Psykopatologia.munfoorumi.com

Ensin pitäisi määritellä mitä juoruilu on.

Pahansuovaa ja asianomaisen selän takana kerrottua ja puhuttua on tapana nimittää juoruiluksi, mutta onko juoruilua välittää mitä tahansa tietoa tai mielipidettä vastoin asianomistajan tietoa ja/tai tahtoa?

Juoruilu on ikävää, jos se on negatiivista. Ehkä ihmisillä on vaje omassa elämässä, niin huomio keskittyy toisten elämiin. Ymmärrän kyllä sehän on inhimmillinen piirre, mutta ei ole kiva kuulla esim. negatiivisia juoruja itsestä, silloin toivoisi että sanottaisi rohkeasti päin naamaa.

Naisvaltaiselta ex-työpaikaltani kaipaan eniten intiimejä juoruhetkiä hyvien työkavereiden kesken. Ei meidän juoruilu minusta erityisen ilkeää ollut. Kunhan vaihdettiin omien kuulumisten lisäksi kuulumisia myös työkavereista. Niistä, jotka eivät juuri sillä hetkellä sattuneet olemaan paikalla. Raskausuutiset, muutot, erot... yms olivat isoja juttuja. Lihomiset, laihtumiset, tekemiset ja tekemättä jättämiset pikkujuttuja.

Juoruilussa oli tärkeä sääntö. Periaatteena oli, että kaikki meni eteenpäin ellei kielletty. Mutta jos esimerkiksi minä halusin, että jokin kertomani henkilökohtainen asia ei mene työkaveripiirissäni jakeluun, minun piti erikseen sanoa, että ei saa kertoa eteenpäin. Yleensä kaverit oli luotettavia ja pitivät suunsa kiinni.

Jotkut työntekijät nostivat itsensä juoruilun yläpuolelle ja katsoivat jopa paheksuen meidän juoruamista. Nämä ihmiset saivat yleensä olla rauhassa. Heistä kyllä juoruttiin siinä kuin muistakin, ehkä joskus vähän ilkeämmin, eikä heille kerrottu välttämättä asioita samalla tavalla kuin muille. Saattoi joskus jäädä jopa jokin tärkeä työhön liittyvä asia kertomatta, kun olivat yleensä ulkona sosiaalisista kuvioista.

Eli juoruilu on osa työpaikan sosiaalista kuviota. Myös miehet ovat yleensä kiinnostuneita työkavereidensa asioista. Oman mieheni miesvaltainen työpaikka on oikea juorupesä. Mies kertoilee minullekin usein työpaikansa mehevimmät jutut.

Juuri tuo on pahinta, että juorutaan työkaverista joka ei ole paikalla. Jos ei satu olemaan töissä, niin ajattelee välillä, että mitähän ne minusta siellä taas juoruilee eikä ole mukava tulla takaisin töihin. Eikä esim. viitsi mennä kahvitunnille jos on viiminen, koska tietää, että minusta ne siellä jo ehti vaikka mitä juoruta.

Usein oma mieli suurentelee noita juoruamisia. Kyllä minäkin muistan, kun oikein töissä olin mokannut tai vetänyt herneet nenään jossain palaverissa, kuvittelin että koko talo haukkuu minua selkäni takana. Sitten kun kysyin joltain luotettavalta työkaverilta, että mitä minusta oikeastaan puhutaan, saatoin saada vastaukseksi ettei juuri mitään. Joku vähän jotain on urputtanut...

http://tunnustuskirjat.fi/ik/8kasky.html
Iso katekismus > Kymmenen käskyä > Kahdeksas käsky: Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Nykyään ehkä vielä ajankohtaisempi kuin ennen somea.

Teksti alkaa näin: "Oma ruumiimme, aviopuolisomme ja ajallisen omaisuutemme lisäksi meillä on vielä yksi aarre, jota ilman me emme myöskään voisi tulla toimeen, nimittäin kunnia ja hyvä maine. Tässä on kysymys siitä, ettei kenenkään tarvitse elää ihmisten parissa julkisesti häväistynä ja kaikkien halveksimana."

Sitten ks. kohdasta "Kolmanneksi" alkaen. En laita tähän koko pitkää lainausta.

"Maineen menetyksestä on erittäin vaikea selviytyä. Sillä kunnia ja hyvä nimi riistetään nopeasti, mutta niiden takaisin saaminen käy hitaasti."

"Älä saata juoruinesi lähimmäistäsi muiden hampaisiin, vaan kehota kahden kesken häntä parantamaan tapansa. Menettele samoin myös silloin, kun joku muu kuiskii korvaasi tämän tai tuon tekosia. Neuvo häntäkin menemään asianomaisen luokse ja nuhtelemaan tätä henkilökohtaisesti, mikäli on itse nähnyt kyseisen tapauksen. Ellei hän ole sitä nähnyt, pitäköön suunsa kiinni."

vibeke kirjoitti:"Älä saata juoruinesi lähimmäistäsi muiden hampaisiin, vaan kehota kahden kesken häntä parantamaan tapansa.

Sosiaalisessa juoruilussa ketään ei saateta muiden hampaisiin. Jos joku joutuu toisten hampaisiin, kyseessä on kiusaaminen, johon pitää puuttua.

Mielestäni Valkosiipi kirjoittaa viisaita. Ei kaikki juoruaminen ole pahansuopaa ja kielteistä, vaan juoruaminen voi olla välittämisen ja kiinnostuneisuuden merkki, joka kertoo terveestä yhteisöstä.
Vauvauutiset, naimisiinmenot, erot, sairastumiset, elämänkriisit... Olisi aika kamalaa, jos esimerkiksi työyhteisöissä ei yhtään juoruiltaisi yhteisön jäsenten kuulumisista. Välittäminen panee kiinnostumaan ja myös juoruamaan.

Minulla on aikoinaan ollut korkea kynnys ja tiukka moraali juoruilun suhteen. Jossakin vaiheessa tajusin, ettei kaikki juoruilu ole pahaa, ja päinvastoin voi olla helpottavaa - jopa hoitavaa - päästä jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan yhteisön sisällä. Sekä saada ja antaa tietoa yhteisön jäsenten 'yksityisasioista'.
Työyhteisössäni olisin luultavasti ollut pettynyt ja surullinen, jos minusta ei olisi mitään puhuttu loistaessani pitkiä aikoja poissaolollani esimerkiksi sairauslomillani.

Juoruamattomuus voi olla merkki kiinnostuksen puutteesta ja välinpitämättömyydestä. Joku yhteisön jäsen on toisille niin vähäpätöinen ja merkityksetön, ettei hänestä jakseta tai haluta kiinnostua - aivan kuin häntä ei olisi olemassa hänen ollessaan poissa.

Minä en pidä juoruilusta enkä katso silti olevani muiden yläpuolella. Yleistäminen on tyhmää. En yleensäkään mene mukaan sosialiisiin kuvioihin, mikäli ne sisältävät turhaa lörpöttelyä. Huom. Sellainen vain olen muut saavat olla myös sellaisia mitä ovat. Eli en komppaa mirriä enkä valkosiipeä.

Uni kirjoitti:Minä en pidä juoruilusta enkä katso silti olevani muiden yläpuolella. Yleistäminen on tyhmää.

En yleistänyt enkä väittänyt, että kaikki jotka eivät pidä juoruilusta katsoisivat olevansa muiden yläpuolella.

Sanoin: "Jotkut työntekijät nostivat itsensä juoruilun yläpuolelle ja katsoivat jopa paheksuen meidän juoruamista."

Kyllästynyt kirjoitti:Ensin pitäisi määritellä mitä juoruilu on.

Pahansuovaa ja asianomaisen selän takana kerrottua ja puhuttua on tapana nimittää juoruiluksi, mutta onko juoruilua välittää mitä tahansa tietoa tai mielipidettä vastoin asianomistajan tietoa ja/tai tahtoa?

Yleiskielen sanavaroja kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa näin:

juoru
1. tav. jhk henkilöön liittyvä huhu, joka koskee jtak intiimiä t. epäedullista seikkaa. Ilkeämielinen juoru. Seurapiirijuorut. Levittää juoruja työtovereistaan.
2. runsaasti rönsyileviä, tuuheita, koristeellisia (amppeli)huonekasveja.

Kaapo kirjoitti:Näköjään keskustelu pysyy asiallisena kun tietty palsta-aines pysyy poissa.

Asiaton viesti, ja se on sinun kirjoittamasi.