Kyllästynyt:
Mirri ilmeisesti viittaa niihin kirjoituksiin joissa olen mm. kertonut, ettei mielestäni ole perusteltua vertaistuen nimissä ohjata kehitysvammaisen lapsen äitiä tai isää selittämään esim. lapsivesi- tai istukkatutkimuksissa huonoja uutisia saaneelle pariskunnalle siitä mitä elämä kehitysvammaisen lapsen kanssa on.
Mirri on tietääkseni jo vuosia sitten loukkaantunut siitä, kun joku vastasyntyneitä hoitava gynekologi oli ehdottomasti kieltänyt moisen "vertaistuen" jakamisesta sairaalan yhteydessä tai organisoimana.
Itse olen tuon lääkärin kanssa samaa mieltä; kehitysvammaisen lapsen vanhempi vain äärimmäisen harvoin kykenee kertomaan objektiivisesti siitä mitä elämä kehitysvammaisen lapsen kanssa pahimmillaan voi olla.
EDIT: Sanan "lastenlääkäri" korvattu sanalla "gynekologi".
Tämä lienee vähän offtopic -keskustelua, mutta ihmettelen kantaasi. Miksei tuollaista vertaistukea ja kokemustietoa voisi jakaa niille pareille, jotka ovat päättäneet pitää lapsen?
Terveydenhoito antaa tieteellisen tiedon, jos siihen rinnalle haluaa vertaistukea ja kokemukseen perustuvaa tietoa, minusta pareille voisi tarjota sitäkin. Jotain tuontapaista ( ?) vapaaehtoistoimintaa ilmeisesti kehitysvammaisten järjestöillä onkin tarjota. Tässä linkissä puhutaan Vernerin tukihenkilöistä:
Vernerin tukihenkilöt
Odottajille-sivuilla toimii kaksitoista koulutettua tukihenkilöä, joilla on omakohtaista kokemusta kehitysvammaisista lapsista ja nuorista. Heidän kanssaan voi keskustella joko yleisessä tai suljetussa keskustelussa mieltä askarruttavista asioista. Tukihenkilöihin voi tutustua tarkemmin keskustelu-osiossa.
http://verneri.net/yleis/tietoa-odottaj ... dotus.htmlTietysti tuollaiseen keskusteluun osallistumisen pitäisi olla vapaaehtoista, ihan niinkuin sikiötutkimuksiin osallistuminenkin on. Kun on niitä pareja, jotka esim. vakaumuksensa tähden pitävät lapsen joka tapauksessa, niin kyllä olisi kannattavaakin valmentaa heitä tulevaa haastavaa tehtäväänsä varten vammaisen lapsen vanhempina. Kieltämättä esim. tuon mainitsemasi lääkärin kohdalla tulee mieleen, että onko hänen tai terveydenhuollon piiloasenne tosiaan se, että toivottaisiin parien päätyvän abortoimaan vammaisen sikiön. Itse olin aikoinani tuossa keskustelussa sitä mieltä, että minusta on hyvä kun sikiötutkimuksia tarjotaan kaikille, enkä usko terveydenhuollolla olevan mitään ennakko-asenteita. Nyt en ole tuosta jälkimmäisestä enää niin varma.