Psykopatologia.munfoorumi.com

Saara Huttunen. Ei ehkä sittenkään niin vihainen feministi
Vasemmistoliitto. Kirjoittaja on jyväskyläläinen filosofianopiskelija, jonka sydäntä lähellä ovat ihmisoikeudet, eläinoikeudet, tasa-arvo ja tieteet.

Pedofiliasta
2.4.2013 20:40 Saara Huttunen Kulttuuri 143 kommenttia ilmoita asiaton viesti

Pedofiliakeskustelu on jälleen ajankohtainen, joten minäkin päätin lusikkani tähän soppaan tunkea. Minulla ei ole omia lapsia, joten tekstini ei ole tunnepitoista samalla tavalla suojelevalla mielellä. Ehkä se voi olla myös etu. Pyrin mahdollisimman oikeudenmukaiseen ja rationaaliseen tarkasteluun.

Pedofilia on nähdäkseni varhaislapsuudessa syntynyt seksuaalinen suuntaus, joka luokitellaan Suomessa parafiliaksi. Pedofiililla ja lapseensekaantujalla on se ero, että pedofiili ei välttämättä toteuta fantasiotaan mitenkään tosielämässä. Mielestäni emme voi haukkua ja tuomiota kaikkia pedofiilejä, koska kaikki, ehkä jopa suurin osa, heistä eivät ole rikkoneet Suomen lakia mitenkään. Suomen laki ei tunne käsitettä ajatusrikos.

Fobba kirjoitti blogauksessaan, että pedofiilejä vastaan kiihottaminen ei kuulu saman kansankiihotuspykälän alle, johon homoja vastaan kiihotus kuuluu: ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan pykälällä suojataan esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä, mutta pedofiilien suojaamiseen kyseistä pykälää ei ole tarkoitettu”. Ensiksi haluaisin tuoda esiin, että toisinkuin nettipoliisi väittää, pedofiilit ovat seksuaalivähemmistö. Sanoohan sen jo termikin, heidän on pakko olla seksuaalivähemmistö, koska he eivät selkeästi ole seksuaalienemmistökään.

Toisekseen, miksi kansankiihotus homoja vastaan ei kuulu samaan kansankiihotuspykälään? Mielestäni jokaisella Suomen lain nojalla toimivalla kansalaisella on oikeus elää ilman itseensä kohdistuvaa vainoamista tai vihapuhetta, riippumatta siitä mistä sattuu kiihottumaan. Sittenkin jos rikkoo lakia, ansaitsee nimenomaan Suomen lain määrittelemän rangaistuksen.

Toisaalta lain varjollakin toimivat pedofiilit huolestuttavat minua. Keskustelin jo jonkin aikaa sitten ylilaudalla anonymiteetin rohkaisemana itsensä pedofiileiksi tunnustavien ihmisten kanssa. Minua jäi häiritsemään se, että he eivät kyenneet ymmärtämään, että lapsille ei voi tuottaa seksuaalista nautintoa. Vaikka he kuinka haluaisivat vain tuottaa lapselle nautintoa, ei mitään pahaa, he kuitenkin tulevat satuttaneeksi lasta ja aiheuttaneeksi hänelle pahoja henkisiä vaurioita jos sekaantuvat lapseen. Lapsi ei ole seksuaalinen toimija, lapsi ei voi nauttia seksuaalisesta toiminnasta, koska sen kroppa ja mieli eivät ole vielä kehittyneet riittävästi!

Sen sijaan, että määrättäisiin kaikilta pedofiileiltä ulkonaliikkumiskielto ja kotiaresti, toivoisin, että pedofiileillä olisi itsellään riittävästi ymmärrystä pysyä kaukana lapsista. Siis ei pelkästään olla tekemättä seksuaalirikosta vaan pysytellä lapsista kaukana ihan arkisissakin tapahtumissa. Lisäksi vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että heidän lapsi on vähemmän altis uhriksi.

Lapselle tulee opettaa, että kenenkään tuntemattoman mukaan ei saa lähteä! Lapselle pitää painottaa, että jos joku koskettaa häntä sopimattomasti, hänen tulee heti ilmoittaa luotettavalle aikuiselle. Ja koska elämme tietoteknisessä yhteiskunnassa, vanhempien on äärimmäisen tärkeä seurata lapsen keskustelua netissä. Suosittelen että tietokone sijoitetaan olohuoneeseen ja lapsi saa käyttää sitä vain vanhempien ollessa paikalla. Näin turvataan se, että lapsi ei esittele itseään webkamerassa tuntemattomille tai lähetä itsestään kuvia. Lapselle on myös äärimmäisen tärkeä painottaa, että kenenkään tuntemattoman kanssa ei saa sopia tapaamista netissä. Vanhempien kannattaa myös tarkistaa lapsen tai teinin kuvat kuvapalveluista kuten facebook, irc-galleria, ii2 ja kuvake. Ole ennemmin se ärsyttävä ja tungetteleva vanhempi kuin se, jonka lapsi on pedofiilin uhri!

Eläinmuseon vahtimestari vei lapsia salahuoneeseensa – namusedät kauhistuttivat 1940-luvun Suomea
Vuoden 1948 joulukuussa Suomea kuohutti erikoinen rikostapaus. Helsingin rikospoliisi paljasti ottaneensa kiinni Eläinmuseon vahtimestarin, jonka epäiltiin vieneen tyttölapsia museosta verstaassa sijaitsevaan salaiseen huoneeseensa.

TAPAUKSEN miljöö on 1940-luvun Helsinki, joten on tarpeellista selittää joiltakin osin ajankuvaa ja termejä.

Vaikka lasten ahdistelu ei ollut ilmiönä silloinkaan uusi, se syystä tai toisesta kuohutti erityisesti 1940-luvun Suomea. Arkistolähteiden perusteella juuri kyseisellä vuosikymmenellä keksittiin tai ainakin otettiin laajempaan käyttöön nimitys ”namusetä”.
Sanaa käytettiin usein synonyymina lasten hyväksikäyttäjälle: kun esimerkiksi kuuluisa yhdysvaltalaisnäyttelijä Rex Ingram (mm. Bagdadin varas) jäi kiinni ”epämoraalisesta suhteesta” 15-vuotiaaseen tyttöön vuonna 1949 ja tuomittiin vankeuteen, Ilta-Sanomat otsikoi juttunsa ”Rex Ingram namusetänä”.

Nykyisin termiä käytetään ani harvoin, sillä se ohjaa liiaksi mielikuvat harvinaiseen tilanteeseen, jossa hyväksikäyttäjä on karkilla houkutteleva, tuntematon vanhempi mies.
Todellisuudessa valtaosa lasten hyväksikäyttäjistä on uhrin lähipiiriä, kuten lähisukulaisia tai perhetuttuja tai esimerkiksi nettituttavuuksia.

AXELIN tapauksessa namusetä-nimitys oli jokseenkin perusteltu, sillä hän todella tarjosi lapsille karamelleja, suklaata ja purukumeja ja oli alueen lasten keskuudessa siitä jopa kuuluisa – siitä lasten nimitys ”purukumisetä”.

Mielestäni jokaisella Suomen lain nojalla toimivalla kansalaisella on oikeus elää ilman itseensä kohdistuvaa vainoamista tai vihapuhetta, riippumatta siitä mistä sattuu kiihottumaan.