Psykopatologia.munfoorumi.com

No niin, naistenpäivänä saamani pääsiäismunia koskenut valitus meni kai perille ja sain elämäni ensimmäisen (itse diagnosoin) ruusupekoonin. Nyt se on tuollaisessa kukkapurkissa. Kuuluuko se pekooni ottaa tuolta ostettaessa tulleesta muovipurkista pois vai kuuluuko se pitää siinä purkissa ja laittaa koristepurkkiin vain koristeisuuden vuoksi? Luin, että sitä ei pitäisi kastella liikaa (no sitä en tiedä mikä on liikaa), mutta kokeillaan. Onko väliä kasteleeko alta vai päältä?

Tuon kasvin lehdet näyttää ihan kuin kankaalta, ihan kuin olisi leikkikukka. Montako vuotiaiksi tämä tavallisesti elää? Minulla kaktukset ja rahapuu eivät koskaan ehtineet edes vuoden ikään. Pienenä kasvatin paprikoita ja ne saivat substraaliyliannostuksen. Mutta appelsiinipuu eli yhdeksän vuotta. Katsotaan miten tälle käy.

Oletteko kukkaihmisiä tms?

Eikun tulilatvoja oli myös, ne kuolivat. Kurkut taas eivät koskaan kasvaneetkaan.

Ruusubegonia on helpohko-keskivaikeaa ruukkukasvi, joka viihtyy puolivarjoisassa paikassa ja kosteassa mutta ei märässä seisovassa vedessä. Ei siis auringonpaahteeseen. Ei saa päästää kuivumaan, mutta ei myöskään liottaa vedessä. Syksyisin ilmankosteuspitoisuuden ollessa korkea, saattaa härmiintyä, jolloin lehdet alkavat haista sienille ja niihin tulee vaaleita laikkuja ja ne lopulta kuolevat. Ei sumuteta vedellä.

Miksei sumuteta vedellä? Tai siis onko jotakin kasveja mitä pitää sumuttaa vedellä? Minulla tämä on (ainakin vielä) sisällä enkä ehkä laita ulos ollenkaan.

Koska se ei pidä siitä. Jotkut huonekasvit eivät pidä sumusta, toiset pitävät. Sanoin, että sinulle ei tulisi yllättävää hellyydenpuuskaa ja menisit vielä sumuttamaan häntä. Katsotaan miten käy. Koko palsta pidättää hengitystään. (Vai pitäisikö pikemmin hönkäillä oikeaan suuntaan, jotta saisi hiilidioksidia ravinnokseen.)

Ruusupekooni on todettu nyt virallisesti kuolleeksi. Ensin se oli hyvin, sitten se oli välillä ehkä liian märkä tai kuiva, en tiedä, lehdet rapistuivat, puna katosi. Elvytys lopetettiin jo useampi päivä sitten, julistan virallisesti kuolleeksi. Tän piti olla yksivuotinen eikä mikään -kuukautinen. Mutta olihan tämä selkeästi enemmän mummoille, niin ei se niin paljon haittaa, kun se kuoli.

Otan osaa suruusi.
Vaikka sanotkin ettei paljon haittaa sen kuolema, olen silti vaistoavani valeterapeutin vaistoilla, että suret häntä kovastikin. Siksi tarjoan maksullista nettiterapiaa.

Miten ajattelit hänet haudata? Tarjoan siihenkin maksullista polttohautausta, tuhkat voisi sirotella Lapin jylhiin tuntureihin. Erikoistarjouksena hautautustoimistollamme on nyt tuhkan sirottelua 7 tunturin laella. Velotamme vaan matkustuskulut ja seuraavan ruusun hautauksen saa puoleen hintaa ja saat leimoja ja joka 10.hautaus on kokonaan ilmainen, velotamme vaan matkustuskulut. Luonnollisesti.

Oi, kuulostaapa hienolta!

Tässähän tulee ihan haikea mieli. Pakko varmaan muutenkin valita se tunturisirottelu, kun eihän tästä kasvista tiedä mihin tämä pitää kuoltuaan laittaa.

Jos tää laitetaan niin muka johonkin biojätteisiin, niin laitan sille kyllä ainakin perunan mukaan!

Suosittelen Lapin puikulaa, minulta saa ostaa 8 euroa kilo, on luomua. Jos haluat vain yhden ostaa, sekin käy. Hinta on 8 euroa kappale ja postituskulut.

Entä ihmisruhon tuhkaaminen?
Määräytyykö maksu kilojen mukaan vai onko hinta kiinteä?

Mitenkäs ne perunat; pitääkö ostaa erikseen vai sisältyvätkö toimitukseen?

Ruhoittain on hinnottelu, perunat ei sisälly hintaan, kun on sentäs luomua.

Begoniat tykkäävät yleensä kasvaa ulkona terassilla tai parvekkeella. Ennen kasvatin aina karjalanneitoja, niitä erityisen suuria kertokukallisia. Eivät tykänneet kuivumisesta eivätkä voimakkaasta auringon paahteesta. Aamuaurinkoinen sellainen varjoisa terassi oli paras niiden kasvatukseen.