Kirjoittaja untuva » 23.10.2013 17:44
Ensi kerralla otan puheeksi nämä riitelyt täällä. Minulla on ollut viimeaikoina vaikeuksia osallistua riitaketjuihin, mutta nyt sitten tiedän syynkin saatuani selville tuon huomioasian. Minut on pakotettu olemaan hiljaa ikään kuin isän taholta. En saisi osallistua riitelyihin. Minullakin saattaisi olla jotakin sanottavaa varsinkin sovittelijana. Se on kyllä kummallista, koska isäni ei aikanaan hyväksynyt minun rooliani olla sovittelijana hänen ja äidin välisissä riidoissa eikä silloin kun hän riiteli minun kanssani. Minä en saanut olla rauhanrakentaja (pakotti minut olemaan hiljaa, vaikka pyysin tasapeliä, ja otti voiton itselleen sanomalla viimeisen sanan; piiskaamalla minua niin kauan kunnes luovutin ja olin hiljaa ja sitten hän sai sanottua viimeisen sanan), täällä voisi jopa olla hyötyä, että toimisin sellaisena. Mutta, jos ei ole rauhanrakentajaa ei sodistakaan selvitä, vaan sota jatkuu vaikka oman pään sisällä vihana toista kohtaan (siitä vihasta ei pääse eroon, koska ei tosiaan saa sovitella ja hakea tasapeliä), kun toinen yrittää olla se voittaja aina. Joittenkin on vaan niin hirveän vaikea suostua rauhaan, että rauha tulee vasta sitten kun on itse voittanut, tasapeli ei olekaan rauha. Siinä vaan jättää vihan itseä kohtaan toisen ihmisen sisälle. Sen ei pitäisi olla riitelyiden tarkoitus vaan tarkoitus on ratkaista riita ja ei siihen pystytä ilman sovittelua. Sovittelu voi esim. olla sitä, että molemmat antavat toisilleen mielipidevapauden (tahdon vapauden). Tietenkään se ei tarkoita sitä, että saa sanoa toiselle loukkauksia. Pitää ihan tulostaa tämä teksti terapiaan.