Psykopatologia.munfoorumi.com

totesi alepan keski-ikäinen pyylevähkö kassatar näin yhtyen käytyyn vastaavanlaiseen hyväntahtoiseen leikinlaskuun.

Mitä hän tarkoitti? Kysyin tätä aiemmin Tukiasema.netissä ja sain mielestäni merkillisiä vastauksia.

.

"Neiti"-sanaan voi liittyä myös muinaisten aikojen painolastia. Tarkoitan lähinnä viittausta entisajan palkollisiin. "Ojentaakos neiti kahvia Maijallekin?" Tulee mieleen lähinnä vanhat kotimaiset leffat Suomisen Ollit ja muut avastaavat sekä niissä käytetty kotiapulaisten ja piikojen puhuttelu.

Puhuttelu kolmannessa persoonassa oli yleistä ennen jopa perheiden sisällä, jolloin lapset eivät saaneet sinutella edes vanhempiaan saati isovanhempiaan tai setiään ja tätejään. Tällöin edes teitittely ei ollut sallittua, vaan äitiä oli puhuteltava kolmannessa persoonassa. Tunnen erään henkilön, joka on minua yli 10 vuotta nuorempi ja jonka on puhuteltava äitiään kolmannessa persoonassa osoittaen täten kunnioituksensa hänelle. Minusta sellainen tapa on etäännyttävä ja olisi sietämätön varsinkin niin läheisessä suhteessä kuin äidin ja tyttären välillä on, mutta jokaisessa perheessä on omat tottumuksensa ja sääntönsä.

"Neiti"-sana voidaan kokea myös heikkoutta osoittavana. Olen paljon tekemisissä erään ryhmän kanssa, jossa jotkut käyttävät neitiä leikillisenä terminä lähes aina silloin, kun jokin vaate, ruoka, elokuva, musiikki tai lähes melkein mikä tahansa on heidän mielestään liian neitimäinen eli naismainen tai jopa äärimerkityksessään barbiemainen ja jätkämäisen eli reilun ja rehvakkaan ehdoton vastakohta. Eli mainitsemassani esimerkissä neitimäisyys koetaan lähes bimboutena ja jätkämäisyys sen vastakohtana eli järkevänä, urheilullisena, miehekkäänä ja älykkäänä. Valitettavasti vastaavaa leikillistä maskuliinivertausta ei ole olemassa tai en ole ainakaan pystynyt keksimään. (Paitsi Wagner?)

..

.

Minun mielestäni rva halusi sanoa: "Minua on pantu kyllä oiken olen takaa!" Mahdollisesti vielä: "Vaikka sitä ei ehkä uskoisi (kun minut nyt näkee)."

--

Sans nom kirjoitti:Mutta miksi sitten kysytään, että "Onko neiti neiti, vai naitu neiti"?

Esittämäsi lause on oiva esimerkki setämäisestä puhuttelutavasta tyypillisimmillään. Kolmas persoona puhuttelumuotona etäännyttää kysyjää, jolloin kysyjä pääsee ikään kuin pesemään kätensä suorasta ilkeilystä jättäen kaiken vihjailun tasolle, ja samanaikaisesti toisaalta kyseinen esimerkki on törkeää lähentelyä (käytetäänhän puhuttelussa sanaa "naitu neiti").

Onko keneltäkään kysytty: "Onko neitiä koskaan pantu?" Vastaushan on: "Pani mua kerran eräs herra - asialle apteekkiin."

--

.

Mitä tarkoittaa: "Paas laittaen!"?

Sittenhän mielifilmini Ikuinen naiminen vaikuttaa toiseen suuntaan, kuten myös Tuhannen ja yhden yön sadut.