillään ihmisiä, jotka eivät enää pärjää itsensä ja/tai omaishoidettavansa kanssa. Niinkin voi olla, ettei ihminen itse enää ymmärrä avuntarvettaan, ja silloinkin huoli-ilmoitus on hyvä olemassa. Myös psykiatriset potilaat omaishoitajineen voivat tarvita sitä, että joku 'tarttuu härkää sarvista', ja tekee huoli-ilmoituksen ja pyytää viranomaisia arvioimaan avuntarpeen.

Oikeus tehdä huoli-ilmoitus tarvittaessa myös nimettömänä on iso asia. Siihenhän voidaan joutua turvautumaan esimerkiksi lähiomaisten kesken. Huoli-ilmoitus äidistä/isästä, aikuisesta lapsesta, siskosta/veljestä, lähisukulaisesta... Ei tarvitse olla yksin huolissaan vaan voi ilmoittaa läheisestään anonyymisti, jos tuntuu parhaalta niin. Huoli-ilmoituksen tekeminen on vastuullista välittämistä, huolensa kanssa itsekseen jääminen taas vastuutonta välinpitämättömyyttä.

Helsinki kertoo ikäihmisille tarkoitetusta huoli-ilmoituksesta näin:
Huoli-ilmoitus yli 65-vuotiaasta helsinkiläisestä
Jos tilanne on henkeä uhkaava, soita hätäkeskukseen p. 112. Koronaneuvontapalvelun numero on 09 310 10024. Valtakunnallinen Tietoa koronaviruksesta -puhelinneuvonta 0295 535 535. Päivystysapu p. 116 117.

Lomake on tarkoitettu ainoastaan yksityishenkilöiden käyttöön. Asiakkaasta tai potilaastaan huolissaan olevat työntekijät tekevät huoli-ilmoituksen viranomaisohjeistuksen mukaisesti.
Tee ilmoitus, jos lähipiirissäsi on yli 65-vuotias, jonka hyvinvoinnista olet huolissasi ja on ilmeistä, ettei hän itse kykene hankkimaan apua tai ymmärrä avun tarvettaan.

Huoli-ilmoitus käsitellään viimeistään seitsemän arkipäivän aikana. Voit tehdä huoli-ilmoituksen myös soittamalla Seniori-infoon ma–pe klo 9–15 p. 0931044556.

https://turvalomake.hel.fi/huoli-ilmoitus
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja vibeke » 08.11.2020 09:40

Olen kolmena peräkkäisenä päivänä yrittänyt päästä lukemaan päiväkirjaani tulleita kommentteja. En ole päässyt. Päätin nimittäin, että en enää kertaakaan jää ovensuuhun odottamaan 2 minuutiksi, että tekstisivu aukeaa luettavaksi. Enkä lukemisen jälkeen jää 2 minuutiksi odottamaan, että saisin vastata.

Nyt päätin kokeilla, aukeavatko nämä yleisen puolen ketjut ilman 2 minuutin karenssia. Ainakin tämä näytti aukeavan. Sitä en tiedä, lankeaako 2 minuutin karenssi, kun painan "lähetä". Ja jos lankeaa, niin pääsenkö heti kertomaan siitä, vai onko 2 minuuttia odottamista ennen kuin tämä sivu suostuisi aukeamaan minulle uudestaan.

Lisäys: Kun painoin tässä yleisen ketjussa "lähetä", viesti lähti heti, ja sen jälkeen pääsin heti muokkaamaan. Mutta tosiaan päiväkirjaa en tänäänkään päässyt lukemaan.
vibeke
 

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 03.12.2020 14:45

Kodin Kuvalehti 28.3.2017.
Kuinka pitkään muistisairaan omaishoitajan kannattaa venyä ja jaksaa? Asiantuntija vastaa

Joskus suurinta rakkautta on se, että tunnustaa, ettei jaksa enää hoitaa läheistään.

"Kunnes kuolema meidät erottaa."
Niin vastaa moni suomalainen omaishoitaja, kun kysytään, kauanko hän aikoo hoitaa muistisairasta läheistään kotona.
Muistiliiton asiantuntijan Anita Pohjanvuoren mielestä lupaus on suuri rakkaudenosoitus, mutta vaatii paljon. Joskus liikaakin.
"Totuus on, että kaikista meistä ei ole omaishoitajiksi - eikä tarvitsekaan", Anita Pohjanvuori sanoo.
"On tärkeää uskaltaa sanoa ääneen, jos ei halua ryhtyä omaishoitajaksi tai on uupunut läheisensä hoitamiseen.
Sen myöntäminen ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä."
Päinvastoin: omien rajojen tunnustaminenkin voi olla joskus suurinta rakkautta.

Koti ei aina ole paras

Miten kauan omaishoitajan sitten on viisasta venyä?
Mistä hälytysmerkeistä hän tietää, ettei muistisairasta voi enää hoitaa kotona?
"Yksi vakavimmista merkeistä on se, että muistisairas lähtee kotoaan yksin ja eksyy. Ammattiapua voidaan tarvita silloinkin,
jos omaishoitaja asuu eri taloudessa eikä muistisairas muista enää syödä", Anita Pohjanvuori sanoo.

"Koti ei ole muistisairaalle aina paras paikka, vaan hän voi tuntea olonsa turvallisemmaksi esimerkiksi hoitokodissa.
Suoraviivaisia ohjeita omaisille on mahdoton antaa, sillä jokainen ihminen on yksilö. Persoonallisuus ja sairauden vaihe vaikuttavat siihen,
mikä hoitoratkaisu on kulloinkin paras."
Anita Pohjanvuori kertoo tavanneensa monia sitkeitä ja kilttejä omaishoitajia, jotka sinnittelevät jaksamisensa äärirajoilla.
Heille hän vakuuttaa, uudelleen ja uudelleen: teillä on oikeus huolehtia myös omasta hyvinvoinnistanne,
se ei tee teistä itsekkäitä vaan hiukan onnellisempia - ja onnellisuuteen on omaishoitajallakin oikeus.

Viimeistään silloin, jos alkaa kärsiä unettomuudesta, alakulosta tai muista masennusoireista, omaishoitajan on aika sanoa ääneen:
Enää en jaksa.
"Sekin on hyvä muistaa, ettei omaishoitajan arki ole aina kärsimystä.
Jos parisuhteen perusta on hyvä, keskinäinen rakkaus ja hellyys voivat säilyä pitkäänkin."

Pitääkö ex-miestä hoitaa?

Kun ikääntynyt, isästä eronnut äiti tai ex-puoliso sairastuu etenevään muistisairauteen, alkaa entistä monimutkaisempi pohdinta:
Kuka hoitaa, kenen vastuulla muistisairas on?
"Yksiselitteistä vastausta on yhä vaikeampi löytää, sillä perhesuhteet ovat viime vuosina muuttuneet", Anita Pohjanvuori sanoo.
"Uusperheet ja erot ovat yleistyneet. Harva voi olettaa, että esimerkiksi ex-vaimo alkaisi hoitaa entistä miestään,
ja siksi vastuu muistisairaasta vierähtää usein työikäisille lapsille."

Työikäisillä tyttärillä ja pojilla taas saattaa olla paitsi ura, myös omia, pieniä lapsia.
Omaishoitajaksi voi olla mahdoton ryhtyä, eikä sopivaa palvelutaloa tai hoivakotia välttämättä heti löydy.
Päätyy muistisairaan läheinen mihin ratkaisuun tahansa, syyllisyyden tunteelta hän säästyy harvoin.
Siksi Anita Pohjanvuori kannustaakin kaikkia hakemaan itselleen vertaistukea. Joskus lohtua tuo pelkkä oivallus siitä, että ei ole yksin:
tuhannet muutkin omaiset painivat samojen kysymysten ja riittämättömyyden tunteen kanssa.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli ... -ja-jaksaa
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 06.12.2020 20:44

Pääkaupunkiseudun omaishoitajat, Oma-lehti 31.12.2018.
”Saisinpa tukea. En kohta jaksa enää yksin”
Omaishoitajien uudenvuoden toiveissa ei tavoitella kuuta taivaalta.

Pääkaupunkiseudun omaishoitajien ryhmissä keskusteltiin vuoden päätteeksi unelmista, ja kysyimme uudenvuoden toiveita myös verkossa.

- "Haluan iloita pienistä, hyvistä asioista! Toisipa uusi vuosi jotain uutta ja erilaista. Toivon jaksamista – hyvää vointia itselleni ja omaiselleni.
Voi kun minulle ei enää ehdotettaisi omaishoitajan vapaapäiviä sairauslomaksi."

- ”Odotan ennen kaikkea sitä, että miehen sairaus pysyisi ennallaan ja pääsisimme vielä matkustamaan yhdessä.
Toivon myös, että jaksaisin tehdä tätä tärkeää, rakasta työtä uupumatta itse.”

- "Toivon, että jaksaisin edelleen käydä mieheni luona osastolla ja olla mukana osaston virkistystoiminnassa."

- ”Minulla todettiin juuri rintasyöpä. Kunpa mieheni tila kohenisi sen verran, että hän selviää kotona sillä aikaa, kun olen hoidoissa.”

- "Toivon yksilöllistä ymmärtämistä ja vapaapäiviä. Pitkän, tasa-arvoisen ja rakkauden täyttämän liiton jälkeen on ollut vaikea siirtyä hoitajan rooliin
vaippoineen ja päivittäin toistuvine rutiineineen. Ilman keskinäistä rakkautta, joka oli kantava voimamme, on raskasta jatkaa,
vaikka olen luvannut rakastaa niin vasta- kuin myötäkäymisissäkin.
Ilman rakkautta ja läheisyyttä ei ole elämää."

- ”Kun vain jaksaisin hoitaa! Saisimme mahdollisuuden olla pitkään kotona kahdestaan.”

- "Toivon, että omaishoitajat saisivat lisää apua, jotta löytyisi aikaa tehdä jotain omia juttuja – esimerkiksi tavata ystäviä."

- ”Saisinpa tukea. En kohta jaksa enää yksin.”

- "Omaishoitopalkkio verottomaksi! Omaishoidon tuen ja palkkion tulisi olla samanlainen kaikissa kunnissa. Lyhytaikaishoitoa ja kuljetuspalvelua pitää kehittää."

- ”Toivon pitkin vuotta erilaisia virkistysmahdollisuuksia oman jaksamisen tueksi.”

- " Positiivisuus on tärkeä juttu. Raskaidenkin asioiden keskellä pitäisi löytää pieniä iloja elämästä."

- ”Itselleni toivon voimia. Olen huomannut, että jos voin hyvin, se vaikuttaa positiivisesti myös ihmisiin ympärilläni.
Saan iloa ja voimaa perheen yhteisistä tapaamisista, vaikka ne vaativatkin minulta monenlaista järjestämistä.”

https://www.polli.fi/saisinpa-tukea-en- ... naa-yksin/
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 06.12.2020 21:02

Pollin (Pääkaupunkiseudun omaishoitajat) kokoamaa toivomuslistaa lukiessani mieleeni tuli yksi tärkeä toivomus, jota omaishoitajien on hirveän vaikea pukea sanoiksi saati lausua ääneen.

"Kun minä olen omaishoitajana aivan loppuun asti nääntynyt, väsynyt ja masentunut niin, etten enää itse kykene tekemään järkeviä, itseni ja läheiseni kannalta hyviä, päätöksiä, kunpa joku tulisi ja tekisi niitä puolestani minun ja hoidettavani parhaaksi - vaikka minun tahtoni vastaisesti."

En ole omaishoitaja sanan 'perinteisessä' mielessä, mutta lisään kuitenkin toiveen listaan niiden puolesta, joita asia koskettaa.
Ehkä ketjun otsikossa ja aloitusviestissä mainittu isäkin olisi tarvinnut juuri sellaista apua; jonkun ihmisen,
joka olisi rohjennut tarttua tilanteeseen ennen kuin omaishoitaja on aivan lopussa. Tai peräti enemmän kuin lopussa.

Lähisukulaiseni on vaikeaa ja nopeasti edennyttä Alzheimeria sairastavan puolison omaishoitaja.
Siinä perheessä aikuinen lapsi on ilmoittanut äidilleen, että hän tekee vanhemmistaan huoli-ilmoituksen, jos äiti ei itse ymmärrä hellittää ajoissa.
Voi luoja, miten olen tälle lapselle kiitollinen hänen valveutuneisuudestaan! Ja kiitollinen lähisukulaiselleni siitä, että hän kertoi asian olevan näin:
lapsi ryhtyy toimiin vanhempiensa puolesta ja heidän hyväkseen, jos hän ei uupumukseltaan enää kykene tunnistamaan jaksamisensa rajoja.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 26.01.2021 14:57

Suomen Mielenterveys ry.
***
Omaishoitajien mielenterveysongelmista vaietaan

[Omaishoitajat ja läheiset -liiton puheenjohtaja] Anneli Kiljunen toivoo, että omaishoitajien mielenterveyteen liittyvät kysymykset saisivat jatkossa enemmän sijaa keskustelussa.
”Se on vaiettu ja jopa pelätty asia. Omaishoitajat kokevat, että heidän vaan pitää jaksaa. Jos he sairastuvat, on sen seurauksena olemassa riski, että omaishoitoon tulee muutoksia joita ei toivota, omaishoitosopimus keskeytetään tai lakkautetaan. Se taas aikaansaa epävarmuutta. Syystä tai toisesta tästä asiasta ei haluta puhua.”

Kiljunen kertoo, että omaishoitajat puhuvat hänelle paljon ahdistuneisuudestaan ja siitä, miten heidät herkästi jätetään yksin.
”Yhteiskunta on sysännyt vastuun omaishoitajille, jotka ovat hyvin ristiriitaisessa elämäntilanteessa. Vaikka omaishoitosopimuksessa on määritelty oikeus vapaapäiviin, on tilanteita joissa hoidettava ei hyväksy niiden käyttöä tai omaishoitaja kokee sen tehtäväksi, joka vain pitää jaksaa hoitaa.”

Toisaalta omaishoitosopimuksen myötä hoitaja sidotaan hoitotehtäviin, eikä hänelle mahdollisteta muuta vapaata, harrastuksia, omaa elämää.

On myös tilanteita, joissa omaishoitajan on vaikea tunnistaa omaa tilannettaan, joka saattaa kuormittaa yli jaksamisen rajan, ja aiheuttaa näin uupumusta, masennusta ja mielen järkkymistä.
”Olisikin tärkeää päästä katsomaan omaishoitotilanteen arkea hoitajan silmin ongelmien tunnistamiseksi ja ehkäisemiseksi.”
***

https://mieli.fi/fi/mit%C3%A4-mieless%C ... -mit%C3%A4
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 29.01.2021 20:48

Luultavasti vielä useammin vaietaan siitä, että omaishoitaja voi olla psykiatrinen potilas, joka on psyykkisesti liian sairas toimimaan omaishoitajana niin, ettei hän ja/tai hänen hoidettavansa vahingoittuisi kuormittavassa hoitosuhteessa.

Kuinka sairas hoitaja voi ja saa olla ennen kuin omaishoitosuhteeseen kajotaan ja todetaan, että nyt omaishoidettavan hoito pitää molempien edun vuoksi siirtää muualle?
Toinen kysymys: kuka oikeasti haluaisi elää elämänsä viimeiset ajat vaihtelevaisesti sairaan psykiatrisen potilaan omaishoidettavana?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 05.03.2021 13:28

Vanhuspalvelulaki:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980

Laki omaishoidon tuesta:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050937

Vanhuspalvelulakia lukiessani tuli mieleeni, että aivan kuin se ei koskisikaan vanhuksia, jotka ovat tehneet kunnan kanssa omaishoitosopimuksen ja toimivat vanhoilla päivillään omaishoitajina. Laissa ei oteta mitenkään huomioon sitä, että vanhuspalvelulain mukaisia palveluita tarvitseva vanhus voi olla sitoutunut vastaamaan ja huolehtimaan siitä, että toinen vanhus saa tarvitsemansa lakisääteiset palvelut.

Jos vanhus on vanhuspalvelulain mukaisten palvelujen tarpeessa ja oikeutettu niihin, onko hän silloin omaishoitolain vaatimalla tavalla riittävän terve ja hyväkuntoinen vastaamaan toisen vanhuksen hoidosta ja hyvinvoinnista - siinäpä kysymys.
Kunnilla kai olisi velvollisuus huolehtia molemmista vanhuksista ja varmaan olisi velvollisuus myös sanoa omaishoitosopimus irti jos ja kun omaishoitaja ei enää täytä omaishoitolain vaatimia kriteereitä, mutta tekevätkö kunnat niin? Tulee halvemmaksi käyttää vanhuksia hyödyksi ja hoidattaa heillä toiset vanhukset. Sanoi laki mitä hyvänsä.

"Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta." Tuskin häntä mikään taho on yrittänytkään rohkaista luopumaan, pikemminkin päinvastoin.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja eea » 05.03.2021 15:40

Ymmärrätkö itse että taustalla on oma syyllisyytesi omista laiminlyönneistäsi?
Enemmän tai vähemmän sekopäinen
eea
 
Viestit: 2582
Liittynyt: 15.01.2019 20:52

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 05.03.2021 16:55

eea kirjoitti:Ymmärrätkö itse että taustalla on oma syyllisyytesi omista laiminlyönneistäsi?

Ymmärrätkö sinä, että omaishoitosuhde voi muodostua ulospääsemättömäksi loukuksi niin omaishoitajalle kuin -hoidettavalle?

Koti on suorastaan pirullisen pyhä paikka, jonne on kenenkään vaikea päästä näkemään, kuinka hoitajan ja hoidettavan arki ja elämä sujuu. Toistaiseksi kai koteihin ei voida tehdä tarkastuskäyntejä mistään yllätyskäynneistä puhumattakaan, vaikka kunnilla onkin valvontavelvollisuus, joka koskee myös kodeissa hoidettavia ikäihmisiä.
Eikä kukaan välttämättä tiedä vanhushoitajan voivan psyykkisesti ja/tai fyysisesti huonosti, koska ei pääse kotiin katsomaan hänen jaksamistaan hoitotyön ääressä. Käsittääkseni esimerkiksi psykiatrisista sairauksista, kuten ahdistuneisuudesta ja vakavasta masennuksesta, viranomaiset saavat tietää vain, jos omaishoitaja itse kertoo. Silti, vaikka mielenterveysongelmat hyvin voisivat olla esteenä omaishoitajuudelle siinä kuin fyysisetkin sairaudet.
En usko kenenkään tietävän, kuinka moni omaishoitaja on todellisuudessa itse liian sairas toimimaan omaishoitajana. Viranomaiset tuskin haluavatkaan tietää.

Näillä asioilla on minun laiminlyöntieni ja syyllisyyksieni kanssa hyvin vähän tekemistä.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja eea » 06.03.2021 12:13

Mirri kirjoitti:
eea kirjoitti:Ymmärrätkö itse että taustalla on oma syyllisyytesi omista laiminlyönneistäsi?

Ymmärrätkö sinä, että omaishoitosuhde voi muodostua ulospääsemättömäksi loukuksi niin omaishoitajalle kuin -hoidettavalle?
..

Näillä asioilla on minun laiminlyöntieni ja syyllisyyksieni kanssa hyvin vähän tekemistä.


Juu, mutta kun tämä ei ole mikään poikkeustapaus. Jos joku antaa jollekin aikuiselle läheiselleen jotain sua alkaa suututtaa ihan hirveästi kuten taannoin äitini harkitessa hammasremonttiini lähtemistä (tai lähtee vieläkin - itsestäni se on kiinni). Sanoit ettei se kuulu äidilleni ja jos tämä ei osaa itselleen laittaa rajoja on hyvä jos minä laitan. Tämä on todella voimakas tendenssi sulla ja toistuu aina jos olisi kyse siitä että aikuinen läheinen auttaisi toista aikuista. Ymmärtäähän sen kun et ole järin paljon saanut äidiltäsi ja aina ennen vanhaan mainostit sitäkin jos veit Poitsun ja Tytin luo yhden maitolitran. Jos tiedostaisit itse tuon taustalla olevan tunnetilasi ja kuinka biased olet voisit hallita paremmin sitä. Kuitenkin tuo eri tavoin ilmenevä saituus on varmaan suurin yksittäinen syy mikseivät muut kirjoittajat sinusta pidä joten hyötyisit itsekin jos et antaisi sen sokeana aina puhua.
Enemmän tai vähemmän sekopäinen
eea
 
Viestit: 2582
Liittynyt: 15.01.2019 20:52

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 06.03.2021 13:46

eea kirjoitti:Kuitenkin tuo eri tavoin ilmenevä saituus on varmaan suurin yksittäinen syy mikseivät muut kirjoittajat sinusta pidä joten hyötyisit itsekin jos et antaisi sen sokeana aina puhua.

Miksi ihmeessä muiden kirjoittajien tarvitsisi pitää minusta, sitä en tajua. Pidettiin minusta tai ei, tämän ketjun aihe on tärkeä, ja se koskettaa monia ihmisiä tavalla tai toisella. Kaikkia, jotka muodossa tai toisessa ovat omaishoitajia ja/tai -hoidettavia. Heitä (meitä) on paljon.

Aihe on myös arka, koska jos lakipykälät pantaisiin toteen ja alettaisiin miettiä omaishoitosopimuksen tehneiden ihmisten todellista kelpoisuutta työhönsä, jouduttaisiin toteamaan monen olevan oikeasti liian sairas tehtäväänsä. Joudaisiin kenties myös toteamaan, että moni omaishoidettava on kotonaan turvaton, suojaton tai peräti vaarassa, koska hänen hoitajansa on huonossa kunnossa ja sairas.

Mielenterveysongelmaisten ihmisten omaishoitajat ovat luku sinänsä. Ollaan toinen toistaan sairaampaa/häiriöisempää porukkaa, koska harvoin tilanne on sellainen, että vain yksi sairastaa ja toiset ovat terveitä. Valitettavasti esimerkiksi omat vanhemmat 'hoitaessaan' psykiatrista potilasta ja 'huolehtiessaan' hänestä voivat olla vakava uhka hänelle ilman, että kukaan huomaa mitään. Tai ilman että kukaan ainakaan sanoo mitään ääneen tai pystyy mitenkään puuttumaan tilanteeseen. Mutta 'onneksi' laki omaishoidosta ei koske meitä; hyvin harva mielenterveysongelmaisen henkilön tai psykiatrisen potilaan omaishoitaja on omaishoidon tuen piirissä. Niinpä ei tarvitse välittää ainakaan omaishoitolaista velvoitteista.

Otsikko on vakava ja surullinen: isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta. Toki se voisi olla myös näin: äiti ei osannut luopua omaishoitajuudesta.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja eea » 06.03.2021 14:33

Ei täällä ole ketään omaishoitajaa. Kunhan hourailet kun toisen palstan kirjoittaja sinua ärsyttää ja koet syyllisyyttä pojistasi. Luulen että 90% tilanteista ongelma on että läheiset välittää liian vähän sairaista läheisistään.
Enemmän tai vähemmän sekopäinen
eea
 
Viestit: 2582
Liittynyt: 15.01.2019 20:52

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 06.03.2021 14:41

eea kirjoitti:Ei täällä ole ketään omaishoitajaa. Kunhan hourailet kun toisen palstan kirjoittaja sinua ärsyttää ja koet syyllisyyttä pojistasi. Luulen että 90% tilanteista ongelma on että läheiset välittää liian vähän sairaista läheisistään.

Luule ihan mitä parhaaksi näet. Näköjään luulet myös tuntevasi tämän foorumin lukijat.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja eea » 06.03.2021 15:08

Totta. Niin tunnet sinäkin jos asiaa alat oikein miettimään.
Enemmän tai vähemmän sekopäinen
eea
 
Viestit: 2582
Liittynyt: 15.01.2019 20:52

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja logia » 12.03.2021 11:34

Apu-lehti 11.3.2021:
Pirkko Lahden puoliso muutti hoitokotiin: ”Nelli-koira on nyt hellyyteni kohde"

https://www.apu.fi/artikkelit/psykologi ... mpaign=apu
logia
 
Viestit: 1686
Liittynyt: 20.02.2018 15:52

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 12.03.2021 14:58

Logia, kiitos linkistä.
Olohuoneessa on rinnakkain kaksi nojatuolia. Toinen on psykologi Pirkko Lahden, toinen hänen avopuolisonsa Kauko Piiparin. Nyt Kaukon tuolissa istuu kaksi pupua, George Washington ja sen veli. Alzheimerin tautia sairastava Kauko oli edellisenä päivänä kotona, mutta vain käymässä.
Viime lokakuusta asti Kauko Piipari on asunut hoitokodissa.
Hän kysyi, miksi hänen täytyy olla hoitokodissa. Vastasin, etten jaksa enää hoitaa häntä. Olen itsekin vanha. Hänen jalkansa eivät kanna, enkä jaksa nostaa häntä.

Siteerasin puhuttelevan kohdan. Kun rakas läheinen joutuu - tai laitetaan - hoitokotiin, ja hän kysyy, miksi, vastaus on hämmästyttävän yksinkertainen ja samalla syvältä riipaiseva: en jaksa enää hoitaa sinua. Ei temppuiluja, kommervenkkeja, ei kysytä haluatko vai et; tilanne vain kertakaikkiaan on nyt tämä.

Toimiminen Pirkko Lahden esimerkin mukaisesti olisi armeliainta niin hoitajalle kuin hoidettavalle. Kaikki muu jahkailu, jossittelu, ja sinnittely viimeiseen asti vain repii ja raastaa molemmat rikki. Kuluttaa lopulta niin, että uuteen tilanteeseen sopeutumiseen tarvittavat voimat hupenevat, eikä enää jakseta yhtään mitään; ollaan loukussa, josta ulos pääseminen tuntuu mahdottomalta.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Isä ei osannut luopua omaishoitajuudesta

ViestiKirjoittaja Mirri » 19.03.2021 21:16

Kuntaliiton tiedote kertoo omaishoitajuudesta muunmuassa näin:
Palvelut hoidettavalle

Omaishoidon tuki sisältää hoitopalkkion rinnalla tarvittavat palvelut hoidettavalle. Omaishoidon tukeen sisältyviä tai sitä täydentäviä palveluja voivat olla esimerkiksi apuvälinepalvelut, kotipalvelut ja kotisairaanhoito tai lyhytaikaishoito laitoksessa tai tehostetussa palveluasumisessa.

https://www.kuntaliitto.fi/sosiaali-ja- ... dettavalle

Teksti on mielestäni harhaanjohtava sikäli, että se antaa ymmärtää kyseisten palvelujen kuuluvan omaishoidontukeen, toisin sanoen olevan maksuttomia. Mutta kuten otsikossa sanotaan, ne ovat hoidettavalle tarkoitettuja palveluja, ja sellaisina maksullisia. Omaishoidettavat ovat harvoin täysin tulottomia, vaan he saavat eläkettä, jonka ensisijainen tarkoitus on eläkkeensaajan omien tarpeiden tyydyttäminen. Eläkkeestä on tarkoitus riittää rahaa hänen tarvitsemiinsa palveluihin.

Jos omaishoitaja antaa ymmärtää, ettei hänellä ole taloudellisia resursseja hoidettavansa tarvitsemien palveluiden rahoittamiseen, minulla herää kysymys: mihin omaishoidettavan omat tulot (hänen eläkkeensä!) hupenevat.
Omaishoidettavan kohtalona voi olla hoitajansa armoilla oleminen myös taloudellisesti, ja hänen tulonsa voivat olla täysin omaishoitajan määräysvallan alla.

Omaishoitajan eläke puhuttaa, ja siitä netissä löytyy asiaa. Mutta entä omaishoidettavan eläke; siitä ei puhuta yhtään mitään. Aivan kuin ihminen joutuisi tulottomaksi siinä vaiheessa, kun hänestä tulee omaishoidettava. Niin ei kuitenkaan käy, vaan hänelle maksetaan eläkettä siinä kuin ennenkin, ja se raha on tarkoitettu hänen elämiseensä kaikkine tarpeineen. Niinpä omaishoitajan mahdollisesti luoma kuva esimerkiksi kotipalvelujen kalleudesta ja siitä, ettei hänellä olisi rahaa maksaa hoidettavansa tarvitsemia palveluita, antaa aihetta tarkempaan tarkasteluun.

Jos ja kun omaishoidettavalle maksetaan säännöllinen eläke, miksi omaishoitajalla ei ole rahaa kustantaa sosiaalipalveluita, joita hänen hoidettavansa tarvitsee?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21981
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Seuraava

Paluu Romulaatikko



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron