Parhaat lastenkirjat kautta aikojen

[toope]

Minä sanonkin omassa listassa Pupu Tupunan ja sitten on vielä
Miina ja Manu, johon tuli mukaan jossain vaiheessa cd-levy.

Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut, joka on vanha kirja jota myydään vieläkin.

[toope]

Eukko Pikkurilli

"lelipä kerran herttainen ja iloinen mummeli, nimeltään Eukko Pikkurilli, maalariukkonsa ja kotieläintensä kanssa sievässä talossa. Eukko Pikkurilillillä oli valtava salaisuus, josta tiesivät vain eläimet ja pikku Liisa-tyttönen. Hän näet saattoi kutistua aivan yks'kaks' pienen pieneksi teelusikan kokoiseksi! Ja aina kun näin tapahtui, alkoi hänelle myös tapahtua kaikenlaisia hassuja kommelluksia, joista Eukko Pikkurilli seviytyi eläinystäviensä avulla. Eukko nimittäin ymmärsi eläinten kieltä ollessaan kutistunut!"
http://www.puhummesuomea.com/?sarja=Eukko%20Pikkurilli

[Kyllästynyt]

Richard Scarryn kirjoissa oli hyvä kuvitus, niissä oli juoni ja verbaalista nokkeluutta (Luiseva, puiseva leijona).
Olisikohan ollut tarinassa "Risat nielurisat" jossa Pupu kävi lääkärissä: "Lääkäri katsoi myös Pupun korviin. Hän katsoi pitkään, koska Pupulla on pitkät korvat...".

[Mirri]

Minä sanonkin omassa listassa Pupu Tupunan ja sitten on vielä
Miina ja Manu, johon tuli mukaan jossain vaiheessa cd-levy.

Tosiaan Miina ja Manu on tainnut tulla tutuksi 80-luvulla lasteni ollessa satukirjaiässä. Miina ja Manu syntyivät samoihin aikoihin; ehkä minulla siitä on jäänyt käsitys, että Pupu Tupunakin on 80-luvun tuotantoa.

80-luvulla oli jokin lasten kirjakerho, ja sieltä tilasin satukirjoja. Siihen aikaan ei vielä ollut cd-levyjä, mutta lasten satukasetteja muistan meillä olleen. Niitä myös kuunneltiin kirjojen lukemisen lisäksi. Mitä satuja kasetit sisälsivät, siitä ei ole minkäänlaista muistikuvaa.

[toope]

Lasten Kirjakerho on vieläkin elossa.

Sitten on vielä hyviä kirjoja Maija Mehiläinen, Peukaloisen retket ja Nalle Puh.

[Mirri]

Maija Mehiläiseen tutustuin 80-luvulla kiehtovana ja hienona animaatiosarjana telkkarissa. Sitä katsottiin lasten kanssa ja se oli meillä pidetty. Olen luullut tämänkin olevan 80-luvun luomus...

Nyt selvisi, että Maija Mehiläinen on vanha lastenkirja; suomennettu ensimmäisen kerran jo vuonna 1919:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maija_Mehil%C3%A4inen

[Hilppa]

Viisikot olivat läpilukukirjoja. Tiina-kirjoja luin jonkun kappaleen, mutta en muista, että olisin niistä erityisemmin ollut kiinnostunut. Annat, Runotytöt ja Pikku naiset luin, kun sain kirjastosta lainattua, koska olivat melkein aina varattuina. Selja-kirjoista pidin kovasti. Ja hevoskirjoista myös, mutta älkää kysykö, minkä nimisistä (en mitenkään voi niitä muistaa). Elsa- ja Pippa- kirjat olivat erittäin pidettyjä meillä.

Onko kukaan lukenut Barbababoja?

Veljeni leijonamieli (vasta aikuisena) itketti jostain syystä ihan mahdottomasti. Ja muumeja rakastin aikuisena. Mauri Kunnaksen joulukalenterit ovat ihania, siis kuvitukseltaan. Tiitiäisen satupuuta aina joskus luen lapsille, mutta on aika vaikea lukea niin, että kuulostaisi luontevalta, koska on vekkulin monimutkaista kieltä.

Onneli ja Anneli (sarjan teokset) on oikein viehättävä. Silloin minussa heräsi puutarhuri ja aina olen toivonut sellaista ruusutarhaa, jossa tuoksuu kukkiva Neidonruusu-aita. Kertakaikkisen satumaista.

[Hilppa]

Minun on pikkusen hankalaa käsittää, että joku tenava lukisi Darwinin Lajien synnyn kannesta kanteen. Ehkä iskän iskä tai äiskän äiskä voisi ehdottaa, että jospa vaari/mummi lukisi teille vähän tästä evoluutioteoriasta ja lapsoset sitten (eivät kuitenkaan kovin tarkkaavaisina) kuuntelisivat ehkä vähän aikaa.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Lajien_synty

621 s. Alkuperäisteos On the Origin of Species (1859) 502 s.

[Hilppa]

Minä en tykännyt noista tyttökirjoista. Luin jännäreitä (viisikot, sos, kolme etsivää jne) ja nuorten scifin "tiikeri"-sarjaa (Douglas Adams, Clifford Simak jne)

Luin minäkin nuo Viisikot, SOS-kirjat ja Kolme etsivää-kirjat, mutta olivat läpihuutojuttuja ja ahmittavia, eivät mitään mieleenpainuvia sykähdyttäviä kokemuksia. Ja oli vielä Neiti etsivä-sarja. Samma sak.

[Kyllästynyt]

Minun on pikkusen hankalaa käsittää, että joku tenava lukisi Darwinin Lajien synnyn kannesta kanteen...

Sama tunne.
Velanperillisen mielilukemista oli "Lasten tietosanakirja", mutta enpä usko että hänkään olisi lapsena tarttunut Lajien syntyyn, vaikka hän oppi sangen varhain lukemaan ja on aina ollut "pikkuvanha", utelias, tiedonjanoinen sekä hyvin pitkäjännitteinen lukija.

[Kyllästynyt]

Hmm, lahjakas poika sinulla. Olet ehkä jos joskuskin maininnun asian tusinan kertaa..? Omakehu haisee...

Mitä minä nyt olen kehunut?

[Ryysy]

Minun on hankala käsittää miksi meidän piti muistaakseni nelosluokalla lukea se Sikojen vallankumous tai mikä se oli... Eläinten. Omalle silloiselle henkiselle iälleni ko. kirja ei sopinut ollenkaan. Toivottavasti joku muu sai siitä silloin jotakin irti.

[Kyllästynyt]

Väitätte siis että valehtelen...

Missä niin on väitetty?

... Itseasiassa ei ensimäinen kerta tuon suuntaisia vihjauksia...

Väitämme, että valehtelet, tai että vihjaamme jotakin - siis kumpaa?

... Sanoin aiemmin, että kotona oli kirjahylyssä satoja kirjoja ja luin ne kaikki...

Hyvä juttu. Opitko niistä mitään?

... Nuo kirjat oli luettu ennen yläasteikää ja lukemastani oli paljon hyötyä myös siveysopin (elänmankatsomustiedon ja etikaan tunnilla). Aineen nimi vaihtui tuolloin muistaakseni joka vuosi ja tarkkoja sanamuotoja en muista. Eli siis ennen yläasteikää mikä takoittaa 13 vuotiasta tai alle. Sitäpatsi ei Darwinin Lajien synty ole vaikea kirja lukea jos vertaa vaikkapa Kafkan Oikeusjuttuun...

Ei oikeusjutussa minun mielestäni mitään hirvittävän vaikeaa ole, ahdistavaa kyllä.

... Ja kuten sanoin, ei minulla ollut kirjaa hyllystä ottaessani mitään käsitystä kuka on Darwin tai Freud. Ne olivat vain kirjoja muiden joukossa...

Kuulostaa oudolta, ettei sinulla vielä yläasteikää lähestyessäsi ollut mitään käsitystä siitä keitä ovat Charles Darwin tai Sigmund Freud, vaikka kuitenkin olit jo lukenut satoja kirjoja...

... (Tietenkään eihän tämä voi olla mahdollista koska Kyllästyneenkään poika ei ollut kirjaa tuolloin lukenut ja ennenkaikkea, koska Hilppalle on vaikea käsittää...)

Eihän kukaan ole sanonut, ettei se ole mahdollista. Se vain kuulostaa kovin kummalliselta, koska ollaksesi jo varhain runsaasti erilaisia kirjoja lukenut, miksi sitten oikeinkirjoituksesi on niin surkeaa kuin se on? Luulisi, että paljon lukeva automaattisesti myös oppisi kirjoittamaan oikein, eikä tekisi paljon niin tökeröitä kirjoitus- ja kielioppivirheitä kuin sinä aivan jok'ikisessä viestissäsi teet.

[Kyllästynyt]

:lol:

Ihan sama.

Haiskahtaa siltä, ettet pysty antamaan selitystä esimerkiksi sille, että vaikka kerrotkin lukeneesi jo lapsena paljon, miksi oikeinkirjoituksesi on kuitenkin edelleen surkeaa. Minun mielestäni tuollainen puute paljon lukemaan tottuneella on outo ja myös epätodennäköinen.

[Hilppa]

Entä itse Garbriel? Mitä hyvää sinä annat palstalle?

[Kyllästynyt]

Kyllä pystyn, mutta olet sen verran raivostuttava, yksioikoinen, masentava perskärpänen että en viitis kanssasi keskustella. Et pysty rakentamaan mitään, liki jokainen kommenttisi on repimistä niinkuin nyt tuokin...

Eikä sinulla omasta mielestäsi ole mitään osuutta asiaan?

... Jos sinä et usko niin se on oma asiasi. Ei minulle haavaa tee mitä sinä mahdollisesti ajattelt, luulet tai uskot.
Yksinkertaisesti, et ole terveellistä seuraa.

Ehkä en, mutta enpä kuitenkaan ole nyt ketään tituleerannut "masentavaksi perskärpäseksi" tai millään muillakaan niistä arvonimistä joita sinä olet minulle suonut.

[Hilppa]

Kyllä se perskärpänen on ihan yleisesti tiedossa eikä minun keksintöäni.

Miksi tänne kerta toisensa jälkeen pusket, kun et täällä kirjoittavista ihmisistä pidä?

Myös surkea tsekkauksesi taisi tuottaa pettymyksen: "Mites menee? Onko muutosta tapahtunut?" - Samat ihmiset pettymykseksesi tällä palstalla edelleen kirjoittelevat.

[Kyllästynyt]

Kyllä se perskärpänen on ihan yleisesti tiedossa eikä minun keksintöäni.

En tarkoittanutkaan, että termi olisi sinun itse keksimäsi.

[Hilppa]

Entä itse Garbriel? Mitä hyvää sinä annat palstalle?

Yritin avata esim. keskustelua Seitsemästä veljeksestä, jota heti alkumetreillä ruvettiin tehokkasti vähättelemään sabotoimaan ja johdattelemaan keskustelua sivuraiteelle.

En ole seurannut. Seitsemän veljestä on hyvä kirja. Tiesin tuon jo ennen aloitustasi.

[Kyllästynyt]

Entä itse Garbriel? Mitä hyvää sinä annat palstalle?

Yritin avata esim. keskustelua Seitsemästä veljeksestä, jota heti alkumetreillä ruvettiin tehokkasti vähättelemään sabotoimaan ja johdattelemaan keskustelua sivuraiteelle.

Kysyit, kuka on kirjan lukenut - ja minä vastasin sen useita kertoja lukeneeni.

En koe mielekkäänä ryhtyä analysoimaan kirjaa joka on jo puhkipohdittu (paljon parempien analysoijien toimesta).