Naisasialiitto Unionissa jyllää sukupolvien sota: perinteiset tasa-arvofeministit haluavat pitää miehet ulkona, nykypolvi ottaisi kaikki mukaan – Mistä kahtiajako johtuu?
Perinteistä linjaa kannattava Päivi Istala sanoo, että yhdistyksestä on tullut liikaa ”yhden asian liike”. Hänestä yhdistys keskittyy liikaa transihmisten asioihin, kun työsarkaa olisi yhä esimerkiksi palkkatasa-arvossa.
Naisasialiitto Unionin jäsenet kävelivät viikonloppuna yhdistyksen hallituksen yli ja päättivät, että yhdistyksen jäseninä voivat vastaisuudessakin olla vain naiset.
Yhdistyksen hallitus ehdotti jo toistamiseen, että jäsenyys avattaisiin kaikille sukupuolille. Tämä kaatui syyskokouksessa äänin 26–29.
Jäsenyyden avaaminen muillekin kuin naisille vaatii sääntöjen mukaan kolme neljäsosaa vuosikokouksen äänistä.
Naisasialiitto Unioni määrittelee itsensä feministiseksi järjestöksi, jonka tavoitteena on parantaa naisten asemaa ja poistaa sukupuoleen perustuva syrjintä.
Jäsenyys pysyy vain naisilla, mutta useat Naisasialiitto Unionin tilaisuudet ovat avoimia kaikille.
Mistä kahtiajako perinteikkäässä yhdistyksessä johtuu?
Kyse näyttää pelkistettynä olevan sukupolvien välisestä ristiriidasta. Yhdistykseen jo pitkään kuuluneet feministit kokevat, että naisten tasa-arvossakin olisi vielä taisteltavaa. Palkkatasa-arvosta ollaan esimerkiksi yhä kaukana.
Uudemman sukupolven feministit sen sijaan painottavat myös yhdistyksen toista tavoitetta, sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistamista.
Nuorempi polvi näkee unionin kohderyhmän laajemmaksi kuin vain naisiksi: siihen kuuluvat esimerkiksi transihmiset eli ihmiset, joiden kokemus omasta sukupuolesta ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta.
Naisasialiitto Unionissa vastakkain ovat perinteinen tasa-arvofeminismi ja uudempi suuntaus, intersektionaalinen feminismi.
Intersektionaalisuus tarkoittaa, että ihmisen asemaa yhteiskunnassa ei määritä vain sukupuoli, vaan monet muutkin tekijät kuten etninen tausta, ikä ja seksuaalinen suuntautuminen. Siksi syrjinnän vastaisessa taistelussa on olennaista ottaa huomioon niiden yhteisvaikutus.
Tosin myös nuoremman polven feministit puhuvat ”naiserityisyydestä”, toiminnasta, jota tehdään vain naisten kesken. Esimerkiksi politiikassa monet naiset kokevat, etteivät tule kuulluksi miesten hallitsemissa keskusteluissa ja tarvitsevat kokonaan oman fooruminsa.
https://www.hs.fi/politiikka/art-200000 ... aec4c42ebc
