Psykopatologia.munfoorumi.com

Omistatteko soittimia ja osaatteko soittaa jotakin soitinta itse?

Minä kävin lapsena pianotunneilla, mutta en osaa enää soittaa nuoteista kuin ihan yksinkertaisia kappaleita. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta soittaa pianoa vuosikymmeniin, koska piano on aika kallis soitin. Sähköurut tms. voisin hankkia.

Teininä opettelin soittamaan joululahjaksi saamaani akustista kitaraa. Opin aika nopeasti soittamaan nuoteista, mutta enää en osaisi. Kovin pitkälle en siinä harrastuksessa päässyt. Hanuriakin soitin ihan kokeilumielessä silloin tällöin. Osasin soittaa "Metsäkukkia" ym.

Nyt ostin kirpputorilta nokkahuilun. En osaa soittaa sitäkään, mutta ajattelin opetella.

Meillä laitettiin kaikki neljä tyttöä aikoinaan pianonsoitto tunneille. Ainoastaan vanhin sai siitä kestävän innostuksen, me muut lopettelimme omia aikojamme. Sitten kuuluin nokkahuilukerhoon, jollaiseen varmaan melkein kaikki lapset ovat jossain vaiheessa kuuluneet.
Semmoinen hieno puinen nokkahuilu on minulla vieläkin tallessa.
Huuliharpunkin sain lahjaksi ja opin sillä soittamaan merimiesvalssin:)
Puinen xylofoni ja melodika kuuluivat myös soitinvarastooni.
Poikani on opetellut kitaran soittoa ihan omin päin ja osaakin korvakuulolta melko hyvin soitella.
Vanhemmien omat soitteluni rajoittuvat puhelimeen ja ovikelloon. Ja tietysti sujuvaan musiikinkuunteluun.

Ai niin, oli meilläkin minun lapsuudessani xylofoni ja melodica. Ukki ja mummo toivat. Meillä oli myös mandolini ja viulu, mutta niitä en osannut soittaa yhtään.

Isäni soitti banjoa ,osasi soittaa "Kolmannen miehen" Silloisen vanhan elokuvan tunnusmelodian:)

Minun veljeni on muusikko.

Ihan vakikeikkoja vetävä? Jossain bändissä?

Kyllä, ammattimuusikko. Esiintyy yksin ja bändissä. On kuuluisa.

Rane, tsemppiä soittamisen opetteluusi!

Minä en ole ikinä soittanut mitään, enkä ole millään lailla musikaalinen. Kuuntelen musiikkia sujuvasti, en mitään muuta. Oppikoulussa joskus innostuin jostakin koulusoittimesta sen verran, että sain musiikin seiskani hilattua kasiin, ja se oli siinä. Soitin hautautui koulun myötä.
Mutta innostun kuullessani (tässä tapauksessa lukiessani), että joku rohkenee kaivaa vanhan osaamansa asian esille ja ryhtyy opettelemaan uudelleen. Jos joskus on soitellut jotakin soitinta, mikään ei estä aloittamasta uudelleen. Eikä näköjään tule kalliiksikaan, kun musisoinnin voi aloittaa vaikkapa kirpparilta löytyneellä nokkahuilulla. Minusta kuulostaa aivan mahtavalta!

Minäkin voisin kaivaa esiin tuon vanhan nokkahuiluni. Perusasiat on tiedossa, joten varmaan soisi vanhasta muistista.

Ostin uuden sähkökitaran. Olen soittanut akustista kitaraa jonkin verran aikaisemmin mutta aika heikkotasoista. Pääseepähän kokemaan millaista on soittaa hyvällä kitaralla.

Kiitos kannustuksesta Mirri!

MitchiriNeko March - Cute cat characters in a marching band! (kesto 3:01)

Soitin lapsena nokkahuilua koulun kerhossa. Haaveilin pianon soiton oppimisesta. Joskus jopa askartelin koskettimet ja yritin opetella nuoteista soittamaan pianoa, mutta eihän siitä juuri mitään tullut, koska kaksikätinen soitto olisi vaatinut pianotunteja ja harjoittelua.

Ajattelin ostaa nokkahuilun ja opetella nuotit (jotka olen unohtanut jo) uudelleen. Pidän keskiaikaisesta musiikista ja nokkahuilu sopisi vanhan musiikin soittamiseen oikein hyvin. Mutta on jäänyt ajatuksen tasolle, koska vielä ei ole ollut aikaa juuri tuon harrastuksen aloittamiseen.

Palstalla on musikaalisia ja musiikkia harrastavia, mikä on mukava kuulla.

Hieno aloitus ja toisenlainen.

Mirri kirjoitti:... , että joku rohkenee kaivaa...

En ymmärrä sanaa "rohkenee" tässä yhteydessä.

Yleensä rohkeneminen kai liitetään julkiseen toimintaan.

Soittamisen liitän ajatukseen meditatiivisesta omaa iloa antavasta toiminnasta. Etenkin, kun on kyse ihmisestä, jolla on soittamisen perustaito lapsena hankittu ja melko vankka. En usko, että kaksikätisen pianonsoiton hallinnut ja useampaa soitinta soittamaan kyennyt ihminen täysin unohtaa taitoaan. Toisin on esimerkiksi itselläni, jonka taidot eivät olleet alun perinkään kovin kaksiset.

Rohkesin jälkeenpäin lisätä sanan "kai".

Yleensä rohkeneminen liitetään julkiseen toimintaan.

Hilppa, noinko yleensä tehdään, vai teetkö sinä yleensä niin?

Mirri kirjoitti:

Yleensä rohkeneminen liitetään julkiseen toimintaan.

Hilppa, noinko yleensä tehdään, vai teetkö sinä yleensä niin?

Tarkistin kaikkivoipaiselta Googlelta ja erään varhaisen hakutuloksen linkin mukaan sanan rohkaistuminen esimerkki oli nimenomaan julkiseen toimintaan rohkaistumisesta tms esiintymiseen liittyvä.

Itse asiassa minulle on syntynyt mielikuva, että käytät sanaa rohkaistua/rohjeta useinkin ja tuon ilmaisun käyttö yleisilmaisuna erilaisille ryhtymisille ärsyttää minua.

Minä taas olin otettu, että Mirriltä tuli kerrankin kannustava kommentti minun kirjoitukseeni. Yleensä saan osakseni häneltä arvostelua ja kuraa.

Hilppa, helpottaisiko ärsyyntymisesi, jos puhuisin vaikka uskaltamisesta rohkenemisen sijaan?
Vanhojen taitojen esiin kaivaminen ja käyttöön ottaminen voi vaatia uskaltamista, käytettiin asiasta mitä sanaa hyvänsä. Tai sitten ei vaadi.

En tiedä, menikö sinulta kokonaan ohitse se, että viestini oli kirjoitettu Ranelle, ja hän kiitti kannustuksesta.

Minulta se vaatii lähinnä viitsimistä. Vähän kyllä jäi harmittamaan, ettei Mirri kannustanut minua yrittämään enemmän, vai eikö hän usko lahjoihini.

Rane kirjoitti:Minä taas olin otettu, että Mirriltä tuli kerrankin kannustava kommentti minun kirjoitukseeni. Yleensä saan osakseni häneltä arvostelua ja kuraa.

(lihavointi minun)

Rane, tietääkseni väitteesi ei pidä paikkaansa.

Joka kerta kuitenkin pelottaa lukea kommenttisi minun viestiini. Minä aina varaudun siihen.