Täällä voi tutustua kattien elämään

[Mirri]

Kuusi orpoa pentua, joilla on ikää viitisen viikkoa. Ne ovat pieniä ja huonokuntoisiakin rääpäleitä, mutta sinnikkäästi opettelevat monia kissan elämään kuuluvia perustaitoja täysin ilman emon opastusta:
https://www.youtube.com/watch?v=2xAoAHgVr3w

Emon puuttuessa pennuilla on suuri pehmolelu turvanaan. Myös ympäristö on vuorattu mahdollisimman pehmeäksi ja karheaksi huopien avulla. Turkkien epäsiisteys on silmiinpistävää: ei ole emoa hoitamassa lastensa karvapeitettä, eivätkä nämä vielä itse osaa. Yritystä kuitenkin jo on; ruokailun jälkeen naamaa putsataan, jos vain suinkin jaksetaan ennen unen tuloa. Uni kuitenkin voi yllättää kesken syömisen, kuten imeväisikäisillä usein. On surkuhupaisaa nähdä pikkupennun nuokkuvan ruokakipon ääressä ja havahtuvan aina välillä syömään kuonon upotessa ruokaan.

Imemisestä pennut näyttävät oppineen pois; ainakaan en ole nähnyt niiden yrittävän imeä 'keinoemoa', toisiaan tai mitään muutakaan. Kehräämisen taito taas näyttää syntyneen aikaisin: pennut kehräävät kuuluvasti ihmisen ilmestyessä lähelle. Emonsa kanssa elävät pennut eivät taida kehrätä vielä näin pieninä; niillä ei ole tarvetta sellaiseen viestintään.

Minulle on uusi ja vaikuttava kokemus päästä näin läheltä katsomaan ja seuraamaan ilman emoa sinnittelevän pentueen elämää.

[Mirri]

Tämän suurempaa luottamusta kissa tuskin voi omalle ihmiselleen osoittaa; emo on hakeutunut syliin synnyttämään pentunsa:
https://www.youtube.com/watch?v=hNlq-at_bcM (4:40:30)

[Mirri]

Kaikki löytökissapentueet emoineen eivät pääse elämään yhtä loistokkaasti kuin Kattarshianit. Tässä yksi esimerkki vaatimattomista puitteista, joissa näyttää elävän varsin tyytyväinen ja hyvinvoiva kissaperhe; Stella kuuden pentunsa kanssa:
https://www.youtube.com/watch?v=nz68btdHDsY

Emo tosin vaikuttaa stressaantuneelta, vaikka pennut ovatkin elämäänsä tyytyväisiä. Stella ei välttämättä kestä kovin pitkään olemista suljettuna ahtaaseen tilaan yhdessä lastensa kanssa. Ihan ymmärrettävää: äidillä kuin äidillä voi pettää hermot, jos ei ole pääsyä ulos tuulettumaan.
Tällä hetkellä emolla on pinna niin tiukalla, että hän ärsyyntyy imemään pyrkivästä pennustaan. Ei näytä hyvältä. Toivottavasti kyseisen löytökissatalon huomaavat saman kuin katsojat: Stellan elämää on huojennettava jollakin tavalla, jotta hän selviytyy lastensa kanssa. Pennut ovat liian pieniä joutuakseen 'hermoheikon' emonsa uhreiksi.

[Mirri]

Stellan ja pentujen seuraaminen on mielenkiintoista: mitä, jos hoivatuksi (imetetyksi) tuleminen ei olekaan itsestäänselvyys, vaan se on riippuvaista äksyn äidin mielialoista? Pentu pääsee imemään tai joutuu höyhennetyksi - ihan sen mukaan kuin emosta kulloinkin sattuu tuntumaan...

Stellan pennut näyttävät osaavan kyyristyä ja tekeytyä näkymättömiksi äidin menettäessä hermonsa. Pikkuhiljaa sitten hivuttautuvat lähemmäksi emoaan ja uskaltautuvat uudelleen pyrkimään hoivattaviksi tämän alkaessa rauhoittua ja rentoutua.

[m-vaiva]

hohhoijaa.

[m-vaiva]

Älä nyt itseesi ota edellistä viestiäni mutta minusta on jonninjoutavaa paskaa seurata häkkikissojen elämää.

[Mirri]

Joo, en ota itseeni.

Kotikissojen ei kai nykyisten eläinsuojelukäsitysten mukaan saisi antaa juoksennella vapaasti. Niinpä löydettyjen kissojen kohtalona on elää enemmän ja vähemmän 'häkissä', kunnes niille löydetään uusi koti. Tappaminen tietysti olisi yksi vaihtoehto sisäkissana olemiselle ja elämiselle, mutta siihen puuhaan kaikki eivät ainakaan ensitöikseen halua ryhtyä. Eivät ennen kuin on käynyt ilmi, ettei löytökissaa tai sen pentuja kukaan huoli itselleen.

[Mirri]

Kattarshianin katit ovat taas saaneet pannan kaulaansa:
http://nutiminn.is/kattarshians/

Ei mikään ihme, kissat ovat toinen toistaan mustempia, joten pakko kai niitä on yrittää jotenkin merkata.
Edellinen pentue, oranssi viisikko, viis veisasi pannoistaan ja hoiteli itsensä näppärästi eroon niistä. Jospa nämä mustan pentueen pannat ovat parempia niin, että lapsukaiset käyttävät niitä eivätkä tee niistä leluja.

[Mirri]

Hätä keinot keksii; emottomienkin pentujen pitää päästä imemään, jotta niistä kehittyisi mahdollisimman terveitä ja tasapainoisia kotikissoja:
https://www.youtube.com/watch?v=cNsykae6u3Y (0:59)

Edelleen pennut ovat rähjäisen näköisiä verrattuna siihen mitä ne olisivat emon hoitamina:
https://www.youtube.com/watch?v=2xAoAHgVr3w

[Mirri]

Löytökissakodin arkea; FOF RescueCenter Live Stream:
https://www.youtube.com/watch?v=7i-sgQ3BNgo

[Mirri]

Kattitalossa asustaa taas uusi perhe, tällä kertaa siellä on emo ja viisi pentua. Nättejä kuin mitkä, kaikki kuusi. Kiva taas katsella pentuetta emonsa kanssa.

Emo on vallannut yhden yläsängyn, ja siihen hänen ympärilleen sovittautuu pentuja sen minkä mahtuu. Laskujeni mukaan kaksi tai korkeintaan kolme. Edellinen emo - se oranssi - ei tunkenut itseään lastensänkyyn, mutta tämä uuden perheen emo näköjään on toisenlainen. Ehkä se on juuri sopivan pieni sopiakseen sinne. Onhan se pienen ja ketterän oloinen ainakin verrattuna niiden oranssien palleroiden emoon, joka oli kookas ja pehmoinen lötky.
Huolehtivaisena äitinä emo myös laskeutuu alas pentujensa luokse; kaikkien viiden imettäminen ei onnistu pienessä kerrossängyssä.

http://nutiminn.is/kattarshians/

Yläsängyn valtaus omaan käyttöön ei ole emolta ollenkaan huono ratkaisu. Pennut melskaavat alakerrassa, mutta hän lojuu ylhäisessä yksinäisyydessään ja kaikessa rauhassa yläkerran kerrossängyssä kuin ei olisi alakerran temmellyksestä tietääkseenkään. Ainakin toistaiseksi hän näyttää olevan aika turvassa rasittavilta lapsiltaan.
Muistan, miten se tyyneltä näyttänyt oranssi emo välillä hermoili hiljaa mielessään ja kaipasi rauhaa pentujen riehuessa ympärillä. Nämä kun eivät osanneet lukea kehonkieltä: emon hännän vatkaus vain kutsui leikkimään sillä...

Tai sitten on huono ratkaisu asettua yläsänkyyn muka rauhaan ja pentujen ulottumattomiin.
Emoparka joutuu hätistelemään leikkiviä pentuja ympäriltään. Hänen tassunsa retkottavat houkuttelevasti korkealla kiipeilyintoisten lasten tavoiteltavina. Imetyskin välillä keskeytyy jonkun innostuessa emon tassuista. Vähän sama juttu kuin vipattava häntä: aivan sama, mikä kohta emosta retkottaa, heiluu ja houkuttelee, pennut ovat salamana sen kimpussa. Ja mitä korkeammalla sen parempi; haasteellisempaa ja kiehtovampaa.

[Mirri]

Kansainvälisen kissapäivän kunniaksi kurkistus löytökissakotiin:
https://www.youtube.com/watch?v=dsfVtWuipyA (19:32)

Kissakoti Kitten Academy esittelee itsensä paikaksi, jossa kissanpennut oppivat kissaksi:
http://kitten.academy/

Lisää kissojen päivän juhlaan sopivaa katsottavaa; live-kamera, jossa seurataan kuutta orpoa pentua:
https://www.youtube.com/watch?v=2xAoAHgVr3w

Pentujen kanssa paljon puuhasteleva ja aikaansa viettävä suuri harmaaraidallinen kissa ei ole pentujen emo vaan vanha kolli, joka on syystä tai toisesta ihastunut orpoon kissapesueeseen. Ystävyys on molemminpuolista, ja pentujen kanssa viihtyvä kolli on uskomattoman leppoisa ja kärsivällinen riehakasta lapsikatrasta kohtaan.

[Mirri]

Kuusi orpoa pentua, joilla on ikää viitisen viikkoa. Ne ovat pieniä ja huonokuntoisiakin rääpäleitä, mutta sinnikkäästi opettelevat monia kissan elämään kuuluvia perustaitoja täysin ilman emon opastusta:
https://www.youtube.com/watch?v=2xAoAHgVr3w

Emon puuttuessa pennuilla on suuri pehmolelu turvanaan. Myös ympäristö on vuorattu mahdollisimman pehmeäksi ja karheaksi huopien avulla. Turkkien epäsiisteys on silmiinpistävää: ei ole emoa hoitamassa lastensa karvapeitettä, eivätkä nämä vielä itse osaa. Yritystä kuitenkin jo on; ruokailun jälkeen naamaa putsataan, jos vain suinkin jaksetaan ennen unen tuloa. Uni kuitenkin voi yllättää kesken syömisen, kuten imeväisikäisillä usein. On surkuhupaisaa nähdä pikkupennun nuokkuvan ruokakipon ääressä ja havahtuvan aina välillä syömään kuonon upotessa ruokaan.

Imemisestä pennut näyttävät oppineen pois; ainakaan en ole nähnyt niiden yrittävän imeä 'keinoemoa', toisiaan tai mitään muutakaan. Kehräämisen taito taas näyttää syntyneen aikaisin: pennut kehräävät kuuluvasti ihmisen ilmestyessä lähelle. Emonsa kanssa elävät pennut eivät taida kehrätä vielä näin pieninä; niillä ei ole tarvetta sellaiseen viestintään.

Minulle on uusi ja vaikuttava kokemus päästä näin läheltä katsomaan ja seuraamaan ilman emoa sinnittelevän pentueen elämää.

Ne kuusi rääpäleeltä näyttänyttä pentua ovat kehittyneet kissan näköisiksi. Siistejäkin ovat nykyisin, eivätkä ollenkaan sellaisia sotkuisia takkuturkkeja kuin heinäkuun alussa.

Ja tosiaan: ei ole emoa opastamassa ja hoitamassa, mutta orvolla kuusikolla on nykyisin käytettävissään turvallinen ja letkeä Mason-kolli, joka viihtyy pentueen kanssa. Hän nuolee, hoivaa ja neuvoo; tekee parhaansa pentujen ohjaamiseksi kotikissojen elämään.

[Mirri]

Kissatalon ullakkokerros on avattu. Emo on vapautettu tehtävästään, häntä ei kissatalossa enää näy. Viisi pentua on sulloutunut yhteen yläsänkyyn, juuri siihen, joka oli emolle mieleinen. Taitaa pennuilla olla ikävä ja muutenkin sopeutumista uuteen elämäänsä: tilaa on entistä enemmän, mutta äiti on poissa.

http://nutiminn.is/kattarshians/