Sivu 1/1

Luonnonilmiöistä

ViestiLähetetty: 24.06.2014 17:53
Kirjoittaja santra
"Jokainen voi avata uusia ketjuja o m a n kiinnostuksensa pohjalta.[/quote]Psykopatologia » 24.06.2014 16:09"
( Ylläpidon suosiollisella luvalla aloitettakoon tämmöinenkin 8-) )

Rakastan ukonilmaa! Täällä jyrisee , salamoi ja sataa tällä hetkellä ihan kunnolla. Olen aina tykännyt ukkosesta, siinä kun on jotain ihmistä suurempaa. käsittämätöntä.Luonnonvoimille ei ihminen mahda mitään, siksikin se on kunnioitusta herättävää.

Re: Luonnonilmiöistä

ViestiLähetetty: 24.06.2014 18:24
Kirjoittaja Maaria
Minäkin tykkään ukkosesta, mahdollisimman hurjasta.
Muistan lapsuudesta, kuinka pahimmalla ukonilmalla
sähköt menivät usein poikki ja hiippailimme kynttilöiden valossa
hämärissä huoneissa, mikä oli tunnelmallista ja jotenkin vahvisti yhteenkuuluvuuden tunnetta
meidän välillämme.

Joskus osa maailmaa on hämäränä ja osa loistaa valoa.
Sataa ja sateenkaaria popsahtelee sinne sun tänne, sekin
on hyvin kaunista.

Re: Luonnonilmiöistä

ViestiLähetetty: 25.06.2014 00:16
Kirjoittaja santra
Jill, vähän samankaltaisia tunnelmia muistan mökillä pienenä ja miksei vanhempanakin, kynttilän valo ja tuli takassa, vaikkei ukkosella sitä saanut polttaa koska äiti pelkäsi salaman tulevan savupiipusta. 8-)

Re: Luonnonilmiöistä

ViestiLähetetty: 27.06.2014 17:23
Kirjoittaja santra
http://www.iltalehti.fi/iltvluontojaela ... 9_v6.shtml


Hurja video luonnonvoimista - kuin katastrofielokuvasta!
Tiistai 17.6.2014 klo 09.23(kesto 2:14)

Ben McMillan kuvasi hurjan luonnonvoiman kotikulmillaan Nebraskassa.
Videolta näkyy, kuinka kaksi voimakasta tornadoa osuvat maahan ja tekevät tuhoa.

Re: Luonnonilmiöistä

ViestiLähetetty: 27.06.2014 21:36
Kirjoittaja Mirri
Minäkin pidän ukonilmasta. Taajamassa kerrostalon asukkaana siitä on helppo pitää, kun ei tarvitse miettiä sen vaarallisuutta ja tuhovoimaa. Lapsuuskesistä Savon sydämessä muistan kuitenkin, että ukkosia pelättiin ja käsittääkseni ihan aiheesta. Savon maaseudulla ne olivat kovia ja myös vaarallisia. Niin kai nykyisinkin; ukkonen ei ole muuttunut vaarattomammaksi, mutta ihmisten suojautumiskeinot ovat kehittyneet.

70-luvun lopussa muistan pelänneeni ukkosta myös kaupungissa. Asuin silloin mäen päällä olevassa vanhassa puutalossa, jota ukonilmat rakastivat. Silloin tuntui turvallisemmalta ulkona kuin vanhat ja aikansa eläneet sähkösysteemit omaavassa talossa, jossa liesikin salamoi ukkosella. Pingoin eräätkin kerrat ukkosen vuoksi sähköistyneestä talosta pihalle 'turvaan', kun en uskaltanut olla sisällä.