Lääkitykseksi annetaan apoteikistä saatawaa kalanmaksaraswaa teelusikallinen illoin aamuin usiampina kuukausina perätysten. Jos imettäjä on kiwulainen, pitää toinen terwe ja raitis imettäjä laitettaman, tahi ruokitaan lasta ilman rintamaidotta.
Kalanmaksaöljy oli Skandinaviassa vanhastaan kansanlääke riisitaudissa. Englannissa lääkäri Thomas Percival (1740–1804) käytti sitä Manchesterissa jo vuodesta 1785 alkaen. Saksassa Scherer kokeili kalanmaksaöljyä vuonna 1822 ja Ferdinand Wurzer alkoi käyttää sitä järjestelmällisesti riisitaudin lääkkeenä vuodesta 1823. Vähitellen kokemukset kalanmaksaöljyn hyödyllisyydestä lisääntyivät ja englantilainen John Hughes Bennet (1812–1875) kirjoitti siitä vuonna 1841 teoksen "Treatise on Cod-liver Oil as a Therapeutic Agent". Melko pian sen jälkeen kalanmaksaöljy oli tunnettu Suomessakin. Elias Lönnrot suositteli sitä riisitaudin hoitoon vuonna 1856 kirjassaan "Suomalaisen Talonpojan Koti-Lääkäri" ja Samuel Roos vuonna 1857 kirjassaan "Lasten kiwut, niiden syyt ja holhous". Adolf Leopold Linsén (1830–1881) julkaisi Suomessa vuonna 1861 kalanmaksaöljyä koskevan tutkimuksensa. Hänen mukaansa rasva oli olennaista riisitaudin hoidossa, koska myös voista oli hyötyä siinä. Vaikka kalanmaksaöljyn tehosta oli saatu jo runsaasti näyttöä, kesti vielä kauan ennen kuin sitä alettiin käyttää kaikkialla riisitaudin hoidossa ja ehkäisyssä.
Vitamiinien puutostautien tultua 1900-luvun alkutaitteessa ajankohtaiseksi Casimir Funk (1884–1967) ennusti, että myös riisitauti kuuluu puutostauteihin. Englantilainen Frederick Gowland Hopkins (1861–1947) tuli päättelemällä vuonna 1906 samaan tulokseen. Hänen maanmiehensä Edward Mellanby (1884–1955) totesi vuosina 1918–1920 koiranpennuilla suorittamissaan kokeissa, että kalanmaksaöljyn riisitautia parantava tekijä oli eri kuin jo tunnettu A-vitamiini, ja hän antoi tälle riisitautiin vaikuttavalle aineelle nimen D-vitamiini. Mellanbyn ansiosta kalanmaksaöljyn käytöllä oli riisitaudin ehkäisemisessä ja hoidossa 1920-luvun alusta alkaen tieteellinen perusta. Suomessakin aloitettiin jo 1930-luvulla kalanmaksaöljyn käyttö järjestelmällisesti lastenneuvoloissa riisitaudin ehkäisyyn ja hoitoon.
ip-banni kirjoitti:Luin tuon linkin kouluruokamuistoista ja onko niin, että vain tämä yksi oli muistavinaan kalaöljykapselin-jota vielä ei oltu edes keksitty- ja muut eivät siitä mitään sano?
ip-banni kirjoitti:Minkähän firman kapseleita ne olivat, koska vasta
1983 Möller-kalanmaksaöljykapselit ja sitruunanmakuinen kalanmaksaöljy tulevat myyntiin.
https://www.moller.fi/moller/historia/
ip-banni kirjoitti:Luin tuon linkin kouluruokamuistoista ja onko niin, että vain tämä yksi oli muistavinaan kalaöljykapselin-jota vielä ei oltu edes keksitty- ja muut eivät siitä mitään sano?
Mille se Jekovit -vitamiinisuklaa maistui? Oliko hyvää tai edes siedettävää? Muistan, että kalanmaksaöljy oli ihan karmeeta. Meinasin oksentaa joka kerta, kun sitä oli pakko niellä. Ja sitten koko päivän nielemisen jälkeen nousi härskin kalaöljyn maku suuhun. Sellainen ylellisyys tuli jossain vaiheessa markkinoille, että kalanmaksaöljy oli pakattu kapseleiden muotoon. Niistä kapseleista ei tullut ihan niin paha olo, mutta olivat vähän kalliimpia kuin nestevalmiste.
Hilppa kirjoitti:En muista Hellaksen rasiaa...
MERJA tyttöjen liivit ovat tyttöjen mieleen!
Ne ovat verrattomat käytössä - miellyttävän lämpimät, käytännölliset, joustavat: ne antavat nuorelle vartalolle täyden liikkumisvapauden!
MERJA sukkanauhaliivit ovat terveelliset: olkapäitten yli ulottuvat tukinauhat tasaavat sukkanauhojen painon koko vartalolle. Sukkanauhojen säätö, vaihto sekä irrottaminen pesun ajaksi käy käden käänteessä
MERJA liivit ovat tiivistä, ryhtinsä säilyttävää joustinneuletta. koot 90 - 160
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa