Psykopatologia.munfoorumi.com

Olen tullut siihen tulokseen, että suhteilla. Joskus tärppää, mutta TODELLA harvoin, kun laittaa hakemuksen mollin sivuilla ilmoitettuun paikkaan. Tällä hetkellä tuntuma on, että töihin pääsee helpoiten ja todennäköisimmin suhteilla. Suhteet voivat olla (alasta riippuen) kaverin suosituksella, entisen työnantajan suosituksella, sijaisuuksien tekemisellä (jolloin paikka tullut tutuksi), vanhempien / sukulaisten avulla eli suoraan heidän firmaansa työhön tai oppisopimuksella opiskelemaan, koulun työharjoittelulla hankituilla suhteilla ehkä myös. Yksi on myös paikkakuntaa vaihtamalla. Mutta nuo suhteet tuntuvat olevan se kaiken a ja o. Tuotakohan se hieno sana verkostoituminen sitten tarkoittaa.

Työllistämällä itse itsensä.

Annetaan ihmisten tehdä töitä

30.1.2016 12:02 Antero Vartia

Mitä jos määrittelisimme työn käsitteen kokonaan uudelleen? Mitä jos jatkossa työntekona käsiteltäisiin kaikki tekeminen, joka hyödyttää yksilöä, yhteisöä ja yhteiskuntaa? Tarpeellista työtähän ei ole vain se, jota tehdään palkansaajana vakituisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa. Kun työ nähtäisiin uudella, laajalla tavalla, niin jäisikö jäljelle enää työttömyyttöttä?

[Jatkuu linkissä, jossa yrittäjyydestäkin, jos sitä itsensä työllistämisellä meinaat.] http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuo ... ehda-toita
---------------------------------------------------------------

Itse tykkäsin ja olen jopa jo aika sinut tämän linkistä siteeraamani ajatuksen kanssa.

Luin tuon Antero Vartian tekstin, hänen mukaansa Suomessa on jo kahdet työmarkkinat, josta esimerkkinä mainitsee työttömien kuntouttavan työtoiminnan ja työkokeilut työttömyyskorvauksella. On ilmeisesti yleisesti tiedossa, että kuntoutuksen nimissä jotkut joutuvat työskentelemään ilmaiseksi, kun kansanedustajakin siitä kirjoittaa. ( jo toinen jonka tiedän puhuneen tästä aiheesta) Minulla ainakin herää kysymys, mihin ihminen muka tarvitsee "kuntoutusta", jos kykenee työskentelemään koko työpäivän ajan ja tekemään samaa työtä kuin muutkin.

Kumpi on muuten oikea ilmaus, yleisesti tiedossa vai yleisessä tiedossa?

Kuutar kirjoitti: Minulla ainakin herää kysymys, mihin ihminen muka tarvitsee "kuntoutusta", jos kykenee työskentelemään koko työpäivän ajan ja tekemään samaa työtä kuin muutkin.

Siihen että saa työtä? Kirjoituksestasi ei näy mitä mieltä itse asiasta olet - minulle ainakin se jäi auki. Etkö usko että moista tapahtuu vaiko uskot.

trisse kirjoitti:

Kuutar kirjoitti: Minulla ainakin herää kysymys, mihin ihminen muka tarvitsee "kuntoutusta", jos kykenee työskentelemään koko työpäivän ajan ja tekemään samaa työtä kuin muutkin.

Siihen että saa työtä? Kirjoituksestasi ei näy mitä mieltä itse asiasta olet - minulle ainakin se jäi auki. Etkö usko että moista tapahtuu vaiko uskot.

Miksi sitä kutsutaan kuntoutukseksi,joka luo mielikuvan sairauden kuntouttamisesta, vaikka kyse on työnteosta, josta pitäisi maksaa oikeaa palkkaa.

Kuutar kirjoitti:

trisse kirjoitti:

Kuutar kirjoitti: Minulla ainakin herää kysymys, mihin ihminen muka tarvitsee "kuntoutusta", jos kykenee työskentelemään koko työpäivän ajan ja tekemään samaa työtä kuin muutkin.

Siihen että saa työtä? Kirjoituksestasi ei näy mitä mieltä itse asiasta olet - minulle ainakin se jäi auki. Etkö usko että moista tapahtuu vaiko uskot.

Miksi sitä kutsutaan kuntoutukseksi,joka luo mielikuvan sairauden kuntouttamisesta, vaikka kyse on työnteosta, josta pitäisi maksaa oikeaa palkkaa.

Eihän työaikakaan päivää kohti ole sama. Ja onhan palkka alan aloituspalkan mukainen.

Hilppa kirjoitti:

Kuutar kirjoitti:

trisse kirjoitti:

Kuutar kirjoitti: Minulla ainakin herää kysymys, mihin ihminen muka tarvitsee "kuntoutusta", jos kykenee työskentelemään koko työpäivän ajan ja tekemään samaa työtä kuin muutkin.

Siihen että saa työtä? Kirjoituksestasi ei näy mitä mieltä itse asiasta olet - minulle ainakin se jäi auki. Etkö usko että moista tapahtuu vaiko uskot.

Miksi sitä kutsutaan kuntoutukseksi,joka luo mielikuvan sairauden kuntouttamisesta, vaikka kyse on työnteosta, josta pitäisi maksaa oikeaa palkkaa.

Eihän työaikakaan päivää kohti ole sama. Ja onhan palkka alan aloituspalkan mukainen.

Puhe oli siitä, kun työkykyiset työttömät laitetaan työttömyyskorvauksella " kuntouttavaan työtoimintaan". On ilmennyt, että kuntouttavan työtoiminnan nimissä jotkut tekevät samaa työtä ilman palkkaa, mistä toiset saavat oikean palkan. Tästä oli aiempi ketju: viewtopic.php?f=5&t=16990&hilit=kansanedustaja&start=100

Kuutar kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:Eihän työaikakaan päivää kohti ole sama. Ja onhan palkka alan aloituspalkan mukainen.

Puhe oli siitä, kun työkykyiset työttömät laitetaan työttömyyskorvauksella " kuntouttavaan työtoimintaan". On ilmennyt, että kuntouttavan työtoiminnan nimissä jotkut tekevät samaa työtä ilman palkkaa, mistä toiset saavat oikean palkan. Tästä oli aiempi ketju: viewtopic.php?f=5&t=16990&hilit=kansanedustaja&start=100

Törkeröin tilanne on kuvaamasi. Mutta on paljon myös työllistettyjä, joilla tilanne on kuvaamani kaltainen. Sitä paitsi monilla aloilla aloituspalkka ei juuri poikkea työttömyyskorvauksesta ja vastaa harjoittelijan palkkaa. Eihän uraansa aloitteleville juuri koskaan makseta alan keskipalkkaa.

Kuutar kirjoitti:Miksi sitä kutsutaan kuntoutukseksi,joka luo mielikuvan sairauden kuntouttamisesta, vaikka kyse on työnteosta, josta pitäisi maksaa oikeaa palkkaa.

Terve nuori aikuinen löytää itselleen työpaikan, josta maksetaan palkkaa. Ei hän tarvitse kuntoutusta. Työttömäksi jouduttuaan hän parantaa työnsaannin mahdollisuuksiaan sellaisiksi, että työ- tai tarvittaessa opiskelupaikka löytyy ainakin ennen kuin hän muuttuu pitkäaikaistyöttömäksi. Tuetuissa töissä hän ei vingu eikä valita, vaan teke parhaansa, jotta "ilmaisesta" työstä olisi mahdollisimman paljon hyötyä. Tarvittaessa hän hankkii uuden ammatin, jos vanhalla koulutuksella ei löydy töitä.

Jos nuori ihminen tippuu pitkäaikaistyöttömäksi, jokin mättää. Huono terveys, sosiaalisten taitojen puute, kyvyttömyys sitoutua säännölliseen työaikaan tai päivärytmiin, oma-aloitteettomuus, työhaluttomuus... Vaikeaa on löytää työnteolle maksajaa, jos työnteon taidoissa mättää. Kuntoutustahan se on, kun harjoitellaan työn tekemistä.

Valkosiipi, yksi vakavasti mättävä asia voi olla asuinpaikka. Vai onko kaikilla terveillä nuorilla aikuisilla realistiset mahdollisuudet kulkea työn perässä ties miten kauas?

Mirri kirjoitti:Valkosiipi, yksi vakavasti mättävä asia voi olla asuinpaikka. Vai onko kaikilla terveillä nuorilla aikuisilla realistiset mahdollisuudet kulkea työn perässä ties miten kauas?

Ei ole, yksi syy voi olla koulutusala joka ei työllistä. Minä en tosin puhunut niistä jotka etsivät valmistuttuaan työtä, vaan työelämässä pitkään olleita, jotka jäävät työttömiksi ja sitten päätyvät "kuntouttavaan työtoimintaan" tekemään ilmaiseksi työtä, samaa työtä täysipäiväisesti, mistä muut saavat palkan. Aiemman ketjun linkissä oli artikkeli, jossa kerrottiin tapauksesta, jossa henkilö oli ensin jäänyt työttömäksi ja sitten päätynyt takaisin entiselle työpaikalleen, tekemään entistä työtään työttömyyskorvauksella.

Minä puhuin nuorista aikuisista, koska kommentoin lähinnä Kuuttaren viestiä. Ei nuoretkaan onneksi kaikki halua tunkea itseään suuriin kaupunkeihin. Vanhemmat vielä vähemmän.

Taitaa koulutusta vastaamaton työ tai pitkä työmatka monella olla hinta, jonka joutuu maksamaan siitä, että ei halua muuttaa suuriin keskuksiin.

Pitkän hyväpalkkaisen työuran tehnyt harvemmin viitsii lähteä tekemään mitä tahansa työtä. Tekee ennemmin työllisyystöinä vanhaa työtään kuin kouluttautuu uuteen, etenkin pienipalkkaiseen ammattiin ja aloittaa alusta.

Nuoret aikuiset eivät yleensä ole olleet työelämässä pitkään. Vähäinen ikä tekee asian mahdottomaksi.
Jo vuosia sitten tiedettiin pattitilanteesta, johon nuoret ihmiset joutuivat: töihin pääsemiseen alettiin vaatia sekä riittävä koulutus että tarpeeksi pitkä työkokemus. Toisin kuin menneinä vuosikymmeninä, jolloin työnantajat olivat valmiita ottamaan töihin 'raakileita' ja kouluttamaan heidät itse tai tukemaan kouluttautumista oppilaitoksissa työn ohella.

Ei pelkkä into ja terveys läheskään aina riitä sellaiseen, että nuori henkilö pystyisi samanaikaisesti hankkimaan itselleen sekä tarpeellisen koulutuksen että riittävän pitkän työkokemuksen ollakseen työhön niin valmis ja pätevä kuin mitä moni työnantaja nykyisin haluaa suostuakseen ottamaan nuoren ihmisen töihin. Aiempina vuosikymmeninä työelämävalmiuksia saatiin harjoitella palkkatyössä, nykyisin ei saada, vaan nuorten ihmisten pitää oppia ne jossakin muualla kuin oikeassa työpaikassa. Mielestäni kohtuuton vaatimus.

Ehkä voitaisiin jopa väittää, että nykysysteemi konstikkaine ja vaativine työmarkkinoineen tuottaa 'invalidisoituneita' nuoria ihmisiä, jotka sitten tarvitsevat kuntouttavaa työtoimintaa. Sitä, josta työtoiminnan pyörittäjät kenties hyötyvät eniten.

Valkosiipi kirjoitti:Minä puhuin nuorista aikuisista, koska kommentoin lähinnä Kuuttaren viestiä. Ei nuoretkaan onneksi kaikki halua tunkea itseään suuriin kaupunkeihin. Vanhemmat vielä vähemmän.

Taitaa koulutusta vastaamaton työ tai pitkä työmatka monella olla hinta, jonka joutuu maksamaan siitä, että ei halua muuttaa suuriin keskuksiin.

Pitkän hyväpalkkaisen työuran tehnyt harvemmin viitsii lähteä tekemään mitä tahansa työtä. Tekee ennemmin työllisyystöinä vanhaa työtään kuin kouluttautuu uuteen, etenkin pienipalkkaiseen ammattiin ja aloittaa alusta.

Väitän että kyse ei ole yleensä viitsimisestä, vaan heikoista mahdollisuudesta saada uutta palkkatyötä. Lisäksi olen ymmärtänyt, että työvoimatoimisto voi osoittaa työnhakijalle kuntouttavaa työtoimintaa. Jos ei mene tuohon työtoimintaan, menettää tuet. Näin työnantaja saa ilmaista työvoimaa työvoimatoimistosta.

Niinpä niin. Aika samaa liturgiaa pyörität.

Valkosiipi kirjoitti:Niinpä niin. Aika samaa liturgiaa pyörität.

En jaksaisikaan, mutta halusin selventää mistä puhun.

Minä en ole tehnyt koskaan mitään palkkatyötä. Siksi kysynkin että kannattaako se työnteko?

Jos se on kivaa, niin sitten.

Entä jos ei joskus jaksa nousta töihin vaan mieluimmin makaa sängyssä niin sanooko pomo pahasti?