Psykopatologia.munfoorumi.com

Olin eilen metrossa ja vastapäätä oli kaksi miestä. Sitten kolmas - heidän tuttunsa - tuli siihen puhumaan. Seisoi. Otin laukkuni pois viereiseltä penkiltä siltä varalta että haluaisi istua. Ei istunut vaan seisaaltaan jäi juttelemaan näille tutuilleen. Aloin kihistä kiukusta mielessäni: "Vitun pallopää - mitä perkelettä sä seisot siinä monta pysäkinväliä? Käy istumaan tai mene pois!"

Mikäköhän tuossa ärsyttää? Ärsyttäisikö teitä?

Minua ei ärsytä elleivät käyttäydy muuten ärsyttävästi. Jos tekee esimerkiksi istumatyötä, kuten nykyään monet, on mukava välillä seisoa.

Ärsyyntymisen syytä kannattaa varmaankin etsiä omien korvien välistä. Ärsyttikö se seisominen vai joku muu. Esim tunkeutuminen reviirille?

Ärsyttäisi. Ehkä siksi, kun en tietäisi syytä käytökseen ja kun olisi epävarmaa, miten tilanne jatkuu: istuutuuko hän vapaaksi raivatulle paikalle vai ei.

Toisissa ihmisissä ärsyttävät ne asiat jotka omalla itsellään vielä käsittelemättä eli ne toiset ihmiset tuovat omat epäkohdansa esiin näppärästi käsiteltäväksi.

Siirtymää?

Mikä siinä siirtyi?

Laukku ja omat asiat.

Psykopatologia kirjoitti:Siirtymää?

Ja pallopää ignoroi sinua.

Psykopatologia kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Siirtymää?

Ja pallopää ignoroi sinua.

Ehkä sekin. Eniten kuitenkin se kun joku on hidas ja empii jonkun kahden vaihtoehdon välillä käy hermoon. Muistan töissä kun yksi työntekijä teki lähtöä aina hirveän pitkään, pakkaili sateenvarjojaan ja käsilaukkujaan ja jäi aina suustaan kiinni. Minun kanssani jos ketään muita ei ollut saatavilla. Se oli helvetin rasittavaa. Aina mietin että mahtaakohan se näkyä minusta että rasitun. Yritin kätkeä kaikin tavoin mutta epäilen että se jollain tavoin näkyi. Kristus että olin helpottunut kun rouva jonkun 40:n minuutin jälkeen ihan oikeasti sai lähdettyä!

S i i r t y m ä
Siirtymässä (kohteenvaihdossa; displacement) psyykkinen energia ja subjektin (minän) objekti-mielikuva ja/tai internalisoitu
objekti-suhde vaihtavat paikkaa (”siirtyvät”) primaariprosessissa objektista toiseen joko minässä tai ulkomaailmassa.

viewtopic.php?f=8&t=6844

Vaikea jummartaa.

Poika on isänsä hautajaisissa kuin viilipytty mutta puhkeaa myöhemmin kyyneliin Runebergin patsaan äärellä.

En ymmärrä miksi jokin siirtyisi nimenomaan lähtö/empimistilanteisiin. Nuo lähtö/keskeneräishommelit ärsyttävät aina riippumatta omasta henkisestä sen hetkisestä tilasta.