Ryysy kirjoitti:Jos olisitte täällä jollakin muulla nimellä, niin mikä se olisi?
Itsellä vahvasti sellainen tunne, että olisin Raimo. Tai Raimio.
Ryysy kirjoitti:Raimo on hyvä, vähän uusia tuulia hei! Chloesta tulee mieleen korkokengät ja hajuvesi.
Ryysy kirjoitti:Rane on kyllä hyvä nimi.
Siggelle viimeaikaisten kasvikeskustelujen perusteella Taimi? Kärhämö?
Edit. Kärsämö, Sian Kärsämö, mutta Kärhiskin sopisi.
Teiden varsilla hyvin yleisenä rehottavan siankärsämön (Achillea millefolium) kerrotaan saaneen sukunsa tieteellisen nimen Homeroksen haavoittumattoman sankarin Achilleen mukaan. Siankärsämö onkin ollut sotilaiden ystävä jo vuosituhansia, sillä kasvi tunnetaan haavoja parantavasta ja verenvuotoa ehkäisevästä kyvystään. Rooman keisari Neron armeijan lääkärinä toiminut Dioskorides määräsi jokaisen legioonalaisen kantamaan aina siankärsämöä mukanaan haavoittumisen varalta.
Tarinat kertovat jopa tapauksista, joissa miekkataisteluissa katkaistu nenä on saatu kasvamaan paikoilleen asettamalla haavojen peitteeksi punaviinissä liuotettua siankärsämöä. Hoitoa väitetään niin tehokkaaksi, ettei kasvoihin jää edes arpia. Vastaavia tapauksia tunnetaan Norjan kalastajilta, joiden irti repeytyneitä raajoja on saatu tervehtymään siankärsämön avulla.
Lähes joka vaivaan soveltuvaa yleislääkettä on valmistettu sekoittamalla vastapoimittuja siankärsämön kukkia viinaan. 3–4 viikon uutosajan jälkeen suodatettua nestettä nautittiin päivittäin 60–70 tippaa mm. katarrien, reuma- tismin ja kihdin hoidossa.
Kansanlääkinnässä siankärsämöä on käytetty kuumeen alentajana, verenpainelääkkeenä ja naisten epäsäännöllisen kuukautisrytmin korjaajana. Säännöllinen siankärsämön nauttiminen ehkäisee sisäisiä verenvuotoja. Voimakkaasti tuoksuvat kärsämöt sisältävät maultaan karvasta akilliini-alkaloidia. Tämän ohella siankärsämön kaikissa osissa on antiseptisia yhdisteitä, jotka estävät tulehduksia ja tappavat bakteereita.
Perinteinen uskomus, jonka mukaan siankärsämön tavallisemmat, valkoiset kukat paransivat naisia ja harvinaisemmat ruusunpunaiset muodot miehiä, on uusimmissa yrttikirjoissa jo unohdettu.
Kasvi on erittäin tehokas ruokahalun kiihottaja. Siankärsämöä onkin liuotettu aperitiiveihin ja kasvi on keskeisenä aineosana monessa suositussa liköörissä. Pohjoismaissa, myös Suomessa siankärsämöä on käytetty humalan sijasta oluen maustamiseen. Tästä kasvi on saanut kansanomaisia kutsumanimiään kuten”kaljanen”. Käymisen aikana olueeseen sekoitettu siankärsämö vahvistaa vanhojen kirjoitusten mukaan juoman juovuttavaa vaikutusta.
Carl von Linné kertoo, kuinka talonpojat joutuivat siankärsämöolutta juotuaan sellaiseen humalatilaan, että miehistä tuli esiin joskus hulluus, toisinaan taas kyyneleet.
Toisaalta Linné kertoo, miten rahvas maustaa oluen siankärsämöllä järjestäessään hauskoja pitoja. Vanhat teokset kertovat siankärsämön parantavan mm. luulotautia ja surumielisyyttä – tässä yhteydessä ei ole mainintaa, onko kasvia tällöinkin käytetty viinan tai oluen maustamiseen. Jos on, siankärsämön osuus jää kyllä vaille tieteellistä vahvistusta, vaikka lopputulos luvatun kaltainen olisikin. Hammassärkyyn tehoaa suussa pureskeltava tuore tai viinietikkaan sekoitettu siankärsämö.
Ensimmäisen maailmansodan aikana siankärsämö oli suosittua tupakan korviketta. Pohjois-Ruotsin vanhoilla suomalaisalueilla kasvi tunnetaan vielä nykyisinkin ”vaarin tupakkana”. Suomessa kansa on nimennyt kasvin akan tupakaksi. Terveyden ohella siankärsämö antaa myös ulkoista kauneutta. Kosmetiikassa siankärsämön teho on parhaimmillaan rasvaisen ihon puhdistamiseen ja hiusten huuhteluun käytettävissä valmisteissa. Niin monikäyttöinen kuin siankärsämö onkin, kohtuus on muistettava sekä terveyden- että kauneudenhoidossa. Suuret kärsämöannokset aiheuttavat päänsärkyä ja huimausta.

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa