Psykopatologia.munfoorumi.com

Löysin hyvän linkin.
https://asiointi.maistraatti.fi/Palvelu ... aaraaminen

Edunvalvojan määrääminen

Edunvalvoja voidaan määrätä täysi-ikäiselle, joka esimerkiksi heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan syyn vuoksi ei itse kykene huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista. Edunvalvoja voidaan määrätä kuitenkin vain, jos asiat eivät tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin. Edunvalvoja voidaan määrätä tarvittaessa yksittäisenkin asian hoitamista varten.

Jos joku henkilö on mielestäsi edunvalvonnan tarpeessa, voit ilmoittaa asiasta holhousviranomaiselle. Voit tehdä ilmoituksen tässä palvelussa. Ilmoituksen tekeminen edellyttää kirjautumista, joten et voi tehdä ilmoitusta nimettömänä.

Ilmoituksen saatuaan holhousviranomainen selvittää edunvalvonnan tarvetta. Jos edunvalvojan määrääminen on saadun selvityksen perusteella tarpeen, holhousviranomainen tekee hakemuksen käräjäoikeudelle.

Lisää tietoa edunvalvonnasta on maistraatti.fi -sivuilla.

Harmi, että juridinen termi on sinnikkäästi määrääminen, vaikka oikein hyvin voitaisiin puhua oikeudesta saada edunvalvoja. Valitettavasti tekstissä myös jätetään mainitsematta, että ihmisillä on oikeus hakea ja saada itselleen edunvalvoja, jos tuntevat tarvitsevansa sellaista. Kenenkään ei ole pakko jäädä odottamaan, että joku toinen tekisi maistraatille ilmoituksen hänen edunvalvonnan tarpeestaan, vaan oikeasti voi itse ryhtyä tahtomaan ja jopa vaatimaan apua asioidensa hoitamiseen.

Toinen juttu on, myöntääkö maistraatti (tai käräjäoikeus) edunvalvojan vai eikö myönnä; kyseinen palveluhan voidaan myös evätä.

Edunvalvonnan tarpeen selvittäminen

Maistraatti selvittää edunvalvonnan tarvetta henkilön oman hakemuksen tai toisen henkilön tekemän ilmoituksen perusteella.

Jos henkilö hakee itselleen edunvalvojan määräämistä, hänen tulee toimittaa hakemuksensa liitteeksi lääkärinlausunto edunvalvonnan tarpeestaan. Lisäksi maistraatti kuulee hakijaa asiassa henkilökohtaisesti.
Jos maistraatti selvittää asiaa toisen henkilön tekemän ilmoituksen perusteella, maistraatti pyytää terveydenhuollolta lääkärinlausuntoa edunvalvonnan tarpeesta. Lisäksi maistraatti kuulee asiassa edunvalvontaan esitettyä henkilöä, mikäli hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.
Maistraatti voi myös kuulla asiassa hakijan tai edunvalvontaan esitetyn henkilön läheisiä. Lisäksi maistraatti voi tarvittaessa pyytää selvityksiä ja lausuntoja eri viranomaisilta, kuten sosiaalitoimelta, ulosottoviranomaiselta, hoitohenkilökunnalta ja pankilta.

http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/h ... estaminen/

Kun IP. laittoi tuon linkin päivällä, luulin että hän meinasi mua laittaa edunvalvontaan. Nythä mä vast hokasin, että linkki olikin Mirrin.

Ei ole Mirrin linkki, ihan tavallinen maistraatin sivuston nettilinkki vain.

Sehän on sinun päiväkirjastasi tänne kopioitu. Mun pitää ilmoittaa tästä 112teen.

Olisiko niin, että se on se edunvalvoja, joka määrätään hoitamaan päämiehensä asioita.

Ainoastaan oikeuslaitoksen palkkaamat yleiset (viralliset) edunvalvojat voidaan määrätä edunvalvontatehtäviin, ei ketään muita. Edunvalvojana kuitenkin voi toimia kuka tahansa tehtävään suostuvainen/halukas yksityishenkilö, joka hyväksytään edunvalvojaksi.

Mielestäni sana määrääminen on vanhentunut, koska nykyisin edunvalvonta pyritään hoitamaan kaikin tavoin vapaaehtoisesti - ei määräämällä ketään mihinkään. Käytännössä tosin voidaan tarvita määräystä ja jopa pakkoa henkilön saamiseksi edunvalvontaan, mutta niitä tilanteita yritetään välttää jo ihan kustannussyistä: vastentahtoinen (tai tahdosta riippumaton) edunvalvontaan asettaminen on kaikessa byrokraattisuudessaan kallis juttu yhteiskunnalle.

Edunvalvonta

Edunvalvoja tai edunvalvontavaltuutettu voi olla tarpeen, kun esimerkiksi vaikea sairaus tai korkea ikä ovat heikentäneet asianomaisen henkisiä kykyjä niin, että hän ei itse kykene valvomaan etujaan tai hoitamaan asioitaan.
Edunvalvojan määrää maistraatti tai tuomioistuin. Edunvalvojana voi olla yksityishenkilö, esimerkiksi omainen tai muu läheinen.
Maistraatti tai käräjäoikeus voi määrätä edunvalvojaksi myös yleisen edunvalvojan. Tavallisesti yleinen edunvalvoja on valtion virkamies, joka toimii edunvalvontatoimistoissa. Joillakin alueilla yleisenä edunvalvojana voi toimia myös ostopalveluntuottajan palveluksessa oleva yleinen edunvalvoja.
Edunvalvontavaltuutettu on aina yksityishenkilö ja hän voi valvoa henkilön etua, jos valtuuttaja on etukäteen tehnyt edunvalvontavaltuutuksen toimintakyvyn heikkenemisen varalta.

Maistraatti neuvoo ja opastaa menettelytavoissa edunvalvojan saamiseksi.

https://oikeus.fi/edunvalvonta/fi/index.html

Jos se määrääminen on vain vakiintunut oikeustermi? Joskus ihminen voidaan todeta vajaavaltaiseksi tai oikeustoimikelvottomaksi. Sillä suojataan häntä. Silloin määrätään tai nimitetään edunvalvoja. No, olen lukenut oikeusoppia, mutta en muista enää paljoakaan. Anteeksi, jos sotken (epä)selvää asiaa.

Noin on, ihmisen oikeustoimikelvottomuus voi johtaa määräämiseen. Edunvalvonnan tarve ja oikeustoimikelvottomuus kuitenkin ovat kaksi aivan eri asiaa, ja moni oikeustoimikelpoinen ihminen tarvitsee tuekseen ja puolelleen edunvalvontaa - hänen etujensa valvontaa! - jossakin elämänsä vaiheessa.

Yritän painottaa sitä tosiasiaa, että edunvalvonnan saaminen on Suomessa oikeus ja palvelu, eikä oikeuksien/palvelujen käyttöön yleensä määrätä ketään. Niin kauan kuin edunvalvonnasta puhutaan määräysasiana, pidetään yllä mielikuvaa, jonka mukaan edunvalvonnassa on kysymys joutumisesta johonkin. Sopivilla sanavalinnoilla on kätevää häivyttää mielistä ihmisten lakisääteinen oikeus saada edunvalvonnan palveluja niitä tarvitessaan.

Joo, edunvalvontaan voi joutua myös vasten omaa tahtoa, vaikka ihmisen mielipidettä pitääkin kuulla. Edunvalvojan voi saada omastakin pyynnöstä, mutta edunvalvontaa ei välttämättä saa purettua kovin helposti, jos mieli muuttuu. Edunvalvoja ottaa oman palkkionsa päämiehen tuloista. Muistan, miten eräs ihminen valitti jatkuvasti edunvalvojastaan, kun tämä pienistä rahoista otti oman osuutensa, mutta ihmiselle itselleen ei antanut rahaa mihinkään "ylimääräiseen". Ei käynyt kateeksi.

.Kissi kirjoitti:Sehän on sinun päiväkirjastasi tänne kopioitu. Mun pitää ilmoittaa tästä 112teen.

Eivät päiväkirjassani olevat nettilinkit ole 'Mirrin linkkejä'.

Lääkemääräyskin tarkoittaa sitä, että lääkäri antaa apteekille luvan myydä reseptissä mainitulle siinä lueteltuja lääkkeitä. Potilasta ei määrätä käyttämään niitä. Joskus lääkkeitä kuitenkin annetaan väkisin vastoin potilaan tahtoa. Yleensä ihmiset kuitenkin toivovat saavansa lääkkeitä vaivoihinsa. Pitäisikö lopettaa sanan lääkemääräys käyttö?

logia kirjoitti:Joo, edunvalvontaan voi joutua myös vasten omaa tahtoa, vaikka ihmisen mielipidettä pitääkin kuulla. Edunvalvojan voi saada omastakin pyynnöstä, mutta edunvalvontaa ei välttämättä saa purettua kovin helposti, jos mieli muuttuu. Edunvalvoja ottaa oman palkkionsa päämiehen tuloista. Muistan, miten eräs ihminen valitti jatkuvasti edunvalvojastaan, kun tämä pienistä rahoista otti oman osuutensa, mutta ihmiselle itselleen ei antanut rahaa mihinkään "ylimääräiseen". Ei käynyt kateeksi.

Yleinen edunvalvoja ei ota mitään 'omia palkkioita' tai 'omia osuuksia', vaan edunvalvottavalle aiheutuvat maksut ovat tarkkaan määritellyt, eivätkä ne mene edunvalvojalle.
Vapaaehtoisen ja omasta tahdosta haetun edunvalvonnan saa purettua ihan sillä, että edunvalvonta on sovittu määräaikaiseksi. Sopimus uusitaan - jos uusitaan - sopijapuolien yhteisellä päätöksellä harkinnan ja tarpeen mukaan.

Varsinainen edunvalvontaan määrääminen on toinen juttu, koska tahdosta riippumattomaan (vastentahtoiseen) edunvalvontaan asettaminen vaatii tuomioistuinpäätöksen. Sen päätöksen purkamiseen tarvitaan vankkaa todistusaineistoa, jonka perusteella tuomioistuin kumoaa aiemman päätöksensä tai sitten ei kumoa. Niinpä edunvalvonnan mahdollisuuden - oikeuden - korostaminen on ensiarvoisen tärkeä juttu.
Niin kauan kuin edunvalvontaa tarvitseva ihminen allekirjoittaa itse edunvalvontahakemuksensa ja sen jälkeen edunvalvontasopimuksensa, hän pääsee sopimuksestaan irti halutessaan niin. Mutta jos hänet joudutaan oikeuden päätöksellä määräämään edunvalvontaan, asia on paljon mutkikkaampi ja ikävämpi niin hänelle kuin myös yhteiskunnalle.

Käsittääkseni kukaan ei menettäisi mitään siinä, että sana määrääminen vaihdettaisiin esimerkiksi asettamiseksi. Maistraatti tai tuomioistuin pääsääntöisesti ei määräisi ihmisiä edunvalvontaan, vaan asettaisi heidät siihen ihan heidän tarpeidensa - ja tahtonsa - mukaisesti.

Ai siis on oikein sanoa, että ihminen määrätään edunvalvontaan? (Vaikka Mirrin mielestä ei.)

Olet, Mirri, oikeassa tuossa määräämis-sanan käytössä. Minä olin väärässä. Olit oikeassa myös tuossa palkkio-asiassa. Mutta samahan se on, kuka sen palkkion ottaa, jos se otetaan kuitenkin. On vaan lehdistä tullut luettua ikäviä juttuja edunvalvonnasta.

Mielestäni 'ikävät jutut' ja edunvalvonnan väärinkäytökset saavat julkisuudessa kohtuutonta huomiota verrattuna siihen, että suuri enemmistö edunvalvontasuhteista kaikkine sopimuksineen hoituu ihan laillisesti ja asiallisesti. Väärinkäytöksiä esiintyy, mutta ne ovat aina rikoksia, ja ensikädessä maistraatti on vastuussa edunvalvontaan liittyvistä rikoksista, koska sillä on erittäin tiukka valvontavelvollisuus. Jos epäillään (kuka tahansa epäilee!) johonkin edunvalvontasuhteeseen liittyvän väärinkäytöksiä ja virheellisyyksiä, hänellä on oikeus (lue: velvollisuus!) ilmoittaa asiasta maistraattiin.

Käsittääkseni Suomessa edunvalvontaan liittyvää rikollisuutta ilmenee useimmiten silloin, kun edunvalvojana toimii yksityishenkilö. Yleinen edunvalvoja (ts. työkseen ja virkansa puolesta edunvalvontaa tekevä henkilö) on luotettava, koska häntä velvoittaa ja valvoo maistraatin lisäksi hänen oma työnantajansa, joka maksaa hänelle palkan siitä, että hän hoitaa työnsä kunnolla.
Nykyisenä ongelmana on, että ns. yleinen edunvalvonta voidaan ostaa yksityisiltä palveluntuottajilta, jotka saattavat osoittautua epäluotettaviksi ja suorastaan rikollisiksi. 'Sastamalan tapaus' lienee tästä hyvä, mutta onneksi harvinainen esimerkki.

Voikohan edunvalvonnassa oleva ihminen nostaa pikavippejä?

Kokemukseni mukaan voi. Pikavippifirmat eivät millään lailla tarkista tai valvo pikavippiä tahtovan ihmisen taloudellista tilaa tai hänen 'oikeustoimikelpoisuuttaan'. Minulle ei toistaiseksi ole valjennut, millaista edunvalvontaa tarvittaisiin, jotta edunvalvottava olisi suojassa nykyisiltä pikavippifirmoilta.

Olen kerran soittanut yhteen pikavippifirmaan ja kertonut sen asiakkaan olevan edunvalvonnan piirissä. Firma pyyteli toimintaansa anteeksi ja pahoiteli kovasti tietämättömyyttään asiakkaastaan.
Käsitykseni mukaan kaikkien rahalaitosten pikavippifirmat mukaan luettuina pitäisi selvittää asiakkaidensa taustat niin huolella, että esimerkiksi edunvalvonnassa oleminen tulee ilmi ennen lainan myöntämistä. Näin ihan lakisääteisesti, joten tietääkseni mennään rikoksen puolelle, jos edunvalvonnan alaisuudessa olevalle henkilölle myönnetään lainaa ilman edunvalvojan hyväksyntää.

Pitääkö pikavippi maksaa takaisin, jos sen saaja on edunvalvonnassa?

Käsitykseni mukaan pitää maksaa takaisin. Tai ainakin on helpointa tehdä niin.

Toinen vaihtoehto varmaan olisi asian riitauttaminen; tutkintapyyntö poliisille, sun muuta sellaista. Mutta edunvalvonnassa oleminen ei ole yhtä kuin oikeustoimikelvottomuus (tai 'allekirjoituskelvottomuus'), joten edunvalvottava voi ja saa tehdä sopimuksia. En tiedä, millainen juridinen ja tuomioistuimen tekemä päätös tarvitaan siihen, että edunvalvottavasta tulisi/tehtäisiin oikeustoimikelvoton. Tiedän (luulen tietäväni) vain, että oikeustoimikelvottomuus ei ole sama asia kuin edunvalvonnassa oleminen, ja oikeustoimikelvottomaksi määrittely on paljon raskaampi juridinen toimenpide verrattuna edunvalvontaan asettamiseen.

Mutta tosiaan minä vain luulen tietäväni.