Psykopatologia.munfoorumi.com

Oletteko koskaan tunteneet väsymystä elämää kohtaan. En tarkoita, että pitäisi kieriä itsesäälissä, mutta oletteko havannoineet, että ajoittain väsyy ja pikkuasiat tuntuvat suurilta. On totta, että jotkut nollaavat päänsä alkoholilla, mutta se ei sovi minulle. Ehkä jotkut väsyvät helpommin, kuin toiset. Pitäisi niin jaksaa kantaa huolta asioista, ihmisistä, huomisesta ja murehtia eilistä. En tarkoita, että pitäisi teidänkin, mutta olen vähän sellainen, että joka asiasta täytyy kantaa huolta. Vaikka järki sanoo, ettei se auta, vaan liialla murehtimisella on ennen aikaansa haudassa, mutta se, ehkä onkin sitten luonnonlaki.
Heikot sortuvat elon tiellä, niinhän se sanonta menee.
Tuosta jo huomaatte, että päivän fiilikset on huonot.
Ehkä joskus pitää saada murehtia, että jaksaa sitten olla murehtimatta ja se ilo löytyy, kun murheet on murehdittu, eikä vaan yritetty selvitä hymyssä suin. Mutta missä menee raja normaalin murheen ja masennuksen kanssa. Ei ole normaalia kärsiä vain.