Päivän pustzle: "ujo" pullo?

[Psykopatologia]

Mikä tai millainen on "ujo" pullo?

[Palle]

Matka ujouden ytimeen. 48:43
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/08/1 ... a-parantua

[Hilppa]

Matka ujouden ytimeen. 48:43
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/08/1 ... a-parantua

Jokainen temperamenttipiirre on hyvä, todettiin lopuksi. Onneksi. Onnistuminen riippuu ympäristön asettamista vaatimuksista ja siitä, miten tekijä kykenee vastaamaan niihin.

Alkuosassa Keltikangas puhui osin ohi suunsa kehuessaan ujoja ja syytti työelämän vaatimuksia vääriksi. Ei kaikilta nykytyöelämässäkään vaadita parhaita sosiaalisia kykyjä, riippuu ammatista, mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä. Eihän ujosta parasta myyntitykkiä tule, se on selvä. Eri ammateissa on eriasteisia vaateita sosiaalisuuden ja temperamentin suhteen. Esimerkiksi itsenäistä asiantuntijatyötä suorittavissa tutkijoissa on paljon ujoja ja estyneitä persoonia ja he saattavat olla loistavia työssään. Suoritukset (julkaisujen määrä jne.) puhuvat puolestaan. Kuitenkin tutkimusalalla professoriksi asti edetäkseen on omattava lisäksi kohtuullisen hyvät sosiaaliset kyvyt. Professorin työ on nykyisin projektien menestyksellistä haalimista ja niissä onnistumista, mikä edellyttää hyviä sosiaalisia kykyjä esimerkiksi siinä, että kykenee saattamaan yhteen parhaat asiantuntijat ja johtamaan ryhmäänsä mukaansatempaavan dynaamisesti. Professori on riippuvainen loistavista alaisistaan ja oppilaistaan.

[Psykopatologia]

Pertti Luukkonen: Ujoudesta, yksinäisyydestä. Psykoterapia No 4, 2004. https://www.juhanimattila.com/9

Mattilan motto on: "Jos tunnet ujostuvasi, on toivoa. Sielusi on siis elossa. Jos piiloudut muuriesi ja luonneroolisi taakse, voidaan aitoutesi vielä löytää. Jos ujoutesi on rikottu, voidaan sielusi silti eheyttää." kirjoittaja määrittelee: "Ujoutta on kaikki se, mikä kaventaa sielullista kosketuspintaa toiseen ihmiseen." Myös: "Ujous on sielullista sanattomuutta" ja kohtaamiskauhua. Hän osoittaa kirjansa erityisesti kasvattajille, "etteivät he tahattomasti rikkoisi lapsen ujoa sisintä pyrkiessään karkaisemaan heitä." Mattilan kirja — terapiatyössä syntyneenä — johdattaa lukijan ujouden herkkyyteen ja tekee sen ainutlaatuisella tavalla.

Juhani Matti Pekka Mattila (s. 1942) — psykiatri, psykoanalyytikko ja lääketieteen tohtori — on antipsykiatrinen, Tässä hänen hengenheimolaisiaan ovat mm. filosofi ja psykologian apulaisprofessori (HY) Lauri Matias Rauhala (s. 1914—2016) ja Yhdysvalloissa psykiatri ja psykoanalyytikko Thomas Stephen Szasz (1920—2012). Tekijän ilmaisu on arkikieltä. Hän välttää teknisiä termejä ja puhuu vanhanaikaisesti mm. sielutieteestä. Myös Mattilan valitsema aihe on "epätieteellinen": Sadan vuoden ajalta hän löysi alan aikakausilehdistä vain yhden kirjoituksen ujoudesta. Vähiten kiinnostusta on ollut psykiatriassa. Ujoutta on kyllä käsitelty, mutta vain esimerkiksi häpeän yhteydessä. Erityisesti ujouteen liittyvien syvempien tunneprosessien analysointi on jäänyt puutteelliseksi. — Alan klassikko on Charles Robert Darwinin (1809—1882) The Expression of the Emotions in Man and Animals (1872) — Tunteiden ilmaisu ihmisissä ja eläimissä (2009), jonka luvussa 13 Darwin käsittelee mm. punastumista.

Mutta voiko tällainen kirjoittaminen olla tieteellistä? Voi toki! Kyseessä on muutamien yksilöiden syvään tutkimiseen ja heidän oman ainut-kertaisuutensa hermeneuttiseen ymmärtämiseen pohjaava lähestyminen. Tällä tavalla jo psykoanalyysin perustaja Sigmund Schlomo Freud (1856—1939) syväluotasi ihmisiä. Mattilan ote on intersubjektiivinen, mikä viittaa dialogiin ja tasa-arvoon (ylhäältä katsomisen vastakohtana). Ja Mattila tietää mistä puhuu: Hänellä on pitkä kokemus sairaalapsykiatrina, niin hoito- kuin oikeuspsykiatriselta osastolta, sekä yksityispraktiikasta. Mutta niin on Mattila humanisti, että hänen esityksensä ujouden biologisesta pohjasta on hieman horjuva!

Teos jakautuu kolmeen osaan: Ujous, Piiloutuja ja Matka tunteisiin. Ensimmäinen jakso — tietynlainen johdattelu — olisi voinut olla tiiviimpi. Näet Piiloutujassa kirja selvästi herää eloon: Mattila höystää esitystä runsailla esimerkeillä niin elävästä elämästä kuin taiteestakin (kirjallisuudesta, elokuvista ja teatterista). Hänen käyttämänsä kieli on osuvaa ja vivahteikasta. Ujouden suojakuoria Mattila erottaa mm. seuraavia: ammattirooli, asiasta toiseen kiitävä pintaliitäjä, suupaltti, rohkean rooli, vitsiniekka, klovni, besserwisser, konformisti, myötäilijä, keskimääräisyyteen tukeutuja, kuuntelija ja sisäänpäin kääntyjä. — Omien ajatusten salaaminen on kuitenkin myös tärkeä kyky, joka auttaa itsenäisyydessä. Olennaista onkin se, jääkö rooli päälle. Varsinainen piiloutuja on sellainen, joka ei itse tiedä olevansa ujo ja joka elää ei-ujon roolia!

Mattilan missio on johdattaa lukija ujouden kadotettuun herkkyyteen ja luovuuteen, joka on kasvatuksella tai muuten karaistu pois. Tällöin ihmisen täytyy tunkeutua läpi luomansa "kaksikerrosmuurin", jossa etummaisena on "kylmä" ja "paha" häpeän pelko ja sisempänä "lämmin" ja "arvokas" ujostumisen pelko. Tällainen kuvaus persoonallisuudesta tulee lähelle englantilaisen analyytikon ja lastenlääkärin Donald Woods Winnicottin (1896—1971) ajatuksia: valeminä (false self) suojaa piilossa olevaa aitoa tai todellista minää (true self). Mattilan matka "ei ole ujoudesta pois vaan siihen sisään, koska siellä sijaitsevat sielullisen kasvun potentiaalit". Vasta kaksoimuurien sisällä on "Uusien Mahdollisuuksien Maa", johon kulkevan "tunteiden junamatkan" asemat ovat "ujostuminen, häkeltyminen, nolostuminen ja häpeä". "Ihmisen ensimmäinen suoja on ujostuminen, ja siitä hän myös viimeksi luopuu." Mattila ei myöskään usko "vihan puhdistavaan voimaan" vaan pitää positiivisia tunteita ensisijaisina ihmisenä kasvussa. - Tällainen kulku on osin vastakkainen amerikkalaisen psykologin John Broadus Watsonin (1878—1958) behaviorismiin pohjaaville terapioille, varsinkin käyttäytymisterapialle.

Mattilan kirjoitus on toisaalta lohdullista antaessaan toivoa, mutta toisaalta se on armotonta: Puhekieli tunkeutuu (leikkisästi sanottuna) suoraan aivokammioon! Teksti voi olla lukijalle ahdistavaa siltäkin kannalta, että siinä ei puhuta 'noista häiriintyneistä' vaan asioista, jotka koskettavat meitä kaikkia. Jos tämän kirjan kautta valaistuu vaikkapa joka kymmenes lukija, tulos on erinomainen! Myös alan ammattilaisille tri Mattilan ansiokas teos tarjoaa tunteiden herkistelyä ja käsitteiden selvennyksiä.

Lopuksi vielä kirjan koskettavin virke (s. 322): "Kauneinta maailmassa on kaipaus, se on salattua sisäistä kauneutta."

Kirjoittaja Pertti Luukkonen on filosofian lisensiaatti, Helsingissä yksityisvastaanottoa pitävä psykologi ja psykoterapeutti. Hän on kirjoittanut kirjat:

(2020) Ihmisen vaiheet (Erikson). (A5)
2016 DSM-5: Persoonallisuushäiriöt. – A5, 30 s.
2014 DSM-5: Merkkisysteeminen diagnostiikka. - A5, 61 s.
2013 PARANOIDISET ja muut. Persoonallisuushäiriöt IV. – A5, 35 s.
2012 ANANKASTISET JA HISTRIONISET. Persoonallisuushäiriöt III. - A5, 44 s.
2011 NORJAN TRAGEDIAN AIKATAULU ja Breivikin syyntakeisuus. – A4, 19 s.
2011 50+ DEFENSSIÄ – näin mieli suojaa itseään. 3, tark. p. (2006, 2004). – A5, 77 s.
2011 NARSISMI JA PSYKOPATIA. Persoonallisuushäiriöt II. – A5, 46 s.
2010 RAJATILAT. Persoonallisuushäiriöt I. – A5, 47 s.
2009 ERKKI RUTANEN: KÄSITEANALYYSIKIRJA. Toimittanut P.L. – A5, 85 s.
2008 KLIINISEN PSYKOLOGIAN ENSYKLOPEDIA. – 304 s.
2008 JOKELAN AIKATAULU. – A4, 15 s.
2005 DEPRESSIO JA KLASSISET NEUROOSIT. Psykodynamiikkaa ja diagnostiikan historiaa. – A5, 127 s.
2003 PSYKOANALYYTTINEN PSYKOTERAPIA vs. KOGNITIIVINEN PSYKOTERAPIA: historiallinen ja vertaileva tarkastelu. – 312 s.

Päivitetty 15.9.2019.

[Psykopatologia]

Mikä tai millainen on "ujo" pullo?

Yhteen lintuunkin verrattu.

[Rakkaussoturi]

Tietysti kieltolain aikainen Varpunen eli eräänlainen taskumatti, joka oli aika huomaamaton.

[Psykopatologia]

Entä "sorsa"?

[Palle]

Olisit heti sanonut, että vesilintu.

[Rakkaussoturi]

Ei tullu näin naisena sorsa mieleen.

[Psykopatologia]

Naisillekin!