Kirjoista kasvattaminen

[Ryysy]

En osaa muotoilla lyhyttä ytimekästä otsikkoa, mutta olen miettinyt: onko esim. kasvatustieteen opinnoista (tenttityylillä), kasvatustieteen kirjojen lukemisesta, sosionomi-opintojen tai lähihoitaja-opintojen yhteydessä käytettävien kirjojen lukemisesta / opiskelusta (omaehtoisena hommana) hyötyä lasten / nuorten / aikuisten ohjaamisessa ja kasvatuksessa?

Siis jos nyt oletataan, että henkilö X on suorittanut kasvatustieteen kandin opinnot tai lukenut lapsiin ja nuoriin liittyvää kirjallisuutta, niin tuleeko hänestä parempi kasvattaja? Tai jos on aikuiskasvatustiedettä omaehtoisesti opiskellut, niin osaako silloin automaattisesti jotenkin "kasvattaa" aikuisia?

[Mirri]

Ei tule parempaa kasvattajaa kasvatuskohteiden ollessa 'omia'.
Esimerkiksi äidistä tuskin tulee omalle lapselleen parempaa kasvattajaa vaikka hän olisi opiskellut ties mitä kasvatukseen liittyvää, koska äiti on oman lapsensa kanssa omien tunteidensa pyöriteltävänä. Luulen, että sama juttu muidenkin läheisten ihmissuhteiden kohdalla.

Kasvattamisen opinnoista on sitä enemmän hyötyä mitä kauempana (tunnetasolla) kasvatuksen kohde on. Omien läheisten kohdalla taas kasvattamisen tietäminen voi olla yhtä tyhjän kanssa; niin vahvasti tunteet vaikuttavat ihmisten väliseen vuorovaikutusprosessiin nimeltään kasvatus.

[Ryysy]

Totta turiset. En osannut yhtään ottaa huomioon tuota tunnehommaa. Olen huomannut itse ihan veljen kohdalla (vaikken kirjallisuutta olekaan lukenut), että kun koen jotenkin olevani tunnetasolla hänestä etäällä, toimin järkevämmin, koen jopa jotenkin olevani opettava tms. Oli sitten kyse käytöksestä tai läksyistä.

Luulen myös, että sama homma voi tulla vastaan työelämässä. Jos kiintyy tai välittää liikaa, niin ohjaaminen / opettaminen käy vaivalloisemmaksi. Vai raskaammaksi. Ehkä?

[Cube]

Taitaa aika vähän saada tosiaan tuosta teoriasta hyötyä siihen oman lapsen kasvatustyöhön. Ja mitä olen huomannut, niin jonkun askarruttavan kasvatukseen liittyvän asian konsultoi nopeasti siihen erikoistuneilla chattipalstoilla. Maalaisjärki riittää tosi pitkälle. Noita kasvatuspsykiatrien tai muiden alan ammattilaisten artikkeleita ja ohjeita kyllä tulee luettua. Mm.lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vaikuttaa aidosti lapsia ja sen kehitystä ymmärtävältä mieheltä. Eihän siitä haittaakaan ole jos tietää mistä hyvä itsetunto rakentuu lapsella. Yli muiden oli ohje unohtaa kaikki neuvot ja oppia tuntemaan oma lapsi, koska se on ainutlaatuinen.

Luulenpa että pelkästään kirjoista kasvattamalla saa varmasti melkoisen vahingon aikaan. Onhan niitä opettajien ja lastensuojelutyöntekijöidenkin lapsia jouduttu ottamaan huostaan.