Psykopatologia.munfoorumi.com

Fingerpori HS 5.11.2014

-

-

Harrastan koruja, mutta en hammaskoruja enkä lävistyksiä, paitsi normaalit korvarenkaat. Minulla on jonkinlainen kokoelma. On puisia, jalometallisia, pronssisia, timantteja ja värikiviä. Sekä uusiokoruja ynnä muuta jänskää. Arvokkaimmat ovat äitini punomat puuhelmet -60-luvun paksussa siimassa. Minulla on myös kuukiviä, turmaliini, helmiä ja korallisormus. Myös muovisia koruja olen ostanut matkoilta.

Yleensä pyrin ostamaan käsityönä valmistettuja koruja. Timantteja vähän kartan, koska ovat ns. Veritimantteja, eikä niiden eettistä puhtautta pysty jäljittämään tai tarkistamaan. Myöskään mitä tahansa metallikoruja en osta, koska kromi- ja nikkeliallergia voi puhjettuaan olla aika sietämätön ja ikuinen vaiva. Siinä mielessä kupari, hopea ja Suomesta kultasepänliikkeestä ostettu kulta ovat turvallisia vaihtoehtoja. Ulkomailta ostan hopeisia koruja yleensä tai käsityönä luonnonmateriaaleista valmistettuja.

Äidin lahjaksi antama "Päättymätön solmu" amuletti . Se oli tuotu Bhutanista eräältä vanhalta rouvalta torilla. Siskon lahjoittama sydän- kaulakoru, kullanvärinen. Korviksia on, joiakin ranneketjuja ,Kaulakoru, jossa pieni hopeinen kissa.

Ostin kerran naistenmessuilta läpinäkyvään muovikomposiittiin upotetun Isabella D’Este -korun. Korun reunat ovat tinaa (saattaa irrota lyijyä, jos pitää ihoa vasten!). Korussa on siis upotettuna yllä oleva Leonardo da Vincin piirros. Riipuksen nauha on suutarinlankaa punottuna käsintehtyyn avausmekanismiin. Koru on aina silloin tällöin mielikoruni.

Tinan voisi peittää hopealla tai kullalla.

Itse kannan vain maisterinsormusta.

Isabella D’Este onkin jonkinlaisella siirtokuvatekniikalla lasiin upotettu sinisävyinen figuuri. Ei siis muovikomposiittiin, kuten luulin. Täytyy varoa pudottamasta, mutta tina suojelee Isabellaa.

En ajatellut hopeaan tai valkokultaan upottaa, tina antaa keskiaikaisemman vaikutelman. Jos skitsofrenia iskee, niin se iskee itseeni muista syistä kuin tinakorun vuoksi. Sen sijaan kihlat ajattelin valkokultauttaa uudelleen siis pinnoituttaa. Rupeavat säihkymään entistäkin paremmin ja veritimantit pääsevät loistoonsa.

Isabella D’Este on renessanssinainen. Mielenkiintoinen katsaus, jota voi lukea kuin romantiikkasarjaa tai jännitysnovellia.

Isabella d'Este
Renaissance Arts Patron

By Jone Johnson Lewis
Women's History Expert
http://womenshistory.about.com/od/medie ... d_este.htm

Mielikoru riippuu tilanteesta, vaatetuksesta, mielialasta, maasta.

Arkipäivisin pidän kultaista kaulaketjua, jossa pieni kivi ja pienenpieni timantti. Korvissa pienet ei-roikkuvat korvakorut. Kihla- ja vihkisormus.

Lähes kaikki mielikoruni ovat äidiltä saatuja. Tosin en toistaiseksi käytä niitä, koska vuosien varrella olen työni vuoksi oppinut pois korujen käytöstä - ainoastaan korvakorut ovat työssä olleet kätevä ja käytännöllinen koru.

Korvakorujen lisäksi äidiltä saamiini mielikoruihin kuuluu jokunen sormus sekä ranneketju. Ensimmäisen sormuksen sain rippilahjaksi viisitoistavuotiaana. Siro ja kaunis kultainen rubiinisormus, joka ei ole sopinut sormeeni enää vuosikymmeniin. Rubiinisormuksen kanssa yhteensopivat ovat rubiinilla varustetut kultaiset korvakorut, jotka kauneudestaan huolimatta ovat olleet liian näyttävät työpäivinä käytettäviksi.
Minulla on toinenkin äidiltä saamani rubiinisormus. Se sopii nykyiseen sormeeni hyvin, ja voisin käyttää kunhan vain oppisin taas sormusten käytön. Kaikkein rakkain mielikoruni on äidiltä saamani kultasormus, jossa on kaunis kivi, vaikken tiedä mikä kivi se on. Sormus on teetetty äidin kihla- ja vihkisormuksista, ja se komeili äitini sormessa tietääkseni koko minun lapsuuteni ajan - vuodesta toiseen. Muistan miten aina ihailin sitä, lapsuudestani lähtien; sormus oli - ja on - mielestäni tosi kaunis kuultavansinisine kivineen. Minä olen nykyisin sen sormuksen onnellinen omistaja.

On vielä yksi mielikoru, vaikken sitäkään voi käyttää... Anoppini lahjoitti aikoinaan minulle äidin puoleisen sukunsa perintönä kulkeneen sileän ja paksun kihla-/vihkisormuksen. Nykyisin anoppi on paitsi exä myös kuollut, ja hänen antamallaan sormuksella on minulle korvaamaton tunnearvo. Pidin sitä aikoinaan, mutta suuren sormuksen käyttäminen aiheutti käytännön hankaluuksia niin paljon, etten enää rohjennut panna sitä sormeeni.
Miksi anoppi lahjoitti suvussa kulkeneen sormuksen minulle eikä tyttärelleen, sitä en koskaan saa tietää.

Oikeastaan kolmaskin korvaamattoman arvokas mielikoru on... Sekään ei ole käyttöön sopiva, mutta tunnelatausta siinäkin on hirmuiset määrät. Jerusalemista ostettu kultainen kihlasormus tärkeine kaiverruksineen; tallella on, vaikka tyhjänpanttina... Ikinä en tule käyttämään sormustani, mutta ikinä en myöskään tule luopumaan siitä.

Ahaa! Haluat, että miehet katsovat sinua sillä silmällä.

Millä silmällä miehet katsovat koruttomuutta?
Kihla- ja vihkisormuksiin liittyvät koruni, niin rakkaita kuin ovatkin, ovat yhtä lukuunottamatta pysyvästi käyttökelvottomia, joten sillä silmällä niitä on turha katsella...

Psykopatologia kirjoitti:
Fingerpori HS 5.11.2014

Miehetkin voivat ja saavat nykyisissä länsimaisissa yhteisöissä käyttää koruja, ja heillä voi/saa olla omia mielikorujaan. Vaikkapa hammaskoruja, sormuksia, kaulaketjuja, korvakoruja, ranneketjuja...

Haluavatko koruja käyttävät - tai koruttomat - miehet naisten katsovan heitä 'sillä silmällä', ja millainen se silmä on?

Voi miten arvokkaita koruja teillä on. Mitä se kertoo minusta kun minulla ei ole mitään arvokasta.
Kihlasormus, jolla tunnearvoa ja äidin antama amuletti. Sitten halpoja koruja sellaista rihkamaa pääosin.
Korut ovaT minulla yhdessä lasiastiassa yöpöydällä, mukana hiuslenksujakin. Kelloa tykkään pitää kädessä.

Nykyään saa kauniita koruja hyvin halvalla.

Kyllä. Kannattaa kuitenkin olla nikkelin kanssa tarkkana, jottei vahingossa tule ostaneeksi allergialle altistavaa nikkelikorua turvallisemman jalometallisen sijaan.
Ja varmaan ulkomailla on syytä varoa huijauksia: ei kaikki kiiltävä ole kultaa, kuten vanhat viisaat ovat tienneet.

Erilaiset korvakorut. Pidän helmistä ja korukivistä. Toivoisin joskus saavani smaragdikorvakorut, mutta smaragdit ovat kalliita.
Minulla on vain tavalliset korvalävistykset korvalehdessä, mutta olen joskus ajatellut että voisin ottaa lisääkin korvalävistyksiä.
Wikipedian linkissä on tietoa korvalävistyksistä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Korvakoru

Jill, ei kauniiden korujen tarvitse olla kalliita. Itselläni on esim. pari kappaletta rannekoruja, joista tykkään todella. Ostin ne joitakin vuosia sitten ollessani Aasiassa. Maksoivat silloin n. 0.60 e kappale.