Elämä on

[tris]

voit valita sopivat vaihtoehdot

[taulu]

Pitkä. Mie en ymmärrä miksi tätä täytyy vuosikymmeniä elää.

[tris]

Minusta se on kaikkea mainittua. (Siitä nuo vaihtoehdot mieleen kai tulivatkin).

[Helmenkalastaja]

Valitsin viimeisen vaihtoehdon: muu, mikä? Ja vastaus on: elämä on.
Samaa mieltä kyllä taulun kanssa siitä, etten käsitä, miksi täällä täytyy niin kauan elää.
Poikani toisaalta suunnittelee elävänsä 200-vuotiaaksi. Kysyin häneltä, muistaisiko hän vielä minut,
jos kuolemastani olisi kulunut 160 vuotta. Vastasi, ettei äitiä unohdeta.

[tris]

No, jopas tänään on apeaa porukkaa...

[Kiss]

Tässä jutussa on oivallus, ainakin minulle. Hesarin kolumni:
"Entä jos kuoleman jälkeen ei olekaan mitään"?
http://ra.fi/BzI9

Jostain syystä ajatus siitä, että mailma tuhoutuisi heti minun jälkeeni, on sietämätön, vaik ei sil ois ittelle väliä?

[tris]

Mulla on jotenkin toisinpäin. Mulle ajatus maailman tuhoutumisesta on aika lohdullinen. Jos olisi omia lapsia tilanne olisi erilainen - nyt on enemmän "minun jälkeeni vedenpaisumus".

[Kiss]

Mulla on jotenkin toisinpäin. Mulle ajatus maailman tuhoutumisesta on aika lohdullinen. Jos olisi omia lapsia tilanne olisi erilainen - nyt on enemmän "minun jälkeeni vedenpaisumus".

hmm. Minä taas ekakertaa tajusin, että niinjuu...vaikka minä lopetan itseni, koska en jaksa, toivon toisten silti jatkavan. Mutta, enhän voisikaan "lopettaa itseäni" jos muut tuhoutuisivat heti jälkeeni. Mun pitäis saada olla läheisteni kanssa, niinkauan on aikaa. Ja kaikenhuipuksi tajusin, kuinka paljon tuskaa jättäisin tänne, nille joiden elämän toivon kuitenkin jatjuvan. En suinkaan halua tuhota heidän elämäänsä sillä, että olen itsekäs ja poistun omankäden kautta, vaikka paikkani on olla tukena ja turvana, niinkaun kunnes luonnollisesti katoan. Silloin en jätä haavoja toisten elämää pilaamaan.

[tris]

Mulla on aina ollut kokemus että maailma on aina ikään kuin täydellinen eikä ikään kuin merkkaa vaikka ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Olisi myös paljon lohdullisempaa kuolla maailmanlopussa muiden kanssa (vrt. Trier "Melankolia") kuin syöpään yksin jossain sairaalassa.

[Kiss]

Mulla on aina ollut kokemus että maailma on aina ikään kuin täydellinen eikä ikään kuin merkkaa vaikka ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Olisi myös paljon lohdullisempaa kuolla maailmanlopussa muiden kanssa (vrt. Trier "Melankolia") kuin syöpään yksin jossain sairaalassa.

hmm.Jos tuollaista sais valita, olisin perheeni kanssa katkeraan maailman loppuun asti. Mutta en koe vastakohdaksi sille, yksin syöpään kuolemista. On vain silloin minun vuoroni poistua, se ei sinänsä kammota, muut jatkaa matkaansa silti ja se on lohdullista. Tietysti siinä tilassa, kun vaikka hautoo itsemurhaa, ei osaa sairautensa takia ajatella muuta kuin oman tuskan lopettamista, sen takia on haettava apua. Aina!
Miten sinä oletkin noin yksinäinen,"ettei merkkaa, vaikka ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon"
En oikein usko sinun juttuasi nyt. vrt. siihen miten lämpimästi olet kertonut läheisistäsi.
Kyllä sinä välität, jos oikein paneudut tähän!

[tris]

tuskan lopettamista, sen takia on haettava apua. Aina!
Miten sinä oletkin noin yksinäinen,"ettei merkkaa, vaikka ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon"
En oikein usko sinun juttuasi nyt. vrt. siihen miten lämpimästi olet kertonut läheisistäsi.´

Olenko?

[Hilppa]

Onko Matti Nykänen filosofi?

[tris]

Siis en?

[Mirri]

Onko Matti Nykänen filosofi?

???
Mitä tarkoitat kysymykselläsi tässä ketjussa?

[Hilppa]

Mulla on aina ollut kokemus että maailma on aina ikään kuin täydellinen eikä ikään kuin merkkaa vaikka ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Olisi myös paljon lohdullisempaa kuolla maailmanlopussa muiden kanssa (vrt. Trier "Melankolia") kuin syöpään yksin jossain sairaalassa.

Lohdullisempaa? Ei minusta olisi. Kun esimerkiksi ajattelee, millaista joukkokuolemauutisointi on ollut. Estonia. 112. Ja viimeisimpänä Etelä-Koreassa tapahtunut laivan uppoaminen. Kaikki ovat varmasti olleet joukkohysteriaa ja vähemmän yhdessäolemista.

Sen sijaan nukkua pois. Se olisi ehkä armollista. Ehkä juuri siksi en kykene nukahtamaan levollisesti, koska niin paljon ihannoidaan pois nukkumista. Ei mikään tapa ole kiva eikä edes siedettävä.

En tajua myöskään usein kuulemaani, että haluaisi kuolla pois. Liian kauan täällä on jo roikuttu. En ajattele noin, koska en ole kyynikko. Rakastan liian montaa juttua ja olen liian hyväntuulinen ihminen. Se on tragediani. Siksi hiivun pois, koska muut tappavat hyväntuulisuuteni.

[tris]

Ehkä olet liian nuori. Kun kuulee iäkkäiden (75+) sanovan että haluavat nukkua pois niin se tuntuu ihan järkevältä. En ole itse ajatellut kuolevani pois nukkumalla vaikka joku yliannostus olisi järkevä kuolinsyy minun kohdalla. Pelkään enemmän syöpäkuolemaa koska minulla on esim. kaikki rintasyövän riskitekijät.

[Mirri]

En tajua myöskään usein kuulemaani, että haluaisi kuolla pois. Liian kauan täällä on jo roikuttu. En ajattele noin, koska en ole kyynikko. Rakastan liian montaa juttua ja olen liian hyväntuulinen ihminen. Se on tragediani. Siksi hiivun pois, koska muut tappavat hyväntuulisuuteni.

Ilmeisesti rakastat elämää ja elinvoimaisuudessasi olet hyväntuulinen, joten kuinka muut pystyvät tappamaan hyväntuulisuutesi ja saamaan sinut hiipumaan pois?

Minusta kuulostaa ristiriitaiselta ajatus, jonka mukaan elämää rakastavana ihmisenä hiivut pois toisten tappaessa hyväntuulisuuttasi (elinvoimaasi?). Sanot, ettet ole kyynikko, mutta omalla kohdallasi puhut tragediasta. Mitä se on, että ihminen uskoo toisten ihmisten tuhoavan häntä niin, että hän hiipuu pois elinvoimansa menettäneenä? Traagisuutta, kyynisyyttä, vai molempia - tai jotakin muuta?

[Hilppa]

En tajua myöskään usein kuulemaani, että haluaisi kuolla pois. Liian kauan täällä on jo roikuttu. En ajattele noin, koska en ole kyynikko. Rakastan liian montaa juttua ja olen liian hyväntuulinen ihminen. Se on tragediani. Siksi hiivun pois, koska muut tappavat hyväntuulisuuteni.

Ilmeisesti rakastat elämää ja elinvoimaisuudessasi olet hyväntuulinen, joten kuinka muut pystyvät tappamaan hyväntuulisuutesi ja saamaan sinut hiipumaan pois?

Minusta kuulostaa ristiriitaiselta ajatus, jonka mukaan elämää rakastavana ihmisenä hiivut pois toisten tappaessa hyväntuulisuuttasi (elinvoimaasi?). Sanot, ettet ole kyynikko, mutta omalla kohdallasi puhut tragediasta. Mitä se on, että ihminen uskoo toisten ihmisten tuhoavan häntä niin, että hän hiipuu pois elinvoimansa menettäneenä? Traagisuutta, kyynisyyttä, vai molempia - tai jotakin muuta?

Tähän voi loistavasti vastata, että juuri tuo, mitä sanoit, tappaa minut. Hyvin kuvattu.

[Hilppa]

Ehkä olet liian nuori. Kun kuulee iäkkäiden (75+) sanovan että haluavat nukkua pois niin se tuntuu ihan järkevältä. En ole itse ajatellut kuolevani pois nukkumalla vaikka joku yliannostus olisi järkevä kuolinsyy minun kohdalla. Pelkään enemmän syöpäkuolemaa koska minulla on esim. kaikki rintasyövän riskitekijät.

Olen kuullut viime vuosina ikäisteni sanovan noin. Ja en todellakaan ole 75+. Miesten. En yhdenkään naisen.

[Mirri]

En tajua myöskään usein kuulemaani, että haluaisi kuolla pois. Liian kauan täällä on jo roikuttu. En ajattele noin, koska en ole kyynikko. Rakastan liian montaa juttua ja olen liian hyväntuulinen ihminen. Se on tragediani. Siksi hiivun pois, koska muut tappavat hyväntuulisuuteni.

Ilmeisesti rakastat elämää ja elinvoimaisuudessasi olet hyväntuulinen, joten kuinka muut pystyvät tappamaan hyväntuulisuutesi ja saamaan sinut hiipumaan pois?

Minusta kuulostaa ristiriitaiselta ajatus, jonka mukaan elämää rakastavana ihmisenä hiivut pois toisten tappaessa hyväntuulisuuttasi (elinvoimaasi?). Sanot, ettet ole kyynikko, mutta omalla kohdallasi puhut tragediasta. Mitä se on, että ihminen uskoo toisten ihmisten tuhoavan häntä niin, että hän hiipuu pois elinvoimansa menettäneenä? Traagisuutta, kyynisyyttä, vai molempia - tai jotakin muuta?

Tähän voi loistavasti vastata, että juuri tuo, mitä sanoit, tappaa minut. Hyvin kuvattu.

Ok.
Tosin en tajunnut muuta kuin sen, että jokin sanomiseni tappaa sinut. En missään tapauksessa halua tappaa sinua, joten yritän välttää tuon sanomista - mitä (tuo) mahtaakaan tarkoittaa.