Tunnetteko näitä kuntoutuspaikkoja?

[Psykopatologia]

Tavallisimmin psykoterapian epäonnistuminen on enimmin potilaan "syy".

[Pinja]

MIksi potilas saattaa epäonnistua terapiassa, mitä syitä voi olla, olisi kiva tietää? Ja milloin voidaan puhua, että terapia epäonnistui?

[Pinja]

Minä olen käynyt psykoterapia-arviossa mielenterveyspolikinilla, arvion teki psykiatrinen sairaanhoitaja, jolla VET-tason psykoanalyytikon koulutus. Hän arvioi minut soveltuvaksi, jonka jälkeen psykiatrini, jolla myös VET-tason psykoanalyytikon koulutus teki lausunnon Kelaan. Luotin nopeasti arvioijaan ja olin äärimmäisen motivoitunut psykoterapiaan. Käyvätkö kaikki psykoterapiaan menevät potilaat ensin arviossa ennen psykoterapiaan menoa?

[Psykopatologia]

21:37

PP ootko joltakin psykoterapeutilta testannut noita?

Harvemmin se noin menee.
1980- ja 1990-luvulla jotkut psykiatrit (mm. Diakonissalaitoksen lääläriasemalta) testauttivat liki kaikki uudet potilaat, joille ajateltiin psykoterapiaa. Testauksissa kuitenkin pyrittiin etupäässä löytämään terapian kannalta positiivisia indikaattoreita ja saamaan Kelaa varten hyviä lausuntoja. (Tässä mielessä "objektiivisuus" saattoi toisinaan hieman kärsiäkin. Toisaalta tuolloin ei Kela-terapioihin ollut nykyisenkaltaista tunkua.)

[Psykopatologia]

20:16
Persoonallisuus ja sen psykodynamiikka, etiologia ja prognoosi ym.
Jos osa psykoterapiaan hakijoista karsiutuisi, voisi säästöillä maksaa psykologin palkat tai palkkiot.

Epäilemättä mutta kuka päättää saavatko apua sairaimmat, vaikeimmat, helpoimmat vaiko terveimmät? Arpapeliä joka tapauksessa.

Maksava taho päättää kriteereistä ym.

[Pinja]

Minulle suositeltiin psykoterapiaa jo 2-3 vuotta ennen kuin päätin mennä. Silloin minulla oli eri psykiatri kuin Kelaan lausunnon tehnyt. Eka psykiatrini olisi tehnyt lausunnon Kelaan yksityiselle puolelle siirtyneen hoitajani psykoterapiaan, jonka luona kävin aluksi polilla (psykiatrinen sairaanhoitaja, ET-tason trauma- ja kriisipsykoterapeutti, hän oli tehnyt arvion psykiatrille, että tarvitsisin psykoterapiaa) , mutta en halunnut lähteä psykoterapiaan, koska en olisi pystynyt maksamaan omavastuuta. 2-3 vuotta myöhemmin tilanteeni paheni huomattavasti ja ajattelin, että jotakin on pahasti pielessä ja on pakko tehdä jotakin, en ymmärtänyt enää käytöstäni. Lähdin psykoterapiaan koska, halusin ymmärtää itseäni ja siten päästä parempaan kuntoon.

[Mirri]

Minä olen käynyt psykoterapia-arviossa mielenterveyspolikinilla, arvion teki psykiatrinen sairaanhoitaja, jolla VET-tason psykoanalyytikon koulutus. Hän arvioi minut soveltuvaksi, jonka jälkeen psykiatrini, jolla myös VET-tason psykoanalyytikon koulutus teki lausunnon Kelaan. Luotin nopeasti arvioijaan ja olin äärimmäisen motivoitunut psykoterapiaan. Käyvätkö kaikki psykoterapiaan menevät potilaat ensin arviossa ennen psykoterapiaan menoa?

Jonkinlainen soveltuvuusarvio täytyy tehdä; sitä edellyttää Kelan vaatima perustellun ja puoltavan B-lausunnon kirjoittaminenkin. Mutta arvion tekee psykiatri, eikä hänellä tarvitse olla psykoterapeuttikoulutusta.

Jos psykoterapia toteutuu erikoissairaanhoidossa erikoissairaanhoitopiirin kustantamana, arvion ja päätöksen psykoterapian aloittamista tekee psykiatrian ylilääkäri, ja/tai hoitotiimi, joka käytännössä on hoitava lääkäri sekä sairaanhoitaja (joka voi olla myös psykoterapeutti). Näin minun kokemukseni mukaan.

[Ryysy]

Luulen, että olen kuvitellut terapian olevan ihan jotakin muuta mitä se on. Saattaisi olla, että vointi jopa huononisi sitä mukaa, kun rahat menisivät keskustelemiseen.

[Mirri]

20:16
Persoonallisuus ja sen psykodynamiikka, etiologia ja prognoosi ym.
Jos osa psykoterapiaan hakijoista karsiutuisi, voisi säästöillä maksaa psykologin palkat tai palkkiot.

Epäilemättä mutta kuka päättää saavatko apua sairaimmat, vaikeimmat, helpoimmat vaiko terveimmät? Arpapeliä joka tapauksessa.

Maksava taho päättää kriteereistä ym.

Karsinta voi olla myös tarkkasilmäistä ammattitaitoa, jonka avulla rajalliset psykoterapiaresurssit ohjataan mahdollisimman tarkkaan niille, jotka eniten voisivat hyötyä siitä. Kyseessä lienee enemmän potilaan mahdollisuudet hyötyä tietynlaisesta hoidosta (kuten psykoterapiasta), eikä se kuuluuko hän sairaimpiin, vaikempiin, helpoimpiin vai terveimpiin.
Käsittääkseni 'tarkkaa silmää' ja muuta ammattiosaamista tarvitaan juuri siinä, että tunnistetaan ne potilaat, joille jokin tietty hoito kannattaa kustantaa.

Sama systeemi kuin somaatisella puolella; sielläkin arvioidaan hoitojen tarjoaminen sen mukaan kuka potilaista hyötyy jostakin tietystä hoidosta ja kuka ei.

[Psykopatologia]

MIksi potilas saattaa epäonnistua terapiassa, mitä syitä voi olla, olisi kiva tietää? Ja milloin voidaan puhua, että terapia epäonnistui?

Vrt. Jos kirurgi epäonnistuu leikatessaan tavallista sappipotilasta, hän on saattanut tunaroida. Mutta jos viulunsoiton opettaja ei saa oppilasta oppimaan kunnolla, syy on useimmiten oppilaassa.

[Kyllästynyt]

Tavallisimmin psykoterapian epäonnistuminen on enimmin potilaan "syy".

MIksi potilas saattaa epäonnistua terapiassa, mitä syitä voi olla, olisi kiva tietää? Ja milloin voidaan puhua, että terapia epäonnistui?

Vrt. Jos kirurgi epäonnistuu leikatessaan tavallista sappipotilasta, hän on saattanut tunaroida. Mutta jos viulunsoiton opettaja ei saa oppilasta oppimaan kunnolla, syy on useimmiten oppilaassa.

Minuakin kiinnostaisi kuulla missä vaiheessa ja minkälaisessa tilanteessa voi todeta psykoterapian epäonnistuneen - ja mitä silloin pitäisi tehdä? Ja kenen?

[Psykopatologia]

Kyllästynyt 23.8.2014 (0:13):
Minuakin kiinnostaisi kuulla missä vaiheessa ja minkälaisessa tilanteessa voi todeta psykoterapian epäonnistuneen - ja mitä silloin pitäisi tehdä? Ja kenen?

Psykoterapian voidaan sanoa epäonnistuneen silloin, kun potilaan olo (NUD) on pysyvämmin huonontunut kiinteästi terapiaan liittyvien tekijöiden vuoksi ja varsinkin silloin, jos terapia loppuu tai on loppunut, eikä ilmene mitään asiaintilaa selvästi kumoavaa.

Tavallisimmin epäonnistuminen liittyy siihen, että psykoterapian mobilisoimia tunteita ei pystytä käsittelemään tyydyttävällä tavalla. Terapian lopettamisen ääripäät voisivat olla toisaalta potilaan lähtö "ovet paukkuen" esimerkiksi pettymyksen ja/tai suuttumuksen vuoksi ja toisaalta nopeasti tai pitemmän ajan kuluessa syntynyt rationaalisempi päätös siitä, että "yhteistä säveltä" ei löytynyt. - Olennaista kaikessa psykoterapiassa on osallistujen itseen meneminen.

Spesifimmisssä kysymyksissä saatan koettaa takentaa.

[Valkosiipi]

Minä ajattelen, että terapia on ainakin osittain epäonnistunut myös silloin, jos maksajan asettamiin tavoitteisiin ei päästä.
Esimerkiksi jos ihminen Kelan terapian loputtua ei ole viittä vuotta opiskelu- tai työkykyinen.

200 kerran perinteinen yksilöpsykoterapia on ehkä väärä hoitomuoto (ja rahan tuhlausta), jos työkyvyttömyys jatkuu terapian jälkeen.
En tiedä, mikä olisi oikea hoitomuoto: pidempi terapia harvemmille, joku ryhmäkuntoutus, vai mikä.
Ehkä ne testit auttaisivat.

Sairaanhoitopiirin terapiassa on eri tavoitteet niille harvoille, jotka sellaiseen pääsevät ja Pp:n epäonnistumiskriteeri sopinee sinne.
Jos terapian maksaa itse, silloin itse pääasiassa myös arvioi, miten hyvin terapia onnistui.

[Psykopatologia]

Ajattelin "epäonnistumista" enemmän syiden ("syyllisyyden") kannalta. Valkosiivellä katsanto on yleisempi ("leikkaus epäonnistui, vaikka kaikki ylsivät parhaimpaansa").

[Pinja]

Psykoterapian voidaan sanoa epäonnistuneen silloin, kun potilaan olo (NUD) on pysyvämmin huonontunut kiinteästi terapiaan liittyvien tekijöiden vuoksi--

Tavallisimmin epäonnistuminen liittyy siihen, että psykoterapian mobilisoimia tunteita ei pystytä käsittelemään tyydyttävällä tavalla. Terapian lopettamisen ääripäät voisivat olla toisaalta potilaan lähtö "ovet paukkuen" esimerkiksi pettymyksen ja/tai suuttumuksen vuoksi--

Mitkä ovat ne terapiaan liittyvät tekijät, jotka saattavat pysyvämmin huonontaa joidenkin potilaiden oloa?

Erityisen tärkeää olisi, että potilas oppisi viimeistään terapiassa käsittelemään pettymyksen ja suuttumuksen ( yleensä loukkaantumisen) tunteitaan tyydyttävällä tavalla eikä pistäisi hoitoa poikki. Uskon, että jos luottamus on riittävä silloin terapeutti tuntuu yleensä ottaen mukavalta ja silloin pettymykset ja suuttumukset eli terapeutin epäonnistumiset ovat paremmin kestettävissä. Jotkut potilaat käyttävät kostamista ja loukkaavat terapeuttia takaisin, onhan sekin yksi tapa estää lopettaminen. Myös terapeutin pitää sietää pettymyksen ja suuttumuksen tunteitaan potilasta kohtaan eikä hylätä tätä niin kuin olen joskus kuullut jonkun terapeutin lopettaneen suhteen. Karmeinta ja loukkaavinta mitä olisi olisi se, että terapeutti lopettaisi suhteen.

Sisältäisikö psykoterapeuttien testaus myös sen, että miten terapeutti reagoi pettyessään ja suuttuessaan?

[Psykopatologia]

Ei psykoterapeuttien testaus ole missään vaiheessa ollut tässä ketjussa fokuksessa. (Aiemminkin rupesit puhumaan siitä, mikä sinulle on terapeutissa tärkeintä, vuorovaikutustaidot jne.)

Mitkä ovat ne terapiaan liittyvät tekijät, jotka saattavat pysyvämmin huonontaa joidenkin potilaiden oloa?

Vaikea sanoa yleisesti. Ainakin terapeutin narsismi on hyvin haitallista: pettyy ja tulee vihaiseksi, kun potilas ei parane tai käy muuten tottelemattomaksi.
22:02

[Kyllästynyt]

Vaikea sanoa yleisesti. Ainakin terapeutin narsismi on hyvin haitallista: pettyy ja tulee vihaiseksi, kun potilas ei parane tai käy muuten ottelemattomaksi.

Mikä silloin neuvoksi, jos "itseensä meneminenkään" ei tuota tulosta

[Psykopatologia]

t

[Kissi]

tee

[Psykopatologia]

Kyllästynyt: Mikä silloin neuvoksi, jos "itseensä meneminenkään" ei tuota tulosta.

Introspektio voi tietysti olla (myös) puutteelista tai vääristynyttä ym. - Hyvin yksilöllisiä juttuja nuo.