Psykopatologia.munfoorumi.com

Kaikkeen sitä ihminen törmää, kuten rakkaudentunnustuksiin vessapaperin taholta.
Avasin uuden vessapaperipaketin, otin sieltä rullan ja pöntöllä istuessani asetin paikalleen. Joutilaana kun olin, syvennyin uuteen vessapaperiini tarkemmin: siinähän oli kirjoitusta - jokaikisellä arkilla. Eikä mitä tahansa kirjoitusta, vaan lepertelyä rakkaudesta.

Rakkautta on se, kun rutistan tyynyäsi, nuuhkin tuoksuasi, koska minulla on ikävä sinua.
Sinä huolehdit autoni tankkauksesta. Se on sama, kuin sanot rakastavasi.
Ei sille mitään voitu, rakastuttiin! Nyt samanlaiset tyynyliinat ja yhteinen hammasmuki kylppärissä. Rakas.

Eikä siinä kaikki, että Lambi lepertelee sinkulle tämän istuessa pöntöllä, paperi tekee sen kaksikielisesti:
Värme i hjärtat, fjärilar i magen, het passion, tänker på dig hela tiden...

Parisuhteisiinsa pettynyt sinkku tietysti voi käyttää moisia löpinöitä juuri siihen mihin ne parhaiten tuntuvat sopivan: pyyhkimiseen... Minä taas mietin, että lahjoittaisinko paperipaketin pois tai pitäisin hätävarana ja ostaisin tilalle jotakin vähän asiallisempaa ja käyttötarkoitukseensa sopivampaa. En arvannut Helsinkiin muuttaessani, että täällä pitää olla tosi tarkkana huussipaperia valitessaan.

Jospa tilaisin Hesarin, olisikohan siinä hyvä vaihtoehto lepertelevälle Lambille?

Lambi-paketin kyljestä luin, että näihin 'rakkaustarinoihin' on vaara törmätä myös talouspaperirullissa. Hyvä tietää.

Tuo vie kyllä voiton kaikista hölmöistä keksinnöistä! Kun minä asioin vessassa en todellakaan kaipaa leperteleviä vessapapereita.

Jep.

Minussa vessapaperista bongaamani kirjoitus synnytti uteliaan lukemistarpeen, jonka seurauksena olisi ollut paperin törsääminen ellen olisi hillinnyt houkutusta. Sitäköhän valmistaja toivookin: ihminen istuu pöntöllä ja alkaa keriä vessapaperirullaa auki innostuttuaan lukemaan sitä.

Teksti synnytti lähinnä kihisevää ärsyyntyneisyyttä: paketissa luvattiin rakkaustarinoita muttei niitä ollut, ainoastaan jonninjoutavaa löpinää muka rakkaudesta. Toivottavasti kukaan pytyllä istuva nuori ihminen ei usko lukemaansa rakkauden kuvaukseksi.
Toisaalta olisihan siinä aihetta toisenlaisen 'viisaita miettivän' vessapaperin teksteille: miltä tuntuu, kun rakastuminen on hiipunut...

Jatkokertomus entisaikojen naistenlehtien tyyliin voisi olla hyvä idea pehmopaperimarkkinoilla. Tulisi pyyhittyä huolellisesti, ja olisi 'pakko' ostaa samaa vessapaperimerkkiä, jotta pääsisi tietämään kuinka tarina päättyy.

Tämä lepertelevä vessapaperirulla ohjaa käyttäjäänsä laittamaan rullan paikoilleen 'oikein päin'; teksti on ylösalaisin jos rulla on laitettu 'väärin päin'. 'Virheellisesti' rullan pidikkeeseensä asettanut ihminen tietysti kääntää rullan, jos haluaa nähdä mitä paperiin on präntätty.

Mutta entäs jos lepertelevän paperin käyttäjä viis veisaa hänen tarvitsemansa pyyhintäpaperin sisällöstä?
Siinähän on parisuhdekriisi käsillä, jos toinen (taas kerran?) erehtyy laittamaan paperirullan 'väärin päin', eikä ole edes tajunnut paperin yrittävän pehmeästi ja hellävaraisesti viestiä hänelle jotakin.

Pahimmillaan/parhaimmillaan paperin välittämät rakkaudentunnustukset menevät hukkaan, ja paperin käytön seurauksena syntyy lisää paperin käyttöä, koska kyyneleet pitää kuivata ja nenä niistää. Siinä vaiheessa lienee aivan sama, ovatko vessapaperirullan lepertelyt oikein- vai väärinpäin; ei niitä kukaan silloin lue.

Miten kirjaimet on toteutettu; kohokuvioin vai värikirjaimin?

Varmaankin väriä päästävillä kirjaimilla!

Hilppa, en tiedä. Yritän tutkia asiaa käydessäni seuraavan kerran vessassa.
Väriä tekstissä on, hempeimmät tekstikohdat on laitettu vaaleanpunaisella muun tekstin ollessa sininen. Myös sydämen kuvat ovat vaaleanpunaisia.

Minä olen jo lapsena käyttänyt tekstillistä vessapaperia.
Tekstit tuskin olivat lepertelyä; Tiedonantajaa ja Turkulaista.

Hyvä uudistus!

Mitään kohokirjaimia en paperistani löytänyt. Sen sijaan tekstin 'kauno' herättää hämmästystä: 'käsialan' perusteella viestit on kirjoitettu kuin opettajalta alakoululaisille.

Uusi keino opettaa nuorille ihmisille käsialakirjoitusta?

Ehdottomasti saatava tuota.

Eilen vessapaperini synnytti minussa ärtymystä, mutta tänä aamuna se hauskuutti. Pöntöllä isuessani paperi sanoi näin: Rakkautta on, kun viipyy vielä hetken vaikka pitäisi jo mennä. Yleensä sanotaan, ettei pöntöllä pitäisi istua liian kauan...

Pelkään pahoin, että kunhan olen paremmin tutustunut kummalliseen vessapaperiini, ihastun siihen niin, että haluan lukea lisää sen tarinointia ja koluan kaupat läpi löytääkseni juuri tietynlaista paperia. Kissoista kertova vessapaperi olisi kiva.

Niin se mieli muuttuu.

Itseäni houkuttaa vain ajatus siitä, että saisin pyyhkiä lepertelyllä persettäni.

Ja vedella tietty putsataan lopuksi.

Ryysy kirjoitti:Niin se mieli muuttuu.

Itseäni houkuttaa vain ajatus siitä, että saisin pyyhkiä lepertelyllä persettäni.

Erinomaisen hyvä kommentti! Tämmöiseen ainoastaan ovat lepertelyt useimmiten kelvollisia:)

Vasiten menin alepaan ostamaan tätä puhuvaa paperia, mutta eihän heillä ollut Lambia ollenkaan. - Olisi ollut uhanaa herätä rakkaudentunnustuksiin. Kai sillä voi pyyhkiä etupuoltakin.

Siirry painotuotteisiin, mutta ota varmuuden vuoksi etukäteen selville putkifirmojen päivystysnumerot.

Naurattaa.

Rakkaudesta perseenpyyhkimiseen.

Narsismin huipentuma