Psykopatologia.munfoorumi.com

Palattuani eilen päivällä Sastamalasta, minua kohtasi ihmetys.

Kirjoittaja Psykopatologia » 18.07.2015 20:52

Osa foorumin viesteistä on täysin tyhjäpäiväisiä. Tällaisia viestejä olisi hyvä välttää varsinkin asiaketjuissa, joissa niissäkin on turhia toivotuksia, esimerkiksi huulla "tuuli"-jutut.

(koroste minun).

Hetken kesti sherlokeerata, mitä palstanhaltija tarkoittaa viestissään (#p230421)

Tarvittanee kaksi arvausta: 1) ”tuuli” on verbin tulla imperfekti siis ”tuli”, jolla kirjoittaja tarkoittaa ilmoittautumistani palstalle; 2) romulaatikkokin on asiaketjuille.

Kirjoittajan tuskaa on helppo lääkitä: en enää ilmoittaudu palstalle. Poistumisilmoitustani ei vielä ole ennätetty paheksua, joten muotoilu säilyttäen tämä on ”meeni”-juttu.

__________________________________________________________________________________________________________


Ilmottaudun tässä välissä tänne rikinkatkun joukkoon.

Hyvää Ranskan kansallispäivää!

Huu!

Onko paraateja?

Todennäköisesti, mutta koto-Suomessa ollaan.

Tervetuloa.

Ihana herra-huu!

Tervetuloa who?

Hilppa kirjoitti:Tervetuloa who?

Utelee persoona, joka sigussaan ilmoittaa, että ei kerro mitään itsestään. Vastavuoroisuutta pitää olla.

En muuten nähnyt persoonaanne Sastamalan avauskonsertin VIP-tilaisuudessa lauantaina. No ette paljon menettänyt, koska Ijäkset eivät ole hankkineet Vanhaan Pappilaan ryypiskelyoikeuksia, joten tilaisuus jäi kahteen tuntiin, koska oli tylsä.

Itse konsertti oli hauska noitasapatti-kohtauksensa vuoksi.

Mutta jospa Hilpan kauneus häikäisi sinut etkä nähnyt häntä.

huu kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:Tervetuloa who?

Utelee persoona, joka sigussaan ilmoittaa, että ei kerro mitään itsestään. Vastavuoroisuutta pitää olla.

En muuten nähnyt persoonaanne Sastamalan avauskonsertin VIP-tilaisuudessa lauantaina. No ette paljon menettänyt, koska Ijäkset eivät ole hankkineet Vanhaan Pappilaan ryypiskelyoikeuksia, joten tilaisuus jäi kahteen tuntiin, koska oli tylsä.

Itse konsertti oli hauska noitasapatti-kohtauksensa vuoksi.

Mitä nimimerkkisi symbolisoi? Siitä tuo kysymykseni.

Omani symbolisoi Hilppa-hevosta, joka on saanut oman patsaansakin Nivalaan.

http://suomenhevosliitto.fi/2013/01/01/ ... patsaassa/

Konsertti oli mieleeni painuva ja vierailuni Pyhän Marian kirkossa ensimmäinen. Hiekkamaalattia antoi oman keskiaikaisen sävynsä sekä henkilökunnan hauskat "yömyssyt". Soittimia (enkä soittajia) en tällä kertaa päässyt näkemään kunnolla venymisestäni huolimatta, mutta resonoivat kauniisti. Velhot kuulostivatkin aivan velhoilta, mutta enemmän pidin sopraanojen puhtaasta herkkyydestä ja basson voimasta.

Vastasit vaikka en kysynyt – meni Haavikoksi.

Hilppa on siis hevostyttö. Yleensä hevostytöt varttuessaan keksivät vielä mielenkiintoisempaa ohjastettavaa: miehet.

En tunne keskiajan musiikkia ja minulle on kerrottu, että keskiaikaisen puhtaiden kvinttien laulukyky on harvinaista ja tavallisesti sekaantuu nykyiseen tasavireiseen järjestelmään. Tiedän vain yhden ihmisen, joka pystyy erottamaan korvakuulolta vanhat sävellajit. Hän onkin Sibelius-akatemian kirkkomusiikkiosaston kasvatteja.

Huu on se nimi, jolla 20-vuotiaaksi ehtinyt esikoiseni kutsui minua. Hänen itsemurhansa jälkeen uskoin tulevani hulluksi surusta ja päätin tulla valmiiksi ”hullujen” palstalle. Liityin myös Surunauha-yhdistykseen, jonka kirjanen ”Surunauhalla sidotut” (toimittajat Sari Forsström, Rauni Franski ja Sirkka Tamminen, WSOY H:ki 2007) omaa ensimmäisenä esseenään kirjoitelmani ”Miehen tie”. Siinä on kaikki.

Menen Savonlinnaan30.07.2015 kuuntelemaan Matti Salmisen viimeistä oopperaesitystä - ainakin hänen haastattelunsa mukaan. Salminen ilmoitti laulavansa tämän Boriksen jälkeen vain tangoja.

Huu, olisiko kirjotelmasi luettavissa jossain sähköisessä muodossa?

Ei ole. Alunperin kirjoitus oli Surunauhan forumilla, jonne myös lukuoikeus edellyttää rekisteröitymisen. Otin kuitenkin kirjoitukseni pois, kun joku ulkopuolinen alkoi häseerata kirjan tekemistä palstan teksteistä.

Itse asiassa minua ei niinkään kiusannut teksti "Miehen tie" - senhän olin jo luvannut seuran omaan kirjaan -, vaan siellä ollut runoni "Tiikeri, jolla oli kipeä tassu". Tiikeriä en todellakaan halunnut kenenkään kirjan sisällöksi.

Surunauha on naisten yhdistys, jossa vaimot itkevät lähteneitä miehiään ja nuoriaan ja nuoret naiset poikaystäviään. Miehiä on mukana vähän. Kirjoitin sinne kait neljä-viisi runoa, ja huomasin jälkikäteen ihmeekseni kuinka laajalti niitä oli luettu.

Salminen ei osaa laulaa tangoja. Kauheaa kuultavaa.