Miten opitte lukemaan?

[Mirri]

Ihmiset ovat aina parempia tai huonompia elleivät ole yhtä hyviä.

Parempia/huonompia/yhtä hyviä missä asiassa?

Kokonaisuuksina ihmisiä lienee aika vaikea määritellä paremmiksi/huonommiksi/yhtä hyviksi. Tarvitaan jokin mittari, jonka mukaan määritellään - tai arvotetaan.

[M.Aitoparta]

Tulipa tästä mielenkiintoinen ketju, että on aivan pakko ottaa osaa.


Päiväkodista ovat kyselleet poikieni älykkyydestä, varsinkin matemaattisella puolella. Tai sitä mistä he ovat perineet sen. Melko mauton kysymys mielestäni, enkä ole mitään siihen vastannutkaan, koska en voi tietää vastausta, ylipäätänsänkään. Ehkä yhdistävin hetki kuuden vanhan poikani kanssa oli tuossa uuden vuoden tienoihin, kun käveltiin iltasaikaan ja poika alkoi piirtelemään kuvioita tähdistä, kuten päähenkilö Kaunis mieli-leffassa, hieno hetki. Mielenkiinnolla odotan kyllä tuon tulevan eskarin koulutietä tai millaiseksi muodostuu, sillä osaa yhteen- ja vähennyslaskut melko isoilla luvuillakin ja jonkin verran kertolaskun alkeitakin (isosiskonsa tykkää leikkiä opettajaa), mutta taasen toisaalta kun omaa puheentuottamisen häiriön, niin se luo melkoisen ongelman lukemisen puolella.


Itse opin lukemaan ensimmäisellä luokalla, eräänä päivänä ruokapöydässä Akkarin sanoista tuli todellisia ja lauseista lauseita, on vaan jäänyt mieleen. En muista harjoituksista kyllä mitään, kuten en muutenkaan oikein mitään niiltä vuosilta. Muuten koulu oli tälläiselle normiälyiselle kyllä melkoista puuroa, yläasteella kävin vaan syömässä, muuten torkuin tunneilla. Numerot olivat kuitenkin ihan kelvollisia, mikä vähän ihmetyttää näin jälkikäteen. Lukion kävin sitten vasta aikuisiällä.

[Helmenkalastaja]

Olen oppinut lukemaan omia aikojani, ilman erityistä opettamista, 5-vuotiaana.
Kuuleman mukaan osasin kyllä tavata jo 2-vuotiaana, mikä selittyy sillä, että isoveljeni meni silloin kouluun ja harjoitteli tavaamista kotona. En tiedä - en tullut kysyneeksi silloin, kun olisin vielä voinut - tunsinko myös kirjaimet vai osasinko vain tavuttaa. Koulussa ensimmäisellä luokalla pidin aivan käsittämättömänä sitä, että joku saattoi tavata: koo-uu-koo kuk koo-oo ko... kana.

Olen oppinut puhumaan alle vuoden ikäisenä. Vuoden ikäisenä toistin jo kaikkia sanoja ja kaksisanaisia lauseita aloin käyttää ollessani 1 v 2 kk. Puolitoistavuotiaana osasin laulaa yli kymmenen laulua. Nuoteista en kuitenkaan prima vistana osaa laulaa eikä minulla ole absoluuttista sävelkorvaa.

[Hilppa]

...oli sitäkin, että esimerkiksi koulussa repesi suoranainen riemu jos hän ei jotakin osannut tai tiennyt: "etpä osannutkaan hähhähää, etpä tiennyt...lällällää"...

Tuo on ikävä piirre meissä ihmisissä ja sen kohteeksi voi joutua, vaikka ei erityistaitoinen varsinaisesti olisikaan. Usein eräs ihminen jaksaa minulle huomauttaa, että kyllä hänkin olisi kouluja käynyt, jos vain olisi annettu mahdollisuus ja vanhemmat olisivat kouluttaneet ja olisi ollut varaa. Ja syvässä istuu katkeruus joillakin, jos kerran pääsevät huomaamaan, että itse ovat jossain asiassa vähemmän erityisiä tms. huonommin menestyneitä kuin joku toinen.

[Ryysy]

Onkohan vanhemmalle / isovanhemmille lapsensa menestyminen miten tärkeää? Sain lukio-opinnoissa ns. kunniamaininnan tai jonkin sortin stipendin siitä, että olin kirjoittanut jossain aineessa parhaat arvosanat (huom. kouluun mitä kävin pääsivät ne joilla oli huonoin keskiarvo ylä-asteella). Mummo oli mellkein itku silmässä, kun oli kai niin ylpeä tai jotain. Itseäni lähinnä hävetti. Aivan naurettava "kunniamaininta", koska todellinen "parhaus" ei tullut esiin. Toisessa lukiossa tämä ah niin suuri kunnia olisi absoluuttisen varmasti mennyt jollekin toiselle. Onkohan huono menestys sitten yhtä suuri pettymyksen aihe vanhemmille / isovanhemmille? Meni vähän ohi aiheen, mutta näitä asioita on tullut pohdittua. Tuntuu, että odotuksia jäänyt täyttymättä. Enkä ole tajunnut, että se on kai sitten jotenkin niin suuri häpeän ja ihmetyksen aihe... suvun mustan lampaan paikka on kai tullut lunastettua tai jotain siihen suuntaan.

[Hilppa]

?..Itseäni lähinnä hävetti. Aivan naurettava "kunniamaininta", koska todellinen "parhaus" ei tullut esiin. Toisessa lukiossa tämä ah niin suuri kunnia olisi absoluuttisen varmasti mennyt jollekin toiselle...

Tuo on sellainen asia, jota kaikki vanhemmat eivätkä useimmat isovanhemmat varsinkaan ymmärrä. Eikä mielestäni isovanhempien tarvitsekaan ymmärtää. He rakastavat lapsenlastaan ehdoitta ja ovat ylpeitä jälkikasvustaan. Vanhempien tulisi jossain määrin ymmärtää tuo esittämäsi puoli, jotta he eivät suhtautuisi lapseen narsistisella tavalla ihaillen ja hemmotellen lapsestaan pikku prinsessaa/prinssiä. Ja heidän tulisi myös kyetä tukemaan lastaan oikeaan suuntaan rohkaisemalla järkeviin elämän valintoihin.

[Rane]

Puhumaan opettelevat lapset voivat oppia samaan aikaan kahtakin kieltä, joten miksei ihan yhtä hyvin lukemaankin, tai viittomaan. En kyllä tiedä, onko motoriikka tarpeeksi kehittynyt. Kirjoittaminen ei ainakaan onnistu. Luulen.

[Runo]

Aikaisin lukemaan oppiminen tai aikaisin laskemaan oppiminen ei välttämättä ole lahjakkuutta. Ovat varsin mekaanisia taitoja.

Matemaattisesti lahjakas on myös luova matematiikassa, esimerkiksi pystyy löytämään erilaisia tapoja ratkaista tehtäviä/ongelmia. Matemaattisesti lahjakkaalle peruskouluopetus ei tarjoa juuri mitään, satunnaisesti voi saada erityisopettajalta eriytetyssä pienryhmässä 'kerrankin tarpeeksi vaikeita tehtäviä'.

[Rane]

Taitaa olla kuitenkin luontaisempaa lapselle oppia puhumaan kuin lukemaan.

Jokunen vuosi sitten kirjoiteltiin netissäkin kiinalaisista "tiikeriäideistä", jotka opettavat ihan pienille vauvoille kirjaimia ennen kuin nämä osaavat puhua. Aika rankalta tuo koulutus vaikutti. Vaatinee paljon vanhemmaltakin.

[Runo]

Jos haluaisin erityisesti kehittää lastani, niin en kyllä menisi erityisesti kirjaimia opettamaan taaperolle. Lahjakas nappaa ne jostain kuitenkin. Kehittäisin taaperon aivoja tarinoilla, loruilla, liikunnalla, leikeillä, musiikilla, legopalikoilla ynms. Ja ihmisten seuralla.

[SADE]

Onhan näitä huippulahjakkaita lapsia. Sattumalta osui tänään silmini tämä videonpätkä 2-vuotiaasta lapsesta, joka ei vain osaa tanssia vaan opettaa myös aikuisille tanssia.
http://tv.aftonbladet.se/webbtv/nyheter ... le67755.ab (2:24)