Feminismi

[Mirri]

Olen lukenut naistenlehdistä (tai keskustelupalstoilta, oliko HS:n elämä, en muista) äitiyden kokemuksesta kertovien nuorten naisten kertomuksia. He ihmettelivät ahdistuneina vasta synnyttäneinä naisina, että "Missä se hoivavietti oikein piilee, kun ei tunnu juuri miltään lasta kohtaan vaan pelkästään väsyttää aivan hirveästi?". Ilmeisesti hoivaviettikään ei ole mikään automaatti, joka kytkeytyy päälle naps, kun lapsi syntyy.

Mielestäni hoivavietti on ymmärretty väärin, jos se rinnastetaan tunne-elämään, lasta kohtaan esiintyviin hellimis. yms. tunteisiin. Äiti voi tuntea vihaa vauvaansa kohtaan ja silti niin hänen psyykensä kuin koko elimistönsä on varustautunut vauvan hoivaamiseen. Silloin vain on raju ristiriita ja mielenterveys on vaarassa, koska biologinen hoivavietti on vahvempi kuin naisen tunne-elämä. Ja kuinka paljon kielteiset tunteet lasta kohtaan ovat juuri sitä, että hoivavietin pyöriteltävänä oleminen ottaa lujille, siihen joutuu sopeutumaan, eikä auta vaikka miten pyristelisi vastaan?

Ehkä auttaisi niin äitiä kuin lasta, jos ymmärrettäisiin, ettei hoivavietti ole tunne; se ei välttämättä 'tunnu miltään'. Tai se voi synnyttää yllättäviä ja ristiriitaisiakin tuntemuksia, eikä lepertely- ja hellimishalu välttämättä ole yhtä kuin biologinen hoivavietti.

[Hilppa]

Olen lukenut naistenlehdistä (tai keskustelupalstoilta, oliko HS:n elämä, en muista) äitiyden kokemuksesta kertovien nuorten naisten kertomuksia. He ihmettelivät ahdistuneina vasta synnyttäneinä naisina, että "Missä se hoivavietti oikein piilee, kun ei tunnu juuri miltään lasta kohtaan vaan pelkästään väsyttää aivan hirveästi?". Ilmeisesti hoivaviettikään ei ole mikään automaatti, joka kytkeytyy päälle naps, kun lapsi syntyy.

Mielestäni hoivavietti on ymmärretty väärin, jos se rinnastetaan tunne-elämään, lasta kohtaan esiintyviin hellimis. yms. tunteisiin. Äiti voi tuntea vihaa vauvaansa kohtaan ja silti niin hänen psyykensä kuin koko elimistönsä on varustautunut vauvan hoivaamiseen. Silloin vain on raju ristiriita ja mielenterveys on vaarassa, koska biologinen hoivavietti on vahvempi kuin naisen tunne-elämä. Ja kuinka paljon kielteiset tunteet lasta kohtaan ovat juuri sitä, että hoivavietin pyöriteltävänä oleminen ottaa lujille, siihen joutuu sopeutumaan, eikä auta vaikka miten pyristelisi vastaan?

Ehkä auttaisi niin äitiä kuin lasta, jos ymmärrettäisiin, ettei hoivavietti ole tunne; se ei välttämättä 'tunnu miltään'. Tai se voi synnyttää yllättäviä ja ristiriitaisiakin tuntemuksia, eikä lepertely- ja hellimishalu välttämättä ole yhtä kuin biologinen hoivavietti.

Ehkä tuo asia olisi jonkun heille pitänyt kertoa. Ei ole mitenkään selvä asia varmaan kovinkaan monelle, vaikka neuvolassa jonkinlaisia asiantuntijoita tapaavatkin. Mielestäni myöskään suru kuolleesta lapsesta ei ole sama kuin hoivavietti. En osallistunut tuohon vuosia sitten käytyyn keskusteluun, ainoastaan luin sitä.

[Illusia]

Kahvi kirjoitti: En ainakaan itse pidä feminismiä synonyyminä miesvihalle. Ikävä kyllä tuntuu vaan siltä, että tänäpäivänä feminismi assosioituu liian helposti enemmän miesvihaksi kuin tasa-arvon hakemiseksi. Huono juttu.

Johtunee siitä, että miehet nostavat tätä asiaa esille, koska he kokevat, ettei feminismi anna miehille mitään hyvää, kun he eivät ole keskiössä, kaiken keskipiste.

Miesten hoivavietistä on todisteena esimerkiksi se, että miehet ja pojat ovat eläinrakkaita ja osaavat kasvattaa ja hoitaa koiria ja kissojakin ihan siinä kuin naiset (lapsia). Jos haluaa antaa poikavauvalle lahjaksi nuken, sitä ei katsota hyvällä. Siinä näkyy kulttuurimme vaikutus.

[Kahvi]

Kahvi kirjoitti: En ainakaan itse pidä feminismiä synonyyminä miesvihalle. Ikävä kyllä tuntuu vaan siltä, että tänäpäivänä feminismi assosioituu liian helposti enemmän miesvihaksi kuin tasa-arvon hakemiseksi. Huono juttu.

Johtunee siitä, että miehet nostavat tätä asiaa esille, koska he kokevat, ettei feminismi anna miehille mitään hyvää, kun he eivät ole keskiössä, kaiken keskipiste.

Niin, varmasti joku mies voi näinkin ajatella. Mutta miksi jotkut naisetkin irtisanoutuvat feminismistä ja ilmoittavat olevansa tasa-arvon kannattajia? Oma henkkoht veikkaukseni on se, että on halu ajaa aitoa tasa-arvoa eikä naisten ylivaltaa.

Feminismi on jostain kumman syystä hahmottunut tänäpäivänä miesvihaksi ja/tai naisten ylivaltaa ajavaksi ismiksi.

Toisaalta jos ja kun feminismi on aitoa tasa-arvoa ajava liike, niin miksi se sitten kylmästi tiputtaisi miehet pois ismistään?

Miesten hoivavietistä on todisteena esimerkiksi se, että miehet ja pojat ovat eläinrakkaita ja osaavat kasvattaa ja hoitaa koiria ja kissojakin ihan siinä kuin naiset (lapsia). Jos haluaa antaa poikavauvalle lahjaksi nuken, sitä ei katsota hyvällä. Siinä näkyy kulttuurimme vaikutus.

Toki miehilläkin on hoivavietti (jopa minullakin). Mutta näkisin kyllä, että naisilla se hoivavietti on voimakkaampi. Yksilölliset erot tietty on aina olemassa.

Poikavauvalle nukke onkin semmoinen esimerkki, että pitäisi ihan erikseen pohtia että onko semmoisen paheksuminen hyvä vai huono asia.

[Illusia]

Minä en sano olevani feministi esimerkiksi keskustelupalstoilla siitä syystä, että jos tekisin niin, minun kimppuuni hyökkäisivät miehet - ja myös naiset - välittömästi. Tämä on nähty. Sen seurauksena joutuu puolustuskannalle, ja kohta ollaan entistä varmempia siitä, että feministit vihaavat miehiä. Minä en ole koskaan enkä missään väittänyt olevani feministi.

Kahvi kirjoitti: Poikavauvalle nukke onkin semmoinen esimerkki, että pitäisi ihan erikseen pohtia että onko semmoisen paheksuminen hyvä vai huono asia.

Laitoin esimerkin tuohon sen takia, että siinä näkee, miten paljon kasvatus vaikuttaa poikien hoivavietin kehittymiseen, ja onko sillä edes mahdollisuuksia. Pojalle ei saisi antaa edes yhtä nukkea, vaikka muita leluja, autoja ja pyssyjä, olisi satamäärin. Kuitenkin isät joutuvat hoitamaan vauvoja ja lapsia, jos perustavat perheen. Käytännössähän tämä asia on nykyään näin. Minun mielestäni poikavauvalle pitäisi antaa edes yksi nukke muiden lelujen joukkoon. Se olisi luontevaa.

[Mirri]

Mielestäni myöskään suru kuolleesta lapsesta ei ole sama kuin hoivavietti.

Nimenomaan lapsen kuoleman aiheuttama suru on eri asia kuin hoivaa tarvinneen lapsen kuoleman jäljiltä 'päälle jäänyt' biologinen hoivavietti. Mutta tosiaan biologinen hoivavietti tarvitsee jonkin 'herätteen', kuten sanoit. Se ei synny kasvatuksen, tms. keinoin. Muttei se myöskään ole kitkettävissä pois yrittämällä selittää se kasvatuksesta yms. yhteiskunnallisista asioista johtuvaksi ilmiöksi.

Ehkä olisi parempi, jos biologista hoivaviettiä ei sekoitettaisi hoivaamishaluun tai hoivaamiskykyyn. Ihmisen (naisen) biologinen hoivavietti voi olla herätetty ja toiminnassa riippumatta siitä haluaako hän hoivata - tai jopa riippumatta siitä kykeneekö hän tarjoamaan hoivaa.

[Illusia]

Kuinka paljon vauvan hoidosta on hoivavietin osuus? Viettejä voidaan sammuttaa tai tukahduttaa kasvatuksella.

[Hilppa]

Kuinka paljon vauvan hoidosta on hoivavietin osuus? Viettejä voidaan sammuttaa tai tukahduttaa kasvatuksella.

Olisi mielenkiintoita tietää, mutta tutkimuksia lienee vähän (ja mahtavatko tulokset mennä eläinpuolen kokeista saatuihin). Olisi myös mielenkiintoista tietää, mikä se hoivavietti oikein on. Voisitko Psykopatologia esittää tarkempaa määrittelyä?

[Psykopatologia]

Vietillä (1917) ei ole tarkkaa määritelmää.

13:23
Ko. aihe on loputon suo.

Eläinpuolella puhutaan vaistoista.

[Hilppa]

Muistan joskus psykologian tunnilla esitetyn, että hoivavietin laukaisijana olisivat suuret pyöreät silmät, korkea otsa sileä pulleahko iho, poikasmaiset "söpöt" piirteet (, jotka opettaja havainollisesti osasi piirtää taululle). Oliko täyttä humpuukia opetus?

Mikäli muistan oikein, opetettiin, että noiden piirteiden näkeminen laukaisee meissä ihmisissä halun hoivata.

[Psykopatologia]

Vietillä (1917) ei ole tarkkaa määritelmää.

13:23
Ko. aihe on loputon suo.

Eläinpuolella puhutaan vaistoista.

[Psykopatologia]

Varmaan vaikuttaa, mutta laukaisu-ilmaus liitetään vaistoihin (avainärsyke).

[Illusia]

Keksin yhden syyn olla antamatta poikalapselle nukkea: hän ei itse pysty koskaan synnyttämään vauvaa, ja siihen on totuttava.

[Psykopatologia]

SENSUROITU!

Riidankylväjä? Pyydän, että poistat ko. kuvan tästä ketjusta.

Ukrainalaiset feministit (Femen) vastustavat prostituutiota. Mikähän tuossakin on todellinen,
perimmäinen motiivi?

http://www.maggiejeans.com/en/blog/feme ... nstrators/

Perimmäistä motiivia sopii kysyä.

Tulee mieleen lutkamarssi-keskustelut (viimeaikaisissa ketjuissa), joissa tyhmät miehet
eivät suostuneet ymmärtämään lutkamarssin "todellista" (ilmoitettua) tarkoitusta,
vaikka kuinka rautalangasta yritettiin vääntää.

13:35
Varsinkin jossain täällä viewtopic.php?f=8&t=6366
Miksi feministit eivät puutu seksuaalirikoksiin? (Kirjoittaja Riidankylväjä 23.04.2012 15:14)
eikä niistä jaettavin lieviin tuomioihin?

[Kahvi]

Feministit taitavat säännönmukaisesti suhtautua paheksuvasti prostituutioon. Käsittääkseni heidän mielestään prostituoitu on enemmän tai vähemmän uhri.

Anna Kontula kuitenkin tutki asiaa tarkemmin ja kirjoitti asiasta kirjan "Punainen exodus":
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirja ... us/1015272
Tämä ei kuitenkaan tukenut väitettä uhriasemasta, joten se jotenkin kummasti vaiettiin feministien taholta.

On esitetty myös teorioita siitä, että maksulliset naiset uhkaavat naisten seksuaalista ylivaltaa, ja siksi esim prostituutioon tietyt tahot suhtautuvat torjuvasti.

[Mirri]

Kuinka paljon vauvan hoidosta on hoivavietin osuus? Viettejä voidaan sammuttaa tai tukahduttaa kasvatuksella.

Minä olen joutunut miettimään tuota asiaa kehitysvammaisten lasten äitien näkökulmasta. Mitä sitten, kun vauva ei kehitykään ns. normaalien lasten tapaan, vaan vauva-ajan hoivan tarve jatkuu hänellä syöttämisineen, juottamisineen, kylvettämisineen, vaipanvaihtoineen, jne, loputtomiin - vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen. En tiedä miten nykyisin, mutta ainakin vielä 80-luvulla esim. lastenlääkärit ja synnytyslääkärit selittivät biolisella hoivavietillä sen, että äiti pystyy hoivaamaan lastaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Välivaiheeksi tarkoitettu biologinen symbioosi hoivan antamisineen jatkuu, koska lapsi ei kykene irtaantumaan äidistään ja irtaantumisellaan sammuttamaan tämän hoivaviettiä.

Tuossa oli myös menneiden vuosien selitys siihen, että lääkärit pitivät äidin kannalta 'terveellisimpänä' sijoittaa kehitysvammainen lapsi pikimmiten etäälle äidistä; vuositolkulla jatkuvan symbioosin katsottiin olevan äidille vahingollista niin psyykkisesti kuin myös hänen jatkuvasti 'vauvan' tarpeisiin herkistyneen elimistönsä kannalta. Lisäksi oltiin sitä mieltä, että mitä pitempään vauvan tarpeilla varustettu lapsi pitää äitinsä biologista hoivaviettiä yllä sitä vaikeampaa irtautuminen myöhemmässä vaiheessa on; symbioosista irtaantuminen vuosien ja jopa vuosikymmenten jälkeen voi mennä äidillä yli voimien.

Ehkä biologinen hoivavietti tulee konkreettisesti näkyväksi silloin, kun asiat eivät äidin ja vauvan suhteessa etene normaalisti, eikä lapsi ponnistelekaan ulos vauva-ajastaan. Herätelty hoivavietti ei 'sammu', koska lapsi tarvitsee sitä, ja väkisin 'sammuttaminen' vuosien jälkeen voi olla äidille rankka kokemus. Aikoinaan lääkärit uskoivat suojaavansa äitiä moiselta biologiselta kokemukselta estämällä hoivavietin heti alkuunsa; siihen keinona käytettiin kehitysvammaisen irrottamista äidistään heti eikä vasta joskus vuosien päästä...

[Illusia]

Toisaalta, voivathan aikuisetkin lapset olla vanhemmilleen aina lapsia. Rakkaus, kiintymys, välittäminen ja huolenpito eivät sammu, vaikka lapset kasvavat. Vanhemmat tukevat lapsiaan, antavat heille rahaa, samoin lapsenlapsille, ovat aina mielessä.

[Hilppa]

Keksin yhden syyn olla antamatta poikalapselle nukkea: hän ei itse pysty koskaan synnyttämään vauvaa, ja siihen on totuttava.

En usko, että yksi nukke muiden lelujen joukossa poikalasta vahingoittaa. Hän kuitenkin itse valitsee lelujensa joukosta ne, joilla leikkii.

[Illusia]

Hilppa kirjoitti: En usko, että yksi nukke muiden lelujen joukossa poikalasta vahingoittaa. Hän kuitenkin itse valitsee lelujensa joukosta ne, joilla leikkii.

Pitäisiköhän poikalapsia neuvoa nukkeleikeissä, ettei nukkea saa repiä eikä rikkoa...

[Mirri]

80-luvulla jo elettiin aikaa, jolloin lääkäritkin uskoivat, ettei kehitysvammaisten vauvojen äitejä tarvitse suojella niin järeästi kuin laittamalla lapset laitokseen. Mutta lääkäreillä oli toinen biologian synnyttämä huoli; vastasynnyttänyt äiti saattaa hyljeksiä 'viallista' vastasyntynyttä; hyljeksintä tulee ensimmäisenä, suoranaisena vaiston varaisena ensireaktiona. Se on biologisen hoivavietin 'kääntöpuoli'; biologia panee hoivaamaan, mutta se panee myös hyljeksimään huonokuntoista jälkeläistä.

Tuota asiaa ei tulla ajatelleeksi, koska se on yhdenlainen tabu - juurikin hoivaviettiin liittyvien virheellisten uskomusten synnyttämä. Häpeän ja syyllisyyden tunteet estävät tehokkaasti hyljeksinnän käsittelyn; ja lisäksi ainakin vielä 80-luvulla lastenlääkärit ja hoitoalan ammattilaiset osaltaan käsittääkseni tekivät työtä sen eteen, etteivät äidit vain jämähtäisi hyljeksinnän tilaan, vaan se menisi nopeasti ohitse - parhaimmillaan jo ennen kuin äiti itse edes tajuaisi voivansa hylätä huonokuntoisen pentunsa siinä kuin monien muidenkin lajien emot...
Ammattilaisten hyvää tarkoittavat yritykset vieroksunnan estämiseksi olivat yhtä huonoja kuin sitä edeltävä systeemi, jossa nimenomaan rohkaistiin äitiä hylkäämään sairas 'pentunsa'.

Joka tapauksessa niin vauvanhoitoon herkistyneen hoivavietin jatkuminen lapsen tarpeiden mukaisesti vuodesta toiseen kuin sairaan vastasyntyneen hyljeksiminen ovat molemmat esimerkkejä voimakkaasta biologisesta hoivavietistä, joka on sisäänrakennettuna ihmisemossa ihmispentujen ja ihmislajin hyväksi.
En tänä päivänäkään usko lääkäreiden erehtyneen selittäessään noita molempia hoivavietin ilmenemismuotoja biologialla.