Psykopatologia.munfoorumi.com

Tässä koetellaan itsehillintää.

Lievähkö ja jonkin verran humoristiselta kuulostava manaus on tuttu erityisesti Aleksis Kiven kielestä. Sen perimmäinen merkitys ja syntytapa ovat kuitenkin jääneet epäselviksi. Yleensä sen on arveltu syntyneen huonon kielitaidon takia sellaisessa yhteydessä, jossa ruotsinkielinen on yrittänyt puhua suomea tupaan tulleelle vieraalle, kehottanut häntä istuutumaan ja panemaan tupakaksi. Puhuja olisi sekoittanut polttamisen ja palamisen, joita vastaavat verbit bränna ja brinna ruotsissa ovat lähellä toisiaan.

Perinteisessä selityksessä on kuitenkin monia heikkouksia. Ruotsissa tupakan polttamiseen viittaava verbi ei ole bränna vaan röka. Istu ja pala ei myöskään ole kohtelias ja vieraanvarainen kehotus vaan sadattelua. Parempi selitys onkin sellainen, että palaa viittaa tässä yhteydessä voimakkaiden tunteiden kokemiseen. Ihminen voi palaa halusta tehdä jotakin. Uudessa testamentissa, ensimmäisen korinttilaiskirjeen seitsemännessä luvussa puhutaan miesten ja naisten suhteista ja naimisiinmenosta, ja siellä on ohje Parempi on naida kuin palaa. Ohje on pysynyt samana Agricolasta alkaen. On helppo kuvitella tilannetta, jossa mies joutuu hillitsemään itsensä, istuu ja palaa, vaikka mieli tekisi lähteä tositoimiin.

Vastaajana Kaisa Häkkinen, suomen kielen emeritaprofessori, Turun yliopisto

JUHANI. Minä nousen, ja tiedä, saatuani housut kiinni taas, on vuoro sinun taas painua alas, ja toisin kuin äsken minä. Minähän, poloinen poika, kämärryin alles onnettomuuden kautta, jonka sinä niin vikkelästi käytit hyödyksesi, hunsvotti, saapasvedin!

AAPO. Vihastuminen kauas! Minä tiedän että hän tuskin huomasi housuvahinkoas, ennen kuin heitto oli tehty. Sen teki hän tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka.

JUHANI. Sen hän kyllä tiesi, se mullisaukko. Mutta olettepa kaikki niinkuin korpit niskoillani. Vai ei hän tiennyt. Enkö huutanut kuin rajamies huikealla äänellä: ventta-holl, housut putoo? Mutta hän ei siitä huolinut, vaan tempaili kynsineen ja hampaineen kuin kissa. Mutta istu ja pala! Kyllä sinun opetan tästedes käyttelemään onneksesi toisen sylttyhousuja, kyllä sinun opetan.

TIMO. Sen tein minä tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka.

JUHANI. Minä sinun opetan, saatuani housut ylös ja nälkävyön kiinni kuin nalkitun vanteen.

TIMO. Minä annan palttua koko painille; koska kerran voitin, niin voitin, eihän siinä mitään muuta mutinata. Mitä kuuluu housut tänne? Painissa painii mies, vaan ei housut ja säärykset tai muut lumisukat.

JUHANI. Kourat kaulukseen taas ja rinta vasten rintaa! Istu ja pala!