Psykopatologia.munfoorumi.com

Voiko Duodecim-lehden tuoreimpia numeroita lukea joissain yliopiston kirjastoissa tai muissa kirjastoissa, tms? Jos voi, niin missä? Siellä on esimerkiksi artikkeli "Lobotomia oli oman aikansa tuote", jota en pääse lukemaan. Toinen julkaisu, jota en pääse lukemaan netistä on "Frontaalinen lobotomia psyykkisissä sairaustiloissa" (Duodecim, 1947).

"Atyyppiset neuroleptit, SSRI-lääkkeet ja polyfarmasia olivat oman aikansa tuote."

Oli onko tietoa kirjastoista, joista pääsee lukemaan tuollaisia lehtiä? Olen ihan kädetön nykyään, jos tietoa ei löydy netistä.

Olettaisin, että jos kirjastossa ei ole, he hankkivat sen kaukolainana, jos haluat.

Ainakin (kai) Meilahden lääketieteellisessä.

Riidankylväjä kirjoitti:Olettaisin, että jos kirjastossa ei ole, he hankkivat sen kaukolainana, jos haluat.

Tilaavatko tavalliset kirjastot kaukolainana yliopistojen kirjastoista? Ehkä eivät?

Ja voinko siis hankkia yliopistojen kirjastoihin Helka-kortin, vaikka en ole edes enää kirjoilla yliopistolla tai töissä siellä, yksityishenkilönä, ja sen jälkeen kävellä minkä tahansa laitoksen kirjastoon ja lainata sieltä teoksia? Ymmärtääkseni voin.

Eivät kaukolainat ole ilmaisia. Opiskelijalle ne maksaa varmaan laitos. Mutta ulkopuolisista en tiedä.

Googlaamalla selviää, että Duodecim-lehteä on tilattu tavallisiin kaupunginkirjastoihinkin. Joten ei muuta kuin kysymään oman paikkakunnan kirjastosta.
Voisit vaikka kysyä, että mitä jos tilaisivat lehden, jos eivät tähän mennessä ole hoksanneet hommata sitä lehtivalikoimaansa. Kysyä voi lähimmästä kirjastosta; siellä selvitetään kuuluuko lehti pääkirjaston lehtivalikoimaan - pienten sivukirjastojen hyllyistä sitä tuskin löytyy.

Oman paikkakuntanikin kaupunginkirjastossa olen joskus nähnyt Duodecim-lehden, mutta se ei ole lainattavana, vaan luettavissa pääkirjaston lehtilukusalissa.

Minäkin joskus nuorempana opiskelijana matkustin innoissani Otaniemeen bussilla, jotta saan kopioitua sieltä yhden artikkelin yhdestä kirjasta yhtä hiton seminaariesitelmää varten. Nyt myönnän, että olin silloin turhankin idealistinen. Nykyään tahdon, että pääsen tietoon käsiksi internetin kautta, eikä ole muutenkaan aikaa matkustaa. Nykyään suuri osa tärkeistä tieteellisistä artikkeleista on vapaasti ladattavissa internetistä pdf-tiedostoina, mikä on hyvä asia. Kuitenkin on paljon artikkeleja, joihin jotkut viittaavat ja jotka ovat jyrkän maksumuurin takana. "Anna meille 40 euroa tästä kolmen sivun artikkelista, jonka kanssa todennäköisesti olet eri mieltä." Siellähän sitten kirjoittavat artikkeleita omissa rnq-piireissään.

Mirri kirjoitti:Googlaamalla selviää, että Duodecim-lehteä on tilattu tavallisiin kaupunginkirjastoihinkin. Joten ei muuta kuin kysymään oman paikkakunnan kirjastosta.
Voisit vaikka kysyä, että mitä jos tilaisivat lehden, jos eivät tähän mennessä ole hoksanneet hommata sitä lehtivalikoimaansa. Kysyä voi lähimmästä kirjastosta; siellä selvitetään kuuluuko lehti pääkirjaston lehtivalikoimaan - pienten sivukirjastojen hyllyistä sitä tuskin löytyy.

Oman paikkakuntanikin kaupunginkirjastossa olen joskus nähnyt Duodecim-lehden, mutta se ei ole lainattavana, vaan luettavissa pääkirjaston lehtilukusalissa.

OK, kiitos tiedosta. Voi olla, että en tämän vuoksi vaivaudu kirjastoon. Ei ole sen arvoista. Luen kirjanikin iPadilla tai tietokoneella tai vaikka puhelimesta kävellessäni. Voin jopa maksaa, jos hinta on jotenkin järkevä (tämän artikkelin tapauksessa esim. 20-50 senttiä).

Mutta tuon toisen Duodecimin julkaisun vuodelta 1947 "Frontaalinen lobotomia psyykkisissä sairaustiloissa" hankkimiseen voisin ehkä käyttää jonkin verran enemmänkin energiaa, jopa niin paljon että vaivaudun käymään siellä kirjastossa fyysisesti. En pyydä, että te alatte etsiä sitä puolestani, osaan varmaan itsekin löytää nykyiset parhaat kirjastojen hakukoneet, yms.

Tutkimuksen jälkeen: tuo Duodecimin vuoden 1947 julkaisu ei todennäköisesti ole suomalaisten psykiatrien omaa käsialaa vaan käännös ruotsalaisen Gösta Rylanderin tekstistä. 49 sivua books.googlen mukaan.

Esim. ihan wiki:

"Lobotomia saapui Suomeen ruotsalaisten välityksellä. Vuoden 1945 lopulla psykiatri Gösta Rylander ja neurokirurgi Olof Sjöqvist vierailivat Lapinlahden sairaalassa, jossa he pitivät esitelmän lobotomian käytöstä. Suomalaisten keskuudessa aiheesta innostuttiin, ja Suomen ensimmäinen psykokirurginen leikkaus suoritettiin seuraavana keväänä Helsingissä Suomen Punaisen Ristin sairaalassa eli nykyisessä Töölön sairaalassa.[2]"

Nykyään ihmiset kauhistelevat menneisyyden kauheita hoitoja hullujen hoitamiseen. Kauheita hoitoja kuten kaikenlaiset shokkihoidot, tiputtamiset jonkinasteiseen veteen, insuliinishokkihoidot, sähköhoito ilman rauhoittavaa ainetta, lobotomia, jne, jne. Nykyään, kun lääketehtaat ovat saaneet markkinoitua uudemmat neuroleptit "turvallisiksi" ja "hyviksi" lääkkeiksi, niin vanhempaa neuroleptihoitoa aletaan pitää myös kauheana. Me kauhistelemme kernaasti sitä mitä aikaisemmin tapahtui. Tulevat sukupolvet kauhistelevat sitä, mitä psykiatrit ja psykologit tekevät tällä hetkellä. "He olivat hulluja silloin."

Historia ei ole koskaan ollut ystävällinen ikäville ihmisille, kuten aikaisemmille psykiatreille, enkä usko että historia tulee olemaan kovin ystävällinen nykyisille psykiatreillekaan.