Psykopatologia.munfoorumi.com

Sain itseni taas kiinni uhrautumisesta. Valikoin herneenpalkopussista ne huonoimmat palot syötäviksi ensimmäisinä (jolloin muut tietenkin söivät ne parhaat) ja lopulta sain paljon pienemmän osuuden niitä hyvä palkoja kuin muut.

Sama ilmiö toistuu monessa muussakin asiassa. Mansikkarasiasta jotkut poimivat järjestyksessä aloittaen parhaasta, mutta minä aina päinvastaisessa järjestyksessä. Olen minä sen aikaisemminkin huomannut, mutta jostain syystä tänään minua alkoi nyppiä oma käytökseni. En tietääkseni ole koskaan sanonut saavani pelkkiä tähteitä, joten voin syyttää asiasta vain itseäni. Minulla on käytökselle nimikin; perheenäitisyndrooma.

Kumpaa lajia sinä olet? Syötkö ensin huonoimmat ja säästät parhaat viimeiseksi (ja muille) vai toisinpäin?

Samaa lajia kuin sinäkin.

Sekä että.

Itsekäs. Mutta silti syöntijärjestykseni usein noudattaa samaa kaavaa kuin Kyllästyneellä ja Helmenkalastajalla. Se on lapsuudessa varhain sisäistetty toimintamalli, jolla on usein järkiperusteet (syödään jääkaapista ensin vanhimman päiväyksen tuotteet). Tarkkuus ja huolellisuus ovat mielestäni tuohon toimintamalliin kuuluvia piirteitä.

Hilppa kirjoitti:Itsekäs. Mutta silti syöntijärjestykseni usein noudattaa samaa kaavaa kuin Kyllästyneellä ja Helmenkalastajalla. Se on lapsuudessa varhain sisäistetty toimintamalli, jolla on usein järkiperusteet (syödään jääkaapista ensin vanhimman päiväyksen tuotteet). Tarkkuus ja huolellisuus ovat mielestäni tuohon toimintamalliin kuuluvia piirteitä.

Kyllä, mutta käyttäytymismalli jossa aina syödään ne nahistuneimmat omenat ensin, johtaa siihen, ettei koskaan saa/syö tuoreita omenia.

Kyllästynyt kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:Itsekäs. Mutta silti syöntijärjestykseni usein noudattaa samaa kaavaa kuin Kyllästyneellä ja Helmenkalastajalla. Se on lapsuudessa varhain sisäistetty toimintamalli, jolla on usein järkiperusteet (syödään jääkaapista ensin vanhimman päiväyksen tuotteet). Tarkkuus ja huolellisuus ovat mielestäni tuohon toimintamalliin kuuluvia piirteitä.

Kyllä, mutta käyttäytymismalli jossa aina syödään ne nahistuneimmat omenat ensin, johtaa siihen, ettei koskaan saa/syö tuoreita omenia.

Tilanteen mukaan. Joskus hyvinkin itsekäs, toisinaan vähemmän.Lapsuuden peruja tuo ,että syödään vanhimmasta päästä ensin ja aivan näinhän sen kuuluu mennä. Kuitenkaan en aina jaksa uhrautua, varsinkin nyt kun olen yksin, laitan mielestäni "huonoa" ruokaa haaskiin ajattelematta Ambomaan nälkää näkeviä.Ei mikään malliesimerkki.Mutta ei siitä kovin moni nälkää näkevä lapsi hyötyisi jos tarkemmin ajattelee.Hmmm, olikohan tuo nyt ihan oikein sanottu?
Sitä siis yritän todistaa, että en häpeä tunnustaa nauttivani tuoreesta ruuasta .Siksipä pyrinkin ostamaan vain sen määrän jonka arvioin kohtuullisen ajan sisällä käyttäväni.Yksin olemisen etuja.

Yleensä aina uhrautuva. Jotenkin sen olettaa kuuluvan asiaan..että pitää olla kohtelias muita kohtaan.

Kyllästynyt kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:Itsekäs. Mutta silti syöntijärjestykseni usein noudattaa samaa kaavaa kuin Kyllästyneellä ja Helmenkalastajalla. Se on lapsuudessa varhain sisäistetty toimintamalli, jolla on usein järkiperusteet (syödään jääkaapista ensin vanhimman päiväyksen tuotteet). Tarkkuus ja huolellisuus ovat mielestäni tuohon toimintamalliin kuuluvia piirteitä.

Kyllä, mutta käyttäytymismalli jossa aina syödään ne nahistuneimmat omenat ensin, johtaa siihen, ettei koskaan saa/syö tuoreita omenia.

Osin logistiikkakysymys. Pitäisi ehkä tarjota myös niitä huonompia muille, jotta aina sama ei syö nahistuneita. Tai sitten jalostaa ne nahistuneet johonkin muuhun muotoon.

Uhrautuvan sorttinen minäkin. Mutta pitkäaikaisena perheenäitinä olen oppinut pitämään puoleni ja keksimään keinoja, joiden avulla en läheskään aina erilaisissa jakamistilanteissa ole jäänyt luopujan ja 'uhrin' rooliin.

Mielestäni herneenpalkopussin jakamiseen tasapuolisesti perheen kesken olisi keinoja, joiden tuloksena kenenkään ei tarvitsisi uhrautua.
Jos on tarkoitus ensin syödä huonoimmat, ne syötäisiin porukalla kenenkään pääsemättä kajoamaan pussin parhaisiin palkoihin ennen kuin huonommat ovat loppuneet. Toinen mahdollisuus olisi, että palkopussin sisältö jaettaisiin kerralla niin moneen osaan kuin perheessä on syöjiä. Jakamisen tuloksena jokaisella olisi oma pussinsa, joka sisältäisi tasapuolisesti niin hyviä kuin huonoja herneenpalkoja. Jako voitaisiin tehdä kaikkien perheenjäsenten silmien edessä, jottei kenenkään tarvitsisi pelätä saaneensa huonoimman pussin.

Mirri kirjoitti:Uhrautuvan sorttinen minäkin. Mutta pitkäaikaisena perheenäitinä olen oppinut pitämään puoleni ja keksimään keinoja, joiden avulla en läheskään aina erilaisissa jakamistilanteissa ole jäänyt luopujan ja 'uhrin' rooliin.

Mielestäni herneenpalkopussin jakamiseen tasapuolisesti perheen kesken olisi keinoja, joiden tuloksena kenenkään ei tarvitsisi uhrautua.
Jos on tarkoitus ensin syödä huonoimmat, ne syötäisiin porukalla kenenkään pääsemättä kajoamaan pussin parhaisiin palkoihin ennen kuin huonommat ovat loppuneet. Toinen mahdollisuus olisi, että palkopussin sisältö jaettaisiin kerralla niin moneen osaan kuin perheessä on syöjiä. Jakamisen tuloksena jokaisella olisi oma pussinsa, joka sisältäisi tasapuolisesti niin hyviä kuin huonoja herneenpalkoja. Jako voitaisiin tehdä kaikkien perheenjäsenten silmien edessä, jottei kenenkään tarvitsisi pelätä saaneensa huonoimman pussin.

En ole jakamiskeinoja vailla, vaan omaa asennettani tutkailin.
Kyllähän minä, taivaan talikynttilät sentään, osaan jakaa herneenpalot kasoihin tasapuolisesti.

Kyllästynyt kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Uhrautuvan sorttinen minäkin. Mutta pitkäaikaisena perheenäitinä olen oppinut pitämään puoleni ja keksimään keinoja, joiden avulla en läheskään aina erilaisissa jakamistilanteissa ole jäänyt luopujan ja 'uhrin' rooliin.

Mielestäni herneenpalkopussin jakamiseen tasapuolisesti perheen kesken olisi keinoja, joiden tuloksena kenenkään ei tarvitsisi uhrautua.
Jos on tarkoitus ensin syödä huonoimmat, ne syötäisiin porukalla kenenkään pääsemättä kajoamaan pussin parhaisiin palkoihin ennen kuin huonommat ovat loppuneet. Toinen mahdollisuus olisi, että palkopussin sisältö jaettaisiin kerralla niin moneen osaan kuin perheessä on syöjiä. Jakamisen tuloksena jokaisella olisi oma pussinsa, joka sisältäisi tasapuolisesti niin hyviä kuin huonoja herneenpalkoja. Jako voitaisiin tehdä kaikkien perheenjäsenten silmien edessä, jottei kenenkään tarvitsisi pelätä saaneensa huonoimman pussin.

En ole jakamiskeinoja vailla, vaan omaa asennettani tutkailin.
Kyllähän minä, taivaan talikynttilät sentään, osaan jakaa herneenpalot kasoihin tasapuolisesti.

Olet uhrautuva vain, jos itse haluat olla... Hyvä juttu.

Mirri kirjoitti:

Kyllästynyt kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Uhrautuvan sorttinen minäkin. Mutta pitkäaikaisena perheenäitinä olen oppinut pitämään puoleni ja keksimään keinoja, joiden avulla en läheskään aina erilaisissa jakamistilanteissa ole jäänyt luopujan ja 'uhrin' rooliin.

Mielestäni herneenpalkopussin jakamiseen tasapuolisesti perheen kesken olisi keinoja, joiden tuloksena kenenkään ei tarvitsisi uhrautua.
Jos on tarkoitus ensin syödä huonoimmat, ne syötäisiin porukalla kenenkään pääsemättä kajoamaan pussin parhaisiin palkoihin ennen kuin huonommat ovat loppuneet. Toinen mahdollisuus olisi, että palkopussin sisältö jaettaisiin kerralla niin moneen osaan kuin perheessä on syöjiä. Jakamisen tuloksena jokaisella olisi oma pussinsa, joka sisältäisi tasapuolisesti niin hyviä kuin huonoja herneenpalkoja. Jako voitaisiin tehdä kaikkien perheenjäsenten silmien edessä, jottei kenenkään tarvitsisi pelätä saaneensa huonoimman pussin.

En ole jakamiskeinoja vailla, vaan omaa asennettani tutkailin.
Kyllähän minä, taivaan talikynttilät sentään, osaan jakaa herneenpalot kasoihin tasapuolisesti.

Olet uhrautuva vain, jos itse haluat olla... Hyvä juttu.

Niin kuin niin moni muukin uhrautuja.

Voi olla itsekäs uhrautuja. Jos jakaa herneet ja korostaa kuinka nyt itselleni otin huonommat herneet.

Mieheni on myös uhrautuva minua kohtaan eli tuloksena on se, että kun ollaan kahdestaan niin vaan uhraudutaan toisillemme. Tästä tuloksena esim. se, että kumpikaan ei koskaan halua ottaa viimeistä palaa yms. Kinataan siis siitä, että kumpi nyt ottaa sen viimeisen ihanan suklaakeksin jne. Onko tässäkään mitään järkeä?

Kun puolisot ovat molemmat "uhrautuvia" - kuten kuuluu(kin)
- puntit menevät lopulta tasan.

Psykopatologia kirjoitti:Kun puolisot ovat molemmat "uhrautuvia" - kuten kuuluu(kin)
- puntit menevät lopulta tasan.

Välillä itselleni tulee huono omatunto siitä, että jos uhraudun miehelleni liian vähän kun hän on niin uhrautuvainen minua kohtaan. En tiedä, toivotaan, että asia on näin kun Psykopatologia kirjoittaa.

Mutta antaudut hänelle senkin edestä.

Psykopatologia kirjoitti:Mutta antaudut hänelle senkin edestä.

Mitä nyt tuolla tarkoitatkin, mutta yritän todella antautua ihan oikeasti. Eikö sellainen nainen olisi kiva?

Joo, olisi (on).

Psykopatologia kirjoitti:Joo, olisi (on).

Sitten vaan antamaan.