Vääränkokoinen koukku

[Mirri]

Kun olin ekaluokalla, kouluruoka syötiin pulpetilta. Käsityötunnilla jokainen ompeli itselleen ruokaliinan lautasen alle. Liina tehtiin vohvelikankaasta ja kirjottiin eri värisillä pumpulilangoilla. Reunoissa oli hapsut. Minun liinani oli väriltään turkoosi.

Varmaan myös pojat ompelivat ja kirjoivat itselleen ruokaliinan.

Aloitin koulutaipaleeni tietääkseni vuonna 1965 uudessa helsinkiläisessä kansakoulussa. Siellä oli ruokasali heti alusta lähtien, joten en joutunut ompelemaan ruokaliinaa itselleni. Vohvelikangastöiltä pumpulilankoineen en kuitenkaan välttynyt. Jopa pidin niistä, vaikken loistanut käsityötaidoissa silloinkaan.

[Illusia]

Minä menin kouluun v. 1969. Minä pidin käsityötunneista, vaikka en ollutkaan hyvä käsitöissä. Teimme puunappisilmäiset huopakankaiset käsinuket, villalankahiuksiset mollamaijat, neulotut villamyssyt, vohvelikankaiset kirjotut pontsot, patalaput, lapaset, puuvillaiset yöpaidat, taskulliset esiliinat + hiuspannat, ruutupaidat, farkkukankaiset olkalaukut, mekot ja virkatut villaiset kolmiohuivit.

[Illusia]

Meillä oli myös puutöitä yhden lukukauden ajan. Teimme sorvatut, petsatut kynttilänjalat ja petsatut pienet seinähyllyköt.

[Illusia]

Yläasteella olisimme me tytötkin voineet valita puu- ja metallityöt, mutta minä valitsin tekstiilityöt. En muista, painostettiinko minua kotona tässä asiassa. Muiksi valinnaisaineiksi otin saksankielen ja konekirjoituksen.

[Illusia]

Yksi unohtui koulussa tehdyistä käsitöistä, nimittäin villalangasta punottu vyö, jonka päissä oli tupsut. Minun vyöni oli violetti.

Neuloin tässä parhaimman villasukan, mitä olen ikinä tehnyt. Siinä on kirjoneulekuvio. Toista sukkaa aloittaessani huomasin, ettei lankaa enää olekaan, koska toinen lankakerä olikin vähän erilainen. En tiedä enkä tunnista, mitä sukkaan käyttämäni lanka voisi olla. Äidiltä saatuja vanhoja lankoja.

Nyt on pidettävä taukoa käsitöistä, kun ranteisiin on ruvennut koskemaan. Totuin jo siihen, että koko ajan oli jokin käsityö tekeillä. Vaikea olla ilman. Toivottavasti kädet parantuvat pian, että pääsen tekemään pehmeitä paketteja pukinkonttiin.

[Mirri]

Inhottavaa tuo, että käsityöharrastus voi oikeasti aiheuttaa rasitusvammoja. Että on pakko pitää paussia, vaikka sormet miten syyhyäisivät...

Minulla on lapsuudestani yksi kiehtova ja voimaannuttava muisto käsityön tekemisestä - muistoni on minulle monin tavoin tärkeä ja ainutlaatuinen. Etenkin, kun käsittääkseni olin aikamoisen avuton tumpelo kaikessa käsillä näpräämisessä.

Vietin joitakin kesiä kansakoulun kesäsiirtolassa; sellaisessa (köyhille/varattomille) helsinkiläislapsille tarkoitetussa kesänviettopaikassa. Olin kai hyvin sulkeutunut ja syrjään vetäytyvä, joten kesäsiirtolan johtajatar yritti tosissaan keksiä minulle jotakin mielekästä puuhaa. Hän hoksasi kutsua minut yhteisistä ulkoleikeistä sisälle näpräämään solmittavan narukassin ääressä. Perehdytti tekniikkaan ja näytti miten narusta solmimalla voidaan tehdä kaunista kuviota vaikkapa kassiin. Työssä oli rottinkisangat pingotettuina tukevasti tuolin selkänojaan kiinni. Naruja oli useita, ja niitä oikealla tavalla solmuilla yhdistelemällä syntyi kiehtovan näköistä kuviota; lehtikuviota, kuten johtajatar tiesi kertoa.

Vieläkin muistan elävästi - ja sormia syyhyttävästi - tuon kokemuksen. En ehtinyt kesäsiirtolan aikana saada lehtikuvioista narukassia valmiiksi, mutta kuitenkin niin pitkälle, että näin kätteni työn tuloksen. Minä, joka luulin olevani käsitöissä aivan avuton... Jostakin solmeilusta kai siinä oli kysymys. Niin voimaannuttava ja terapeuttinen kokemus se oli, että nykyisinkin tiedän sellaisen käsityön tekemisen voivan olla oikein hyvä ja rentouttava kokemus.

Sääli, että sellainen narulla nyplääminen ja solmeilu on kadonnutta käsityötaitoa ja -perinnettä. Tai ainakaan googlaamalla en onnistunut löytämään mitään rottinkikahvaista narusta solmimalla tehtyä kassia.

[mr jalsan]

Osallistunpa keskusteluun: teen mielelläni kaikkia käsitöitä ja olen niissä jokseenkin taitava. Ainoa käsitöiden aiheuttama rasitusvamma on syntynyt työssä. Normaalitahdilla ei olisi, eikä oikeilla suunnitelmilla, kaavotuksilla jne, mutta kaikki edellämainitut kun olivat pielessä kaiken muun pielessäolleen lisäksi niin rasitusvammojahan siitä syntyi.

Koulukäsitöistä ei minullakaan kovin mielyttäviä muistoja ole, muttei mitään traumaattistakaan, kuten ei myöskään kesäsiirtolasta. En vaan muista, että sinne valittuja olisi noin stigmattu. Lapset, jotka muutoin joutuisivat viettämään kaupungissa ison osan pitkästä lomastaan, olivat oikeutettuja (yhteen) kesäsiirtolavuoroon per vuosi. Näin muistaisin kaavakkeessa lukeneen. Muistini tosin saattaa olla ajan muovaama.
mj

[Psykopatologia]

Tervetuloa, mr jalsan!

[Illusia]

Sääli, että sellainen narulla nyplääminen ja solmeilu on kadonnutta käsityötaitoa ja -perinnettä. Tai ainakaan googlaamalla en onnistunut löytämään mitään rottinkikahvaista narusta solmimalla tehtyä kassia.

Jotakin löytyy googlaamalla 'makramee solmeilu'.

[mr jalsan]

Tervetuloa, mr jalsan!

Kiitoksia, psykopatologia

[Hilppa]

Löytyi tämä toinenkin käsityöketju. Varsinainen virkkausketju. Vääränkokoinen koukku sopii hyvin nimeksi viestilleni, koska aihe on ajankohtainen. Kaapista ei löytynyt yhtäkään kymppikokoista koukkua, joten jouduin ostamaan. Nyt sain ensimmäisen paidan sipullettua langaksi. Ennen, kun tehtiin virkattuja mattoja, trikookuteet leikattiin vaakasuunnassa. Tällä kertaa leikkasin pystysuuntaan, kun halusin jäljen muistuttavan blogien nykyaikaisia väkerryksiä, jotka tietysti tehdään uppouudesta pötkölangasta. Mutta kun miehen T-paidat alkoivat jo vedellä viimeisiään, ajattelin, että näistähän saa vaikka mitä kivaa...

[Illusia]

Ostitko metallisen vai muovisen koukun? Minä olen joskus kokeillut itse leikkaamistani kuteista virkkaamista, niin se on aika raskasta touhua. Muovikoukulla virkkaaminen ei tahtonut luistaa millään, sillä se takertui jotenkin kiinni kankaaseen. Hyvä, ettei katkennut. Metallinen toimi paremmin. Leikatut rievut pölyävät myös aika paljon. Minulla on muutama keskeneräinen matontekele. En taida saada niitä koskaan valmiiksi. Ranne kipeytyi viime talvena sukkia neuloessa, eikä ole vieläkään parantunut.

[Hilppa]

Ei marketissa ollut kuin muovisia. Metalliset olen hukannut jonnekin, joten jouduin ostamaan uuden. Täytynee halkaista myös kude. Oli liian paksua.

Tuosta pölystä. En aikonut tuotentolaitosta perustaa. Tämä on vain tällainen koe. Eikä paitojakaan ole kovin montaa. Jos saan säilytys"korin" virkattua, hyvä niin.