Psykopatologia.munfoorumi.com

Saan ihanan koiranpennun.

En ole käynyt, mutta arvaaminen on kivaa. Koiranpennun?

Koirasta on iso vastuu, jos sellaisen aiot ottaa. Onko sulla tukijoukkoja hoitamiseen?

Eikä koira pysy pentuna kuin hetken. Koiranpennun saaminen voi tuntua ihanalta, mutta saman koiran kanssa täytyy pärjätä toistakymmentä vuotta riippumatta siitä millainen pienestä söpöliinistä kehkeytyy. Ja koiran kohtalona on pärjätä omistajansa kanssa riippumatta siitä millaisen omistajan sattuu saamaan.

Oletko jo lainannut kirjastosta pinon koiranhhoito-oppaita ja aloittanut valmistautumisen pennun tuloon?

joku kirjoitti:Koirasta on iso vastuu, jos sellaisen aiot ottaa. Onko sulla tukijoukkoja hoitamiseen?

Saan hoitoapua.

Hilppa kirjoitti:En ole käynyt, mutta arvaaminen on kivaa. Koiranpennun?

Oikein arvattu.

Mirri kirjoitti:Eikä koira pysy pentuna kuin hetken. Koiranpennun saaminen voi tuntua ihanalta, mutta saman koiran kanssa täytyy pärjätä toistakymmentä vuotta riippumatta siitä millainen pienestä söpöliinistä kehkeytyy. Ja koiran kohtalona on pärjätä omistajansa kanssa riippumatta siitä millaisen omistajan sattuu saamaan.

Olen valmentautunut siihen, että koira on monien vuosien hankinta. Koiranpennut ovat ihania, mutta niin ovat aikuiset koiratkin. Oma koira on aina oma, sitä rakastaa suuresti.

Hilppa kirjoitti:Oletko jo lainannut kirjastosta pinon koiranhhoito-oppaita ja aloittanut valmistautumisen pennun tuloon?

Olen jo pidemmän aikaa harkinnut koiran ostoa ja lainasin joskus puolivuotta sitten jo pinollisen koiranpennun kasvatuskirjoja ja luinkin niitä. Yhden kirjan ostin kotiin, jota tulen ennen koirantuloa lukemaan.

Pinja kirjoitti:

Mirri kirjoitti:Eikä koira pysy pentuna kuin hetken. Koiranpennun saaminen voi tuntua ihanalta, mutta saman koiran kanssa täytyy pärjätä toistakymmentä vuotta riippumatta siitä millainen pienestä söpöliinistä kehkeytyy. Ja koiran kohtalona on pärjätä omistajansa kanssa riippumatta siitä millaisen omistajan sattuu saamaan.

Olen valmentautunut siihen, että koira on monien vuosien hankinta. Koiranpennut ovat ihania, mutta niin ovat aikuiset koiratkin. Oma koira on aina oma, sitä rakastaa suuresti.

Niinhän se on...

Hyvä juttu, jos ja kun saat hoitoapua; se on tosi tärkeää.
Minäkin olen unelmoinut, ja edelleen unelmoin, omasta koirasta, mutta käsittääkseni on realiteetti, että olen liian sairas ja liian yksin ryhtyäkseni koiran omistajaksi. En usko, etteivätkö depressiojaksoni voisi joskus viedä voiton niin, että koiraparkani joutuisi kärsimään niiden vuoksi. Pahimmillaan opettaisin koirani käymään vessassa kissojen tyyliin, kun en saisi rahdatuksi itseäni ulos koiran tarpeiden mukaan.

Siinä mielessä kissat ovat helpompia ja koirat vaativampia. Mielestäni mt-ongelmaisilla ihmisillä koiran omistajina pitäisi olla takanaan tukijoukot, jotka osaltaan kantavat vastuuta koiran hyvinvoinnista.

Millaisen koiran saat? Onko nimi jo päätetty?