Kahvi kirjoitti:Olen lähes varma siitä, että jos asioi Herkussa niin saa ainakin kevyemmän lompakon.
Kärsivällisyyskin voi kasvaa kukkaron kevenemisen lisäksi. Herkussa jonotetaan, kolhitaan jonottamisesta kärttyisiä kohtalotovereita ostoskärryillä ja kaikkea sellaista...
Muistan kasvuvuosiltani tapauksen, jota en ikinä unohda. En toki ollut näkemässä, mutta Herkun myyjän tyttärenä kuulin kaikenlaista...
Elettiin itsepalvelun syntyaikoja, ja Herkkuunkin saatiin kassat kassamyyjineen. Kassamyyjän työ oli - varmaan on edelleen - huonotuulisten asiakkaiden kaatopaikkana ja haukkumiskohteena olemista. Kun kaikki menee pieleen ja joka ikisellä palvelutiskillä pitää jonottaa, paineet purkautuvat kassalla - etenkin, jos sielläkin pitää jonottaa selän takana seisovan asiakkaan tökkiessä edellä olevaa kärryllään selkään ja kolhiessa nilkkoja.
Kerran sattui niin, että kassalla työskennelleen myyjänkin hermot olivat äärimmilleen, tai sen ylitse, pingotetut; hänen olisi jo aikoja sitten pitänyt päästä hakemaan lastaan tarhasta. Kohdalle osuneella rutisevalla asiakkaalla oli kananmunapussi, siihen aikaan munia vielä myytiin irtotavarana. Kuinka ollakaan, myyjä heitti käsiinsä saamansa pussin asiakkaan kasvoille.
Hermoromahdus, niin siihen aikaan sanottiin sitä, että asiakaspalvelun ammattilainen oli niin loppuun asti uupunut ja kuormitettu, että hänen itsehillintänsä petti väärässä tilanteessa.
Mitä sitten tapahtui, sitä en enää muista. Paitsi sen, että myyjä tietysti joutui pikavauhdilla pois töistä ja sairauslomalle. Saiko hän pitää työpaikkansa, sitäkään en muista enkä tiedä. Elettiin 60-luvun loppua tai 70-luvun alkua, jolloin sairastamisturva oli vielä aika olematon verrattuna nykyiseen.
Sen muistan, että minun myötätuntoni oli tuon nuoren myyjän puolella; mielestäni häntä kohdeltiin väärin - ei sitä asiakasta, joka tiputti viimeisen pisaran ja sai kananmunat silmilleen.
Äitini käytti usein sanontaa
pystypainit. Käsittääkseni ainakin menneinä vuosikymmeninä sellaisia nähtiin Herkussa usein, koska vuodessa on niin monia erilaisia ruokaan liittyviä sesonkeja. Herkkuosasto tiedettiin ja tunnettiin kaikkein kuormittavimpana myyjän työpaikkana. Missään muualla myyjät eivät joutuneet asiakkaiden (käyttäytymisen) vuoksi niin lujille kuin Helsingin Stockmannin Herkussa.