Psykopatologia.munfoorumi.com

Vai tuleeko siihen kenties esim. bakteereja? Saako kaverin ranskalaisia napsia ilman lupaa?

Minulla oli pienenä kaveri, joka oli meillä kuin kotonaan. Hän esim. aivan omatoimisesti osasi käydä jääkaapilla, jos sattui olemaan nälkä.

Kyllä minä hämmennyn, jos minun juomiini tai ruokiini kosketaan kysymättä lupaa.
Limpparia konkreettisesti juon niin harvoin, ettei ole kokemusta tällaisesta.
Bakteerikammoinen en ole. Muistan kuinka mieheni - ennen kuin hänestä tuli mieheni -
otti aina ravintolassa omalla haarukallaan maistiaisia minun annoksestani, veron,
niin kuin hän asian ilmaisi. En ollut tottunut sellaiseen silloin, nyt olen, ja hän saa
kyllä annoksestani maistaa, mutta kyllä hänkin on oppinut jo kysymään.

Kai se on niin, että jos suuteloita suo, voi myös juoda.

Lapsesta asti (jossakin vaiheessa tajusin bakteerit!) on ollut joku omituinen suhtautuminen siihen, että tulee "bakteereja" tietyissä olosuhteissa. Esim. jos joku juo maitotölkistä suoraan, maitoon tulee "bakteereja". Jos joku juo limppaPULLOSTANI, siihen tulee "bakteereja". Jos mies juo mehustani, se on vähintäänkin kyseenalaista toimintaa! Siitä ei tule varsinaisesti näitä "bakteereja", mutta mies saa kyllä kuulla tehneensä "väärin".

Kehitin pienenä tavan, kuinka voi juoda toisten limppapulloista ilman, että tulee "bakteereja". Pullo pitää laittaa vain alahuulelle siten, että siitä voi kaataa limpparia suoraan suuhun ilman, että limppari kurlautuu suukosketuksen kautta takaisin pulloon.

Myös pillit ovat epäilyttäviä, sillä mielestäni pillin kautta myös voi mennä "bakteereja" limppariin.

Esim. kahvissakin (itse juodussa) on todennäköisesti "bakteereja" tai jotain, koska niin usein jätän kahvimukin pohjalle vähän kahvia. Myös oluessa on "bakteerintapaisia" eli loppuolut "on pelkkää kuolaa", siksi saatan jättää oluenkin kesken.

Kaikkein pahimmat "bakteerit" tulee, jos tiedän, että jollakin on veriteitse tarttuva tauti ja esim. tällaisen henkilön kumppani haluaa maistaa limpparistani. Enkä pääse eroon tästä "kammosta".

Sodan aikana britit saattoivat ihmetellä, kun jenkit jättivät romanssien ryydittämillä
koti-illallisilla kallista ruokaa lautaselle. Olivat siis saaneet hyvää ruokaa jo kullin
- kiitos siis tyttöystävän äidille!