Psykopatologia.munfoorumi.com

http://yle.fi/uutiset/kasvokkain_profes ... na/8865916

Kasvokkain: Professori neuvoo perheitä välillä vain olemaan – aina ei tarvitse liikkua ja mennä
Uusia lasten liikuntasuosituksia kritisoineen kehitys- ja kliinisen psykologian professorin Anu-Katriina Pesosen mukaan pikkulasten hyvinvoinnin perusta ei ole kolme tuntia liikuntaa päivässä, vaan hyvät vuorovaikutussuhteet.

Eiköhän tämä ole selvää ihan jokaiselle normijärkiselle.
Hyviä perheen yhteisiä hetkiä on aamupala, illallinen, iltapala ja yhteiset jutteluhetket sängyssä ennen nukahtamista.
Viikonloppuna aikaa riittää enemmän yhteiseen olemiseen.

Luin tuon samaisen jutun. Mielestäni proffa kiroitteli ihan järkeviä. Kyllähän perheen yhteinen aika voi hyvikin olla muuta kuin harrastusten ja urheilun parissa rehkimistä. Mikäli nuoren saa pysymään hetken paikoillaan, kotona.

Sateentekijä kirjoitti:Luin tuon samaisen jutun. Mielestäni proffa kiroitteli ihan järkeviä. Kyllähän perheen yhteinen aika voi hyvikin olla muuta kuin harrastusten ja urheilun parissa rehkimistä. Mikäli nuoren saa pysymään hetken paikoillaan, kotona.

Tärkeää on myös balanssi asioiden suhteen. Henkinen puoli kuitenkin tuntuu ruumiillista tärkeämmältä jos on pakko valita.

Tietystihän vanhemmat voisivat voimiensa ja kykyjensä mukaan osallistua myös lapsen kanssa ulkoiluharrastuksiin.

Aiemmasta kommentistani jäi j pois( piti siis olla "kirjoitteli" ei kiroitteli";)

Sateentekijä kirjoitti:Tietystihän vanhemmat voisivat voimiensa ja kykyjensä mukaan osallistua myös lapsen kanssa ulkoiluharrastuksiin.

Tää on itelle kovin ajankohtanen asia. Ite oon 50v ja poika 7v sekä tytär 8 viikkoa.
Monta asiaa mietintämyssyssä.

Mielestäni pitäisi ennemmin asettaa vanhemmille rajoituksia niin kännykän kuin muunkin 'somen' käyttöön ja hipelöintiin kuin lapsille liikuntasuosituksia. Lapset liikkuvat riittämiin luonnostaan, mutta nykyvanhemmille lasten luonnollinen liikkuvaisuus voi olla hirmuinen riesa, koska se vaikeuttaa sujuvaa 'somen' käyttöä.

Tiedetään jo, että lasten vakavin ongelma ei ole liikkumattomuus vaan se, etteivät vanhemmat ole läsnä heidän elämässään ja heitä varten - eivät ole läsnä edes silloin kun ulkoiluttavat lapsiaan. Mitä iloa siitä on, että lapsi pannaan liikkumaan kolme tuntia päivässä, jos hänen vanhempansa viettävät sen(kin) ajan fyysisesti läsnä mutta psyykkisesti poissa?
Ehkä voitaisiin irvistellä sille, että vanhemmat ovat liimautuneet laitteisiinsa lapsille vakavia vaurioita aiheuttavalla tavalla. Vauriot ovat oikeasti vakavia: jopa puhumaan oppiminen viivästyy, ja puheterapiaa tarvitsee yhä useampi lapsi.

Käsittääkseni liikuntasuosituksia kritisoinut professori on oikealla asialla: miten lapset voivat oppia vuorovaikutustaitoja, jos vanhemmat eivät elä arkea vuorovaikutuksessa heidän kanssaan?

Somettaminen on todellakin ogelma. Tänään kävin pojan kanssa uimassa.

Mirri kirjoitti:- -
Tiedetään jo, että lasten vakavin ongelma ei ole liikkumattomuus vaan se, etteivät vanhemmat ole läsnä heidän elämässään ja heitä varten - eivät ole läsnä edes silloin kun ulkoiluttavat lapsiaan...

Viime viikolla(?) katsoin YLE:n uutisia ja siinä Jkl:n liikuntatieteellisen tutkija tms. sanoi lasten liikkumisen olevan riittämätöntä. Uudet suositukset lapsille ovat kolme tuntia liikuntaa päivässä entisen kaksituntisen sijaan. Liikkumattomuuteen saattaa vaikutta vanhempien some-kauttäytyminen, jonka seurannaisvaikutus voi olla lasten liikkumisen vähentyminen, kuten ilmaisit. Syy, miksi lasten liikkumattomuudesta ollaan huolissaan, johtuu siitä, että se on yhteydessä motorisen ja älyllisen kehityksen hidastumiseen. Tutkimuksissa on huomattu, että lapsen luonnollisen liikkumisen puute ei ole hyväksi henkisellekään kehitykselle.

En usko, että lasten liikuntasuositusten lisääminen auttaa ongelmassa millään lailla, saati että ongelma ratkeaisi uusilla liikuntasuosituksilla. Ongelman ydin on vanhempien korvien välissä, heidän asenteissaan ja suhtautumisessaan, joten tuskin mikään muuttuu sillä, että vanhempien eteen lätkäistään uudet liikuntasuositukset heidän lapsiaan varten. Syntyy vain lisää suorituspaineita entisten lisäksi, ei mitään sen ihmeellisempää.

Huolen käsitän. Jotenkin vanhemmat pitäisi saada ymmärtämään, että heidän pitäisi ensisijaisesti olla läsnä touhukkaan ja vipeltävän lapsensa elämässä eikä rajoittaa tämän liikkumishalua ja -intoa. Liikuntasuositukset tuskin saavat vanhempia lisäämään läsnäoloaan lastensa arjessa, ja kuitenkin juuri psyykkinen läsnäolo (tai sen puute) on asian - kuten lasten liikkumisen - ydin. Olisi löydettävä keinoja vanhempien käyttäytymisen muuttamiseen, jotta lapsilla olisi mahdollisuus tyydyttää luontainen liikunnan tarpeensa ilman mitään suosituksia. Eivät lapset ole koskaan tarvinneet suosituksia liikkumisensa tueksi, joten miksi tarvitsisivat nykyisin? Vanhemmat sen sijaan tarvitsevat monenlaista ohjausta ja käyttäytymisen muokkausta lasten liikkumisen tueksi.

Toinen asia: kuinka vähennetään ylihuolehtimista lasten turvallisuudesta? Leikkipuisto toisensa jälkeen on menettänyt välineitään, koska ne on havaittu turvattomiksi tai peräti vaarallisiksi. Miten ihmeessä - ja missä - nykylapsi voi ja saa liikkua, jos suuri osa luontaisista liikuntapaikoista ja -mahdollisuuksista on luokiteltu vaarallisiksi? Lasten luontaista liikuntaa keinoineen ja välineineen pidetään nykyisin turvattomana ja vaarallisena: älä kiipeä puihin, ja varo lumikinoksia... Aidoiltakin voi pudota, ja leikkikenttä kiipeilytelineineen on vaarallinen ellei siellä ole järjestetty turvatoimia viimeisen päälle...

Toki tietotekniikkaansa keskittyneesti räpläävä lapsenvahti leikkipuiston laidalla on liikkuville ja leikkiville lapsille vaarallinen, mutta se asia ei johdu lapsista.

Suositukset voivat olla myös päiväkoteja varten. Nykyisin on myös liikuntapainotteisia lasten päiväkoteja.

Voi tosiaan olla niin, että nykyiset päiväkodit tarvitsevat liikuntasuosituksia osatakseen toimia oikein. Huono homma.

Löysin lapseni vanhasta reissuvihosta yhden esimerkin liikuntainnon ja -tarmon rajoittamisesta, jonka syynä ei ollut lasten turvallisuus vaan vastuukysymykset.

Xxxx oli välitunneilla kielletyllä alueella eli lumivalleilla ja istuu siksi arestissa tunnin. Valleilla on tapaturmavaara , joten niille meno on siksi kielletty Jutelkaa vakavasti asiasta vielä kotonakin.

En jutellut lapseni kanssa vakavasti kotona, koska käsitin koulun pihan lumikinoksissa kiipeilyn olevan ongelmallista muista syistä kuin lasten turvallisuuden vuoksi.
Vastuukysymykset ovat nykyaikaina kinkkinen juttu, jonka perusteella lasten luontaista liikkumista rajoitetaan uskomattoman paljon.

Mirri kirjoitti:Voi tosiaan olla niin, että nykyiset päiväkodit tarvitsevat liikuntasuosituksia osatakseen toimia oikein. Huono homma...

En ymmärtänyt, mitä tarkoitat. Eivät kai päiväkodit tarvitse suosituksia, vaan niissä toimiva henkilökunta. Tarkoitatko, että on huono asia, että tutkitaan liikunnan merkitystä lapsen kehitykselle? Elinympäristömme on muuttunut monella tavalla esimerkiksi autoistumisen ja autojen määrän kasvun myötä, vaikkakin ajonopeuksia taajamissa pyritään rajoittamaan. Päiväkotien leikkipihat ovat muuttuneet monipuolisemmiksi sitten niiden aikojen, jolloin itse olin lapsi, mutta pienentyneet kooltaan. Oman lapsuuteni kerrostalopiha oli vehmas puineen, pensaineen ja vihreine ruohokenttineen ja jokseenkin inspiroiva muine virikkeineen. Tuolloin oli myös lapsia pihoilla enemmän. Muistan kirkonrotat sun muut aktiiviset jännittävätkin leikit sekä hyppynaru ynnä kuminauhatemppuilut, joihin olimme kovin tykästyneet. Vanhemmat eivät meitä mitenkään pyrkineet ohjaamaan eivätkä he olleet läsnä leikeissämme, ainoastaan oli joitakin vanhempien asettamia sääntöjä ja kuri oli kova.

On huono homma, jos lapset on vieroitettu luontaisesta liikkumisestaan niin tehokkaasti, että heidän liikuttamisekseen tarvitaan liikuntasuosituksia jopa päiväkodeissa. Lapsi on liikkuva luonnostaan, joten jotakin on pahasti vinksallaan, jos pienet lapset eivät enää omatoimisesti kykene liikkumaan riittävästi, vaan asiaan tarvitaan suosituksia ja vielä lisää aikuisten vallassa olevaa lasten liikuntaa. Eiväthän lapset niillä suosituksilla mitään tee - he kun liikkuisivat tarpeeksi ihan itsekseen, jos aikuiset eivät rajoittaisi ja kontrolloisi.

Kun pienen ihmisen luontainen liikkuminen estetään ja liikkumistarve tukahdutetaan, aletaan tarvita ohjeita ja suosituksia; näin minä tulkitsen tämän asian.

Minusta suomalaisten päässä on joku vika että tarvitaan kaikenmaailman suosituksia tai luullaan niitä tarvittavan tai että niistä jotain apua olisi. Vähän eri jutusta mutta samaa niin on AUDIT-alkoholikysely jossa saa reilusti pisteitä jokaisesta kysymyksestä ja jokaiselle joka yhtään alkoholia käyttää tulee lopputulos "Tarkkailkaa alkoholinkäyttöänne!" Ajatellaan että kun se lopputulos annetaan helposti niin tavoitetaan kaikki mahdolliset ongelmakäyttäjät jotka jotenkin raitistuvat mystisesti luettuaan tämän lopputuloksen. Oikeasti se menee päinvastoin - kukaan ei välitä koko testistä kun tietävät että tuo se lopputulos on kaikille. Sama tuossa. Sama vaikka laittaisivat loppusuositukseksi kahdeksan tuntia päivässä niin se ei ratkaise mitenkään ongelmaa eli niitä laiskoja aikuisia ja laiskoja lapsia. Ehkä suositus puolitoista tuntia toimisi heille paremmin kun se on saavutettavissa. Mutta kun se on kolme tuntia niin useimmat heistä luultavasti vain luovuttavat.

Mirri kirjoitti:On huono homma, jos lapset on vieroitettu luontaisesta liikkumisestaan niin tehokkaasti, että heidän liikuttamisekseen tarvitaan liikuntasuosituksia jopa päiväkodeissa. Lapsi on liikkuva luonnostaan, joten jotakin on pahasti vinksallaan, jos pienet lapset eivät enää omatoimisesti kykene liikkumaan riittävästi, vaan asiaan tarvitaan suosituksia ja vielä lisää aikuisten vallassa olevaa lasten liikuntaa. Eiväthän lapset niillä suosituksilla mitään tee - he kun liikkuisivat tarpeeksi ihan itsekseen, jos aikuiset eivät rajoittaisi ja kontrolloisi.

Kun pienen ihmisen luontainen liikkuminen estetään ja liikkumistarve tukahdutetaan, aletaan tarvita ohjeita ja suosituksia; näin minä tulkitsen tämän asian.

Päiväkodeissa lasten oleminen, leikki, ruokailut, ulkoilut sun muut ovat pitkälti ohjattua toimintaa. Onko siinä sinun mielestäsi jotakin pahasti vinksallaan? Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että lasten ja vanhempien toiminnan perheissä ei pidä olla ohjattua kaikenmaailman sääntöviidakoilla ja suosituksilla. Ohjaus kaiketi tarkoittaa myös sitä, että vanhemmille annetaan kasvatusapua ja ohjataan monissa asioissa.

Ehkä ohjauksen tarvetta on, koska teineillä ja jopa nuoremmilla lapsilla on vaikeuksia mennä kouluun aamun ensimmäisille tunneille. Nykyisin autoistuminen on mennyt niin pitkälle, että juuri mihinkään ei enää mennä ilman autoa, ei lasten harrastuksiin, kyläilemään, sukulaisiin, minnekään, vaikka etäisyydet olisivatkin lähitienoolla. Koska lapset viedään päiväkoteihin, ihmiset käyvät kaupassa autolla, jää luonnollinen liikkuminen perheissä nykyisin usein vähiin.

Jos minulla olisi tietokoneella viihtyvä kouluikäinen lapsi, kyllä minä liikuntasuositusten antamisen jälkeen laskisin, paljonko lapsellani keskimäärin tulee liikuntaa päivässä välitunneista, jumppatunneista, liikuntaharrastuksista, koulumatkoista, ym. Ja jos tulisi liian vähän, potkisin lastani liikkeelle.

Luultavasti suositukset tehdään minunkaltaisilleni vanhemmille. Kaikenlaisesta tulee lipsuttua, mutta kun joku herättelee, tehdään korjausliike.

Leikki-ikäisen lapsen liikunnan lisääminen pitäisi tapahtua pääosin päivähoidon aikana. Myös kotihoidossa oleville lapsille lisäys päivällä. Silloin jää iltaisin sitä vapaata löhöaikaa tai aikaa harrastamiselle.

Päiväkodissa ulkoillaan usein tunti aamupäivällä ja tunti iltapäivällä. Ulkoiluaikaa pystyy hyvin lisäämään, jos vapaa leikki siirtyy enemmän sisältä ulos. Päivähoitoulkoilu on lapselle hyvää liikuntaa. Siellä lapset pihalla juoksevat, kiipeilevät, hyppivät ja pomppivat pää märkänä monet. Lisäksi päiväkotipäivään saa helposti mukaan ohjattua liikuntaa ja liikuntaleikkejä sekä sisäliikuntaa, jotta myös hiekkalaatikolla istuvat lapset liikkuisivat.

Tiedän, että uudet liikuntasuositukset on otettu päiväkodeissa huomioon. Aikaisemmin huolehdittiin, että lapsi liikkui kaksi tuntia. Nyt yritetään huolehtia, että liikuntaa tulee kolme tuntia. Vanhemmat sitten paikkaavat mitä pystyvät.

Mirri kirjoitti:Voi tosiaan olla niin, että nykyiset päiväkodit tarvitsevat liikuntasuosituksia osatakseen toimia oikein. Huono homma.

Miksi niin huono homma? Koko päivähoitotyö perustuu valtakunnalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan, joka taas perustuu eri alojen tutkijoiden tekemiin tutkimuksiin ja suosituksiin.

Minkä ikäisille lapsille kolmen tunnin päivittäinen liikuntasuositus on tarkoitettu?

Päiväkodissa nuorimmat voivat olla taaperoikäisiä, enkä oikein osaa kuvitella miten heidät pannaan liikkumaan ryhmässä. Muutenkin päiväkodeissa ollaan ihmeessä ryhmäkokojen kasvamisen vuoksi. Eivätkä kaikki leikki-ikäisetkään ole innostuneita ohjatusta ryhmäliikunnasta, joten arvelen heillekin voivan tulla paineita, vaikkeivät enää olekaan taaperoita. Pikkulapsille kai päiväkodin pitäisi olla kodinomainen hoitopaikka, jossa ryhmäpaineet eivät muodostu kestämättömiksi.
Hiljennyn miettimään arkojen ja ujojen pikkulasten asemaa päiväkodissa, jossa pitää jaksaa ja uskaltaa liikkua porukassa ohjaajien johdolla ja aikuisten tahdon mukaan.

Ei päivähoitoikäisten lasten liikunnassa ole kyse ohjatusta ryhmäliikunnasta. Kyse on siitä, että lapsi ylipäätään liikkuu. Kyse on vaikkapa siitä, että lapset saavat mahdollisuuden olla riittävästi ulkona ja siellä ulkona lapsilla on riittävästi tilaa juosta, kiipeillä, peuhata, hyppiä ja pomppia. Ilman aikuisen myötävaikutusta lapsen monipuolinen ulkoilu ei onnistu. Lisänä voi sitten päiväkodissa olla ohjattua liikuntaa pieninä tuokioina.

Ohjattua liikuntaa taaperoikäiselle voi vetää monella tavalla. Itse vedin päiväkodissa jumppia 1-2-vuotiaille yleensä niin, että jumppasalissa oli kerrallaan mukana neljä lasta. Usein jumppasaliin oli rakennettu esimerkiksi jonkinlainen rata. Lapsi kiersi rataa oman kehitystasonsa mukaisesti. Kiipeili, tasapainoili, ryömi, konttasi, kieri pyöri... Oli yleensä mieluista touhua. Joskus liikuttiin lyhyen sadun, musiikin, käsinukkien, ym. mukaan. Joskus opeteltiin heittelemään ja ottamaan kiinni palloja, hernepusseja... Leikittiin laululeikkejä. Tuokio kesti yleensä 15-20 minuttia. Jumppapäivä oli poikkeuksetta päivä, jota lapset odottivat. Yksivuotiaat konttasivat iloisesti mukana. Jos joku kieltäytyi osallistumasta jumppahetkeen, sitten hän kieltäytyi. Yleensä lapsi katseli toisten touhua aikansa ja lopulta uskaltautui mukaan.