4.03.2017 Hämeenlinnan kaupunkiuutiset
Kolumnit
Toimittajalta, AP Sarjanto
Hoi äly(puhelin), älä jätä!
Luovutin pitkäaikaisen taistelun jälkeen ja hommasin älypuhelimen. Tein sen, koska käsittääkseni minun oli pakko. Aivan lähitulevaisuudessa paperinen tunnuslukukortti poistuu käytöstä verkkopankissa ja vaihtoehtoina ovat mobiililaitteen tunnuslukusovellus tai jonkinlainen lukulaite. Eiköhän tämä sama kehitys jyllää alalle kuin alalle, joten loppuelämä kuluu nyt kännykkää räplätessä.
Nyt minulla on sitten taskutietokone, joka on täynnä ihmeteltäviä sovelluksia ja toimintoja. Olihan sekin mukava tietää, että raahauduttuani taas tänne työpaikalle stressaantumaan kolumnivuorosta olen ottanut 230 askelta, kävellyt 170 metriä ja kuluttanut 76 kaloria.
Hämärästi kristillisenä ihmisenä en voi koskaan tässä yhteydessä olla muistamatta, kuinka kaikkien maailman toimintojen tunkeminen teknisiin laitteisiin ja sitä kautta ihmisten pakottaminen niiden käyttöön tuo mieleen heijastuksen Ilmestyskirjasta. Sen 13. luvun jakeista 16-17 löytyvät Pedon lukua koskevat lauseet: “Se pakottaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja orjat, ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku.”
Eli kiitti nyt vaan vimmatusti Bill Gates, Steve Jobs ja Nokian insinöörit. Ei mennyt ihan putkeen nyt tämä homma. Nahkurin orsilla tavataan.
Kaiketi suurin syy sinnittelyyni vääjäämätöntä kehitystä vastaan oli siinä, että mokoma älypulikka syö käyttäjänsä aikaa kuin ruokkimista vaativa virtuaalilemmikki. Kuulin kahvihuoneessa ilmeisesti telkkarissa esitetystä tutkimustiedosta, jonka mukaan suomalainen aikuinen ottaa päivän aikana älypuhelimen esiin keskimäärin 200 kertaa katsoakseen siitä jotakin.
Omaan sähköpostiini ja Facebookin tililleni tulvii jatkuvasti viestejä tutuilta ja ihan täysipäisiltä kavereilta, jotka haluavat minut liittyvän johonkin verkossa pörräävään systeemiin, vaikka olemme koko ajan yhteydessä muutenkin. On LinkedIn, Twitter, Snapchat, Instagram ja vaikka mitä. Viestittelynikin sujuu nykyään Messengerin kautta, vaikka en oikein tiedä mikä se on tai miten niin pääsi käymään. Onhan tämä kuulkaa nyt hiukan aavemaista. Mihin tässä viaton ja hyväuskoinen ihminen vielä sotkeutuu?
Joskus leikittelen ajatuksella kapinoida. Mitä jos ilmoittaisin yhteystiedokseni vain katusoitteen? Lähestykää kirjeitse, jos on asiaa.
Mutta ei auta. On otettava lusikka kauniiseen käteen ja ymmärrettävä, että meidän dinosaurustenkin on pakko opiskella tätä verkkopaskaa. Muuten putoamme kärryiltä, menetämme omaisuutemme jonkun nettisähläyksemme takia ja päädymme ihan tavallisessa arjessa tilanteisiin, joissa koko muu maailma käyttää kieltä, jota emme ymmärrä.
http://www.kaupunkiuutiset.com/uutiset/ ... n-ala-jata

