Feministinen salaseura

Asiaa aiheesta ja sen vierestä

Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 13.10.2017 19:01

Kuva
Sievä Sigismund
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Mirri » 13.10.2017 19:19

Et sitten taaskaan viitsinyt laittaa kuvallesi linkkiä. Joltakin nettisivustolta olet kopsannut aloitusviestisi, joten voisitko laittaa linkin sivustolle?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 13.10.2017 19:47

Kaikki tarpeellinen informaatio on postauksessani. Joskus voisi itsekin nähdä vähän vaivaa eikä vaatia kaikkea valmiiksi pureskeltuna.

https://koneensaatio.fi/rohkeat-avaukse ... sidenssit/
Sievä Sigismund
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 13.10.2017 19:51

Helsingin Feministisen Salaseuran toinen podcast. Aiheena porno. Puhetta myös Wonderlust-festivaalista. Vieraina Hanna Etholén ja Jarkko Partanen.
1:24:39
https://soundcloud.com/user-444433127/toinen-porno
Sievä Sigismund
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Mirri » 13.10.2017 20:04

Sievä Sigismund kirjoitti:Kaikki tarpeellinen informaatio on postauksessani. Joskus voisi itsekin nähdä vähän vaivaa eikä vaatia kaikkea valmiiksi pureskeltuna.
(lihavointi minun)

Valkoisen miehen ylimielisyyttä (suhteessa naisiin?), vai törkeää julkisen viestinnän säännöistä piittaamattomuutta?

Kuten tiedetään: lähteiden ilmoittamista pidetään itsestäänselvyytenä ja suoranaisena velvollisuutena. Syystä tai toisesta Sigismund on sitä mieltä, ettei kyseinen viestinnän ja tiedonvälittämisen velvollisuus koske häntä.
Sigismundin mainitsema vaivannäkö tarkoittaa käytännössä sitä, että lukijat kaivavat kirjoittajan puolesta lähdetiedot esille, koska hän kirjoittajana ei viitsi hoitaa hommaansa asianmukaisesti julkaistessaan viestejään. Aikamoista piittaamattomuutta ja ylimielisyyttä lukijoita kohtaan.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Mirri » 13.10.2017 20:21

Googlailin ja löysin Feministien salaseuran nettisivustolta julkisen blogikirjoituksen vuodelta 2015. Siinä kerrotaan miten Otaniemi teki ihmisestä feministin:
Oli sellainen aika, jolloin en ymmärtänyt feminismiä. En identifioitunut feministiksi, enkä ymmärtänyt, miksi sukupuoliin liittyvät näkökulmat nostettiin aina ensimmäiseksi tarkasteluun. Ajattelin sukupuolen olevan vain osa minua, yksi ominaisuus kengänkoon, silmien värin ja musiikkimaun joukossa. Koko kouhoaminen sukupuolisuudesta vaivaannutti ja väsytti: puhutaan jostain, mikä on uutta ja mielenkiintoista.
Sitten tulin Otaniemeen. Aloitin työt Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonta-asiantuntijana elokuussa 2011.

Muistan hyvin, kun ensimmäistä kertaa tuntematon ihminen kohtasi minut työhön liittyvässä asiapitoisessa yhteydessä ”naisena” minun itseni sijaan. ”Naisiin” liitetään piirteitä kuten tunteellisuus ja häveliäisyys, huolehtivaisuus ja tietynlainen ujous, herkkä kainous. Osan näistä piirteistä voin mukisematta liittää myös omaan persoonaani, mutta häveliäs ja kaino en ole. Ihminen, joka on viettänyt kanssani 15 minuuttia tietää, että huumorintajuni on mauton ja kiroiluni sujuvaa. Siksi ajauduin mykistyneen hämmennyksen valtaan, kun erityisesti minulta yhtäkkiä kesken tapaamisen pyydettiin lipsahtanutta kirosanaa anteeksi. Teki mieli kysyä: Kenelle te oikein puhutte? Ilmeisesti jollekin mystiselle ”naiselle”, jolla ei ole mitään tekemistä minun osaamiseni ja persoonani kanssa.

Antamani esimerkki on detaljihuomio ongelman kiltistä ja hienovaraisesta päästä, mutta se avasi silmäni. Maailma todella on eri paikka miehille ja naisille. Voin ihan kaikessa rauhassa kouhota olevani ihminen ja yksilö, mutta edelleen olen joillekin ihmisille ”nainen”. Otaniemessä on paljon vielä kilometrejä jäljellä matkalla kohti yhdenvertaista ja tasa-arvoista toimintaympäristöä, jossa kaikki saavat olla ihmisiä sukupuoliroolin sijaan.

Otaniemestä ja tasa-arvosta puhuttaessa ei voi olla puhumatta Otaniemen herrakerhoista: Sitsimiesliitosta ja Luolamiehistä. Eivät poikakerhot toki tähän lopu: myöskään uuden sukupolven Vapaateekkareissa ei ole ollut niiden historian aikana naispuolisia jäseniä.
Kun aloitin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa meni jonkin aikaa, että äkkäsin kerhojen olemassaolon. Ensimmäinen ajatukseni niistä kuultuani oli ”mitä vittua, 2010-luvulla srsly dudes?!?!”, mutta en sanonut mitään. Olin 23-vuotias humanistinainen Turusta. En kokenut, että minulla on oikeus arvostella.
Kerhoihin liittyy myös mystiikkaa ja prestiisiä johon tempaannuin mukaan, en vähiten niiden eksklusiivisten kerhotilojen vuoksi. Muistan oikein hyvin ensimmäisen koko yön istuntoni luolassa ja ensimmäisen similistini (juoma, ei hoito). Toiminta vaikutti kuulilta ja oli siistiä päästä ovesta sisään, josta kuka vain ei kulje. En minä ole immuuni eksklusiivisuuden nostattamalle erityisyyden tunteelle.

Mitä kauemmin olen työskennellyt ylioppilaskunnassa ja mitä kotoisammaksi olen alkanut tuntea oloni Otaniemessä, sitä syvemmin herrakerhot ovat alkaneet minua riepoa. Kun vuonna 2012 kuulin järkevän ja skarpin luolamiehen suusta sanat: ”Ootteko te koskaan lukeneet sellasia wappulehtiä, jota naiset on tehneet? Ne on kaikki aivan paskoja!”, istuin sohvannurkassa täysin typertyneenä.
Olen palannut tuohon hetkeen ajatuksissani monta kertaa. Jos nyt olisin samassa tilanteessa sanoisin tuolle miehelle, että ymmärtääkö hän juuri käytännössä sanoneensa, että minulla ei ole huumorintajua, koska olen nainen. Minulla, maailman hauskimmalla ihmisellä! Aloin ymmärtää, miten syvällä asenteet ja stereotypiat ”naisesta” istuvat, ja miten niiden annetaan elää ja rehottaa. Miten ne työelämään siirtyessä minnekään katoaisivat?

Olen tutustunut työni kautta moniin viisaisiin ja humaaneihin herrakerholaisiin. Olen käynyt heidän kanssaan vuosien varrella pitkiä ja väsyttäviä keskusteluja siitä, miksi kerhot eivät vieläkään rekrytoi naisia. Argumentit kiertävät kehää ja toistuvat sanasta sanaan niin samankaltaisina, että niistä oli aika helppo kirjoittaa tällainen excel.
Lopulta yksikään keskustelukumppanini ei ole pystynyt katsomaan minua silmiin ja sanomaan, että naisten kategorinen ulossulkeminen olisi oikein. Toiminnan epäoikeudenmukaisuus myönnetään, mutta toiminnan muuttaminen on vaivalloista ja ikävää. Pitäisi nostaa kissa pöydälle ja vakuuttaa kaikki. Pitäisi todella työskennellä kääntääkseen pahimpien jäärien päät. Naisten tasa-arvoinen asema ei vaan tunnu niin tärkeältä, että jaksaisi. Mitään muuta selitystä en keksi.

Suurimpana ongelmana näen sen, että mieskerhot ja miesnormatiivinen kulttuuri Otaniemessä on tabu. Kaikki keskustelunavaukseni keskustelukumppanini sukupuoleen tai asemaan katsomatta alkavat olkien yli vilkaisulla, sen tarkistamisella, että kuka kuulee. Asiasta keskusteleminen pelätään otettavan kerhojen parissa sodanjulistuksena, ahdisteluna ja painostamisena. Koska kerhoilla on kiistatta valtaa ja niissä toimii yhteisön arvostamia jäseniä, kaikenmoista skismaa ja paskamyrskyä halutaan vältellä. Epäoikeudenmukaisuuksien korjaamisesta kuitenkin harvoin selviytyy täysin kakkavapaasti.

Viimeksi tänään kuulin, että ”naisten” pitäisi kuulemma olla kannustavia kritisoinnin sijaan ja mm. iloisia siitä, että kerhojen pyörittämien wappulehtien toimituskuntaan naiset nykyään pääsevät. Eli kun sinut kategorisesti ja täysin epäoikeutetusti suljetaan ulos jostain toiminnasta jalkovälisi vuoksi, pitäisi vaan tiettekö niellä se pettymys ja kiukku, mitä selittämätön sorto yksilössä aiheuttaa ja olla kannustava. Kuulostaako kohtuuttomalta? Minun korvaani ainakin kuulostaa.

Otaniemi ja sen opiskelijakulttuuri on monessa mielessä outo rinnakkaistodellisuus. Rakastan teekkarikylän kyläkulttuuria, jossa naapuria moikataan ja tippuneet avaimet ja hukkuneet kengät löytävät FB-ryhmän kautta omistajansa. Arvostan ja ihailen teekkareiden tekemisen meininkiä, analyyttistä ajattelua ja kieli poskessa kujeilua. Kaikki nämä hyvät asiat saavat minut entistä ahdistuneemmaksi siitä, että herrakerhot ovat normaaleja. Ne hyväksytään, koska teekkarinaiset eivät koe voivansa vaikuttaa tilanteeseen. Ja tämän teekkareille ominaisen pragmaattisen ”tosiasioiden hyväksymisen” he kantavat mukanaan työelämään, joka palkitsee heidät pienemmällä palkalla ja heikommilla etenemismahdollisuuksilla kuin mieskollegansa. Toinen sisaristani on diplomi-insinööri ja voin kertoa: # It doesn’t get better.

Mitä sitten voimme tehdä?

Minä olen tehnyt sitä, mitä yhteisön ulkopuolisena sisäjäsenenä voin: olen haastanut kerholaisia ja miehiä kohtaamaan ja myöntämään tämän vääryyden ja toimimaan sen korjaamiseksi. Olen yrittänyt kannustaa ja voimauttaa asian tolaan tottuneita naisia vaatimaan oikeudenmukaista kohtelua ja tasavertaista paikkaa teekkariyhteisössä. Olen päättänyt, etten kilistä lasia kummassakaan kerhotilassa – tällä en oleta olevan mitään merkitystä, mutta se on itselleni symbolisesti tärkeää. En voi, enkä halua osoittaa tukeani ja arvostustani sellaisille toimijoille, jotka käytännössä ajattelevat, että naiset ovat toisarvoisia miehiin verrattuna.
Lopulta, koska olen optimisti uskon, että molemmat kerhot tulevat ennemmin tai myöhemmin ottamaan naisjäseniä. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että vuosi 2015 on hirvittävän ja aivan todella häpeällisen myöhään.

Ps. Tämä kirjoitus ilmentää täysin omia kokemuksiani ja mielipiteitäni, eivätkä siinä esitetyt kannat ole Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan virallisia kantoja.

http://aarikanlotta.fi/miten-otaniemi-t ... eministin/
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 13.10.2017 21:22

Mikä perkule siinä on, että naisten pitäisi saada työntää uteliaat nenänsä joka paikkaan? Eikö miehillä saisi olla minkäänlasta yksityisyyttä?
Sievä Sigismund
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Ryysy » 13.10.2017 21:25

Ei.
Ryysy
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Mirri » 13.10.2017 21:47

Sievä Sigismund kirjoitti:Mikä perkule siinä on, että naisten pitäisi saada työntää uteliaat nenänsä joka paikkaan? Eikö miehillä saisi olla minkäänlasta yksityisyyttä?

Mikä tarkoitus tämän ketjun otsikolla ja aloitusviestillä on?
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 14.10.2017 09:43

Tiedon valon levittäminen.
Sievä Sigismund
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 14.10.2017 09:43

Ryysy kirjoitti:Ei.

Kiitos
Sievä Sigismund
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Mirri » 14.10.2017 12:22

Sievä Sigismund kirjoitti:Mikä perkule siinä on, että naisten pitäisi saada työntää uteliaat nenänsä joka paikkaan? Eikö miehillä saisi olla minkäänlasta yksityisyyttä?

On erittäin valitettavaa (miesten kannalta suorastaan häpeällistä!), jos miesopiskelijat vielä tänä päivänäkin jo opiskeluaikanaan luovat hyvä veli -verkostoja oman uransa pönkittämiseksi muodostamalla opiskelijoiden herrakerhoja, joihin saman alan naisopiskelijoilla ei ole asiaa. Ei silloin ole kysymys yksityisyydestä, vaan naisopiskelijoiden syrjäyttämisestä. Ja ennen kaikkea on kysymys tulevien naisosaajien häikäilemättömästä syrjäyttämisestä työelämässä varhain opiskeluaikana luotujen hyvä veli -verkostojen avulla.
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 14.10.2017 20:56

Jaa, että naisten pitäisi päästä miesten saunailtaan tirkistelemään?
Sievä Sigismund
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Mirri » 14.10.2017 21:09

Kuva
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 15.10.2017 13:26

Naisilla näyttäisi oleva lustia miesten kanssa saunassa.
Sievä Sigismund
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Mirri » 15.10.2017 14:40

Jep. Ei tarvita mitään miesten keskeisiä kollegiaalisia saunailtoja, vaan oikein hyvin onnistuu yhteiset palaveeraamiset saunan lauteilla. Jos välttämättä opiskelija- ja työporukoissa halutaan viettää saunailtaa.

Feministinen salaseura nimenä ilmentää oikein hyvin perinteistä miehistä kulttuuria, jossa erilaiset salaseurat ja muut hyvä veli -kerhot ovat miesten juttuja, ja naiset ovat niihin tervetulleita korkeintaan jäsenten rouvina.
Ammatillisia ja työuraan liittyviä miesten 'salaseuroja' ei nykyaikana enää saisi olla. Mutta koska niitä ilmeisesti edelleen on, taiteilijoiden muodostama Feministinen salaseura on oikein hyvä ja tervetullut vastapaino. Tosin sitä en tiedä, pitääkö kyseiseen salaseuraan päästäkseen olla nainen vai riittääkö pelkästään se, että tunnustaa feminismiä...
Avatar
Mirri
 
Viestit: 21979
Liittynyt: 01.01.2012 19:18

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Ryysy » 15.10.2017 21:01

Mahtava kuva!!! Olen luullut aina, että saunassa pitää olla ilman pyyhettä!
Ryysy
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 16.10.2017 08:48

Feministit haluaisivat näköjään kieltää miehiltä kaverit. Kaikki nähdään negatiivisena. Miehillä ei Otaniemessäkään ole salaseuroja, feministeillä sensijaan on.

Esimerkiksi naisasiliitto Unionin säännöissä kielletään miesten jäsenyys.
Sievä Sigismund
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Sievä Sigismund » 16.10.2017 08:49

Ryysy kirjoitti:Mahtava kuva!!! Olen luullut aina, että saunassa pitää olla ilman pyyhettä!

Minustakin saunassa pitää olla kelteisillään.
Sievä Sigismund
 

Re: Feministinen salaseura

ViestiKirjoittaja Ryysy » 16.10.2017 09:42

Hieno sana tuo kelteisillään eli keltaisissa pyyhkeissään. Näytän tuon kuvan tästä lähtien kaikille, jotka väittävät, että pyyhkeet eivät saunaan kuulu. Ilmoitan samalla tähän väliin, ettei tuo aloituksen teksti näy tällä laitteella kokonaan lainkaan.
Ryysy
 

Seuraava

Paluu Romulaatikko



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron