Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen jo joitakin vuosia ihmetellyt, ettei asfaltilla näy nykyisin sateen jälkeen vedeltä turvaan nousseita kastematoja. Kiinnitin asiaan huomiota jo Hämeenlinnassa, mutta pääkaupunkiseudulle muutettuani vielä enemmän. Tänään asia juolahti mieleeni, koska tämän päivän sateiden jälkeen näin jalkakäytävällä yhden - siis yhden! - pienen kastemadon. En muita.

Olen aina inhonnut toinen toistaan pulskempia kastematoja, enkä mitenkään pitänyt niiden väistelemisestä kun liikuttiin samalla kulkuväylällä, mutta ymmärrän että niitä pitäisi olla olemassa minun inhostani huolimatta. Mitä niille on tapahtunut?

Meidän pihalla voivat paksusti. Rastaat &%£#" käyvät niitä popsimassa.

Taidat asua maalla. Tai ehkä ne voivat paksusti kaupungeissakin ja kaupunkilaispihoissa, ovat vain muuttaneet asumisolosuhteitaan niin, ettei hukkumisvaaraa enää ole eikä tarvetta luikerrella asfalteille sadetta pakoon. Tiedä häntä, joka tapauksessa katukuvasta kastemadot ovat kadonneet. Siltä minusta näyttää.

Googlailin...
Olisikohan (kaste)matojen katoaminen kulkuväyliltä eteläisen Suomen ilmiö, jonka selitys on tässä:

Sateella matojen onkalot voivat täyttyä vedellä, jolloin ne pakenevat maan pinnalle. Keväisin matojen ahdinko voi olla pahempi, jos maan syvyyksissä on vielä routaa, eikä vesi pääse imeytymään yhtä hyvin kuin kesällä.

https://yle.fi/uutiset/3-6092118

Toisaalta en muista nähneeni niitä muutamiin vuosiin kesäistenkään kaatosateiden jäljiltä.

Minä näin yhden, mutta se oli hyvin laiha. Ehkä se oli poikanen, eikä vielä ole ehtinyt kasvaa isommaksi.