Psykopatologia.munfoorumi.com

Sonnin kanssa kaukalossa

Kuvittele, että olet pitkäsarvisen sonnin kanssa kapeassa ja korkeassa kaukalossa selkä seinää vasten. - Mitä tehdä?

Sanasta miestä ja sarvesta härkää.

Ei sarvista tietenkään, mutta suurinkin sonni talttuu, kun otat tiukan pihtiotteen sen sieraimista.

Voihan muleta. Toivoa, että sonni on ystävällinen eikä runno kuoliaaksi tai polje suutuspäissään maahan.

Minä varmaan yrittäisin jutella sonnille mukavia ja rauhoitella sitä keskustelemalla. Haluaisin osoittaa, etten ole sille millään lailla vaarallinen enkä muutenkaan pelottava otus.
Itselleni kertoisin, että sonni pelkää minua vähintään yhtä paljon kuin minä sitä, mutta että pelätessään se on minua vahvempi ja hyökkäysvalmiimpi - ja paremmin aseistettu.

Jos itse olen selkä seinää vasten ja sonni tukkii tien ulos, niin tietenkin hudon, hus, hus, peruuta sonni, jotta pääsen pois tästä ahdingosta. Sonni peruuttaa kaukalosta taaksepäin ja livahdan sen takaa ulos. Pelkäähän se sonni ihmisen huitomista ja päälle tulon uhkaa-ja peruuttaa pois tilanteesta.

Minolaiset hoitivat homman näin.

Minä taas lopettaisin kuvittelemisen.

Kyseessä oli siis ns. kompa kysymys.

Psykopatologia kirjoitti:Minä taas lopettaisin kuvittelemisen.

Huono ratkaisu. Rohkaiset kuvittelemisen lopettamiseen...

Viime yönä ratiossa (Suomi) oli puujalkavitsien yö, mutta vitsit olivatkin pääosin likaisia. Otin tuo puhtaan tänne.

Psykopatologia kirjoitti:Minä taas lopettaisin kuvittelemisen.

He he he. Ai kun nauratti makeasti.

Mutta entä, jos ei autakaan, ja sonni tuleekin mylvien kohti?

Oli tuo hauska minusta.

No olen minä hauskempiakin juttuja lukenut. Kuvitteluahan ei kannata lopettaa koskaan, sillä se on elämän suola.

Jos tuollaiset kuvitelmat ovat elämän suola niin pitäydyn mieluummin sokerissa.