Kirjoittaja Helmenkalastaja » 30.01.2013 14:29
Viime aikoina minut on yllättänyt Kyllästyneen toteamus (minun muotoilemanani, en jaksa etsiä), että jos hän on vastannut jo kaksi tai kolme kertaa,
hän ei enää katso tarpeelliseksi vastata... Muilta kirjoittajilta hän kuitenkin jaksaa tivata vastauksia kerta toisensa jälkeen, vaikka nämä olisivat -
mielestään - vastanneetkin jo moneen kertaan, jos vastaus ei ole Kyllästynyttä tyydyttänyt. Riippumatta siitä, kuinka vilpitön vastaaja on kokenut
vastauksessaan olleensa (tämän voin todeta omasta kokemuksestani, en muiden).
Minulle on muodostunut käsitys, että Kyllästyneelle ei kelpaa muu vastaus, kun sellainen, jossa vastaaja (vastaaja on muuten tässä tapauksessa hyvä sana,
vertautuu oikeuskäytäntöön!) myöntää Kyllästyneen omassa päässään kehittelemät motiivit tosiksi, vaikkeivät ne totta olisikaan. Niinpä en voi sanoa,
että olisin koskaan havainnut Kyllästyneen puolelta minkäänlaista (puhumattakaan vilpittömästä) halua ymmärtää, toisin kuin hän itse väittää.