Psykopatologia.munfoorumi.com

Kun pääsen korkealle paikalle, tunnen voimakasta halua hypätä alas.

Hetken herpaantuminen ja se on siinä.

Shocking moment Chinese daredevil falls to his death 1:05
https://www.youtube.com/watch?v=veZp-8h-y6c

En ollut korkeanpaikan kammoinen ennen, mutta nykyään aistit reagoi, katsoo korkealta alas ja tulee pyörtymisen tunne ja vatsassa tuntuu ovela keinumisen tunne ja iho alkaa kihelmöidä ja menee väreet. Se kiukuttaa!! Joutuu menemään nelinkontin ja ihmettelee, että mitä pelkäät? -No en tietenkään mitään ja avaa silmät ja taas käy humaus ja alkaa horjua paskaa! Ei se ole pelkoa minulla, jotain muuta.

Olen aina. Fobiat periytyy - tämä kummaltakin vanhemmalta. Toisaalta en pelkää käärmeitä. Kun Vantaalta tai Espoolta oli se pikkuinen käärme kateissa sain paljon hupia kun ihmiset maalailivat kauhukuvia kuinka se luikertelee viemäreistä ja kuristaa kaikki naapuruston pikkulapset!

Hauska ilmiö on kattotuolien päällä horjuessa semmoinen, kun panet aluskatteen, joka ei juuri putoamista hidasta, niin sen jälkeen ei pelota, kun et näe kuinka korkea pudotus alla on.

En nauti korkeista paikoista, vaikka näköaloista tykkäänkin. En usko, että kykenisin edes tottumaan korkeisiin paikkoihin, vaikka pakotettaisiin. Johtuu lapsuudessa koetusta, yleensä kiellettiin kaikki kiipeily, koska oli vaarallista tms ja opittiin pelko. Sitten oli ikäväkin kokemus, kun eräs miespuolinen sukulainen roikotti minua parvekkeen kaiteen ulkopuolella kerrostalon 3. kerroksen parvekkeelta. Ei palaudu nautittavaksi kokemukseksi, mutta en pidä suurena häviönä tuota puutetta. Kattoremonttin voi teettää kohtuuhintaan ammattilaisilla. Onneksi.

Lapsena kiipesin monesti jättikuusen latvaan, joka keinui tuulessa. Aikuisena olen kokenut korkean paikan kammoa kerran, opiskelija-asuntolan ylimmän kerroksen parvekkeella. Pidin sitä osana mielisairauttani. Pelkään maailmanpyörässä, mutta se on kai normaalia.

No milainen se oli se automaatti ?