Psykopatologia.munfoorumi.com

Jos teidän pitäisi arvata kuinka vanhaksi elätte ja mihin kuolette niin mitä veikkaisitte?

Onneksi ei tarvitse.

Ei tarvi. Kunhan yritin keskustelua virittää...

Ihan saakelin vaikeaa yrittää pohtia, mihin, missä ja miksi mää kuolen ja koska?

Elinikäodote skitsoaffektivaa sairastavilla naisilla on 15 vuotta vähemmän kuin terveillä. Heillä se ikä on n. 82 vuotta, joten jos noin ajattelee, niin siinä tapauksessa teoreettinen kuolinikä ois meitsillä 67 v, mutta erityisesti äitini suvussa naiset elävät jopa 90-vuotiaiksi (isoisotätini jopa 92-vuotiaaksi ja isoisoäiti 89-vuotiaaksi), joten kaipa minäkin sitten sentään seitsemänkymppiseksi toivon eläväni.
Suurimmat riskit ennenaikaiseen kuolemaan tuovat itsemurhavaara psyyken takia, mahdolliset tulevat sisäelinvaivat ylipainon takia ja siinä ne taisivat ollakin. Mutta en mieti nykyisin omaa kuolemaani aktiivisesti. Elän varsin vireää kautta elämässäni, pientä maniaa oli, mutta kaikenkaikkiaan elämäni on mielekästä ja mukavaa.
Elin keskityn nyt elämiseen ja tähän kivaan kesään 2019. <:llä Rakkaussoturi

Mä luulen kuolevani n 62-64 vuotiaan johonkin onnettomuuteen tai syöpään. (Meilläkin kummallakin puolella naiset elää 90-vuotiaiksi mutten usko pääseväni itse siihen. Tai toivokaan.)

Olen ajatellut asiaa paljon. Pelkään kuolevani syöpään 40-50-vuotiaana, en kuitenkaan niin aktiivisesti että se vaikuttaisi arkeeni, joitain murehtimisen ajanjaksoja pelon ympärillä tulee ja menee.

Rakas mummoni eli 87-vuotiaaksi. Kaikki muut isovanhempani kuolivat nuorena sodan jälkiseurauksiin. En siis juuri tiedä mitä geeniperimänk tuo, toki vanhempanikin ovat jo iäkkäitä.

Toisaalta hyväksyn ”nuorena” syöpään kuolemisen mielummin kuin aivo- tai motoneuronisairauteen hiipumisen eli ehkä eniten toivon ettei se olisi kohtaloni.

Ihan sama mullakin. Als on sairaus nro 1 jota en halua. Jyväskylässä ahdisti kun joku mies tuli luentoa kuuntelemaan pyörätuolissa ja hengityskoneessa. Piti ihan googlettaa kun välillä mulla on selällään ollessa vaikea nielasta mutta se ei näkynyt olevan alsin yleinen alkamisoire. Mulla on varmaan vain kuiva suu.

Liian ahdistava kysymys minulle.

Aihe ahdistaa kaikkia yli ja lähemmäs kuusikymppisiä?

Minä voin ajatella aihetta, mutta en halua siitä mustaa valkoisella. Ehkä silti voisin teetättää dna-testejä sairastumisriskeistä, jos olisin enemmän rahoissani. Joskus ajattelen, että voisin kuolla, ja että kuolisinpa, mutta sellaisia ajatuksia on vain hetkittäin. Elämäni on mielestäni ihan hyvää. Joskushan sitä kuollaan, mutta ei ehkä vielä ihan lähiaikoina. Haluaisin elää 100-vuotiaaksi, mutta mummoni ovat eläneet noin 80-vuotiaiksi. Äitinikin elossa vielä lähemmäs 80-vuotiaana.

eea kirjoitti:Aihe ahdistaa kaikkia yli ja lähemmäs kuusikymppisiä?

Tuskinpa vaan edes suurinta osaa vanhenevista aiheesta puhuminen ahdistaa. Oli aihe als tai kuolema jollain muulla tavalla. Kuusikymppisenä yksi jos toinenkin on ehtinyt saatella lähimmäisen/lähimmäisiä sairauden läpi kuolemaan niin läheltä että kuolemiseen on ehtinyt tutustua käytännössä. Oman kuolintavan ja - ajan veikkailu yms. tuntuu sen sijaan näin kuuskymppisen vinkkelistä vähän lapselliselta.

Lisäys. Tai itse asiassa... Kyllä minä olen lähinnä itsekseni pohdiskellut kuolinaikaa ja kuolintapaa. Olen ajatellut että kuolen varmaan sydän- tai aivoinfarktiin, kuten niin moni isäni suvussa ja koska minullakin on riskitekijöitä. Kuolinaikaa olen pohtinut sen kautta kun isän suku on lyhytikäistä ja äidin suku on elänyt vanhaksi.

No ymmärtää jos se tuntuu lapselliselta niin eihän sitten sitä voi mitenkään tehdä nämä kypsät ihmiset jotka eivät netissä muutoin koskaan toimi lapsellisesti

Nimenomaan netissä oman kuoleman ja kuolemisen pohtiminen tuntuisi minusta kovin oudolta. Se, jos mikä, on liian henkilökohtainen yksityisasia netissä arvailtavaksi. Näin minun tuntemusteni mukaan, ja etenkin koska olen päiväkirjapuolella kirjoittanut elämästäni hyvin paljon.
Mielestäni olisi tosi outoa, jos kaiken päiväkirjavuodattamisen lisäksi alkaisin täällä keskustella omasta kuolemisestani. Ei se oikeastaan lapselliselta tuntuisi vaan sairaalta; minulla olisi tosissani syytä miettiä korvienvälini tilaa, jos niin tekisin. Huolestuisin siitä.

Arvailu kyseisestä aiheesta on ulkokohtaista ja yhdentekevää.

No juu, siinäs sen taas kuulit Tris! Aloituksesi ovat lapsellisia ja sairaita ja yhdentekeviä. Ketään ei kiinnosta. Tajuisit nyt raukkaparka poor tehdä vain innostavia ketjuja, jotta voisimme keskustella. Tähän ketjuun kumminkaan kukaan ei tullut sanomaan mitään, ei edes sitä että tää on tylsä ja joutava ketju. jee!

Luotan siihen, että Eea tulkitsee viestit toisin kuin Katla, eikä ota itseensä ja pahastu siitä, etteivät kaikki ole innostuneita miettimään netissä omaa kuolemaansa. Sen sijaan kertovatkin, miltä aihe heistä tuntuu. Keskusteluahan se on sekin, ja vieläpä aika avointa. Toisin sanoen aihe herättää ajatuksia, tunteita ja myös keskustelua. Ei ollenkaan huono aloitus.

Hilppa kirjoitti:Arvailu kyseisestä aiheesta on ulkokohtaista ja yhdentekevää.

Onhan se. Yhdellä kurssilla piti arvata ja idea oli vissiin että ihmiset arvaavat yli realistisen mutta mulla oli silloin oma arvaus 54v että se on siitä peräti noussut En muista mitä halusinkaan tällä keskustelulla tuoda esille paitsi että mulla on pakkomielle kuolemasta ja jollain hämärällä tavalla vanhuuteen kuoleminen on musta lohduttominta. Koska vaikka syövässäkin on pieni mahdollisuus parantua mutta vanhuudessa ei. Papat kuolivat 82 ja 75, toinen mummo 93 ja toinen elossa 88v. Mietin onko ihmisillä joku tietämys omasta ajastaan koska näitäkin esimerkkejä on.

Mirri :" Nimenomaan netissä oman kuoleman ja kuolemisen pohtiminen tuntuisi minusta kovin oudolta. Se, jos mikä, on liian henkilökohtainen yksityisasia netissä arvailtavaksi. Näin minun tuntemusteni mukaan, ja etenkin koska olen päiväkirjapuolella kirjoittanut elämästäni hyvin paljon.
Mielestäni olisi tosi outoa, jos kaiken päiväkirjavuodattamisen lisäksi alkaisin täällä keskustella omasta kuolemisestani. Ei se oikeastaan lapselliselta tuntuisi vaan sairaalta; minulla olisi tosissani syytä miettiä korvienvälini tilaa, jos niin tekisin. Huolestuisin siitä.

Luotan siihen, että Eea tulkitsee viestit toisin kuin Katla, eikä ota itseensä ja pahastu siitä, etteivät kaikki ole innostuneita miettimään netissä omaa kuolemaansa. Sen sijaan kertovatkin, miltä aihe heistä tuntuu. Keskusteluahan se on sekin, ja vieläpä aika avointa. Toisin sanoen aihe herättää ajatuksia, tunteita ja myös keskustelua. Ei ollenkaan huono aloitus."

Onko tässä sun mielestä jotenkin ristiriitaisia mieliä vai kuvittelenko vaan taas

Mirri kirjoitti:Mielestäni olisi tosi outoa, jos kaiken päiväkirjavuodattamisen lisäksi alkaisin täällä keskustella omasta kuolemisestani. Ei se oikeastaan lapselliselta tuntuisi vaan sairaalta; minulla olisi tosissani syytä miettiä korvienvälini tilaa, jos niin tekisin. Huolestuisin siitä.

Huolestuisit ja kokisit sen oudoksi jos näkisit itsesi myöhemmin pohtineen omaa kuolemaasi? Eihän sinulla ole skitsofreniaa?