Shakki-terapia

[Psykopatologia]

Shakki-terapia

Suomen Psykoterapia-Akatemia r.y. (SPA) on ollut kehittämässä yksilöterapiaan uudenlaisia puitteita, joiden tarkoituksena
on säädellä erityisesti terapeutin ilmaisullisuutta (ekspressiivisyyttä) tarpeen ja tarkoituksen mukaan. Ideana on shakki-kellon
käyttö, jolloin terapiatuntia varten (tavallisimmin 45 min.) säädetään sekä terapeutille että potilaalle tietty vakioaika puhumiseen.

Taustana tässä on analyyttiseen terapiaan liitetty terapeutin puhumattomuus, mistä erityisesti tietyt potilaat kärsivät. Jo 1920-
luvulla tähän kiinnitti huomiota unkarilainen lastenlääkäri ja psykoanalyytikko Sandór Ferenzci (1873 - 1933), aikoinaan Freudin
lähimpiä työtovereita.

Ennen terapiaa arvioidaan huolellisesti käytettävät ajat: Esimerkiksi masennus-potilaan kohdalla soveliasta voisi olla aluksi:
terapeutti 20 min./ potilas 25 min. Tällöin terapeutin pitäisi (tai hän saisi) puhua yht. 20 min. tuon 45 minuutin aikana.
"Tiukassa" analyyttisessä neuroosi-terapiassa vastaavat ajat voisivat olla jopa 5 min. vs. 40 min!

Käytännössä asia menee niin, että terapeutti painaa potilaan kellon käymään, ja potilas alkaa puhua. Kun hän on lopettanut,
hän painaa oman kellonsa istumaan ja terapeutin kellon käymään! Tätä jatketaan vuorotellen koko 45 min. ajan. Hauska
tilanne voi tulla tunnin lopulla, kun terapeutti on jo käyttänyt oman aikansa: Potilas voi mielin määrin vaikka haukkua häntä,
eikä terapeutti voi inahtaakaan, kun hänen oma aikansa on jo lopussa!

Uuden terapiamuodon esittely on herättänyt ristiriitaisia tunteita, kuten aina innovaatioiden ollessa kyseessä. Varsinkin on
kiitetty sitä, että näin terapeutti voidaan "pakottaa" psykoedukatiiviseen otteeseen. Erään potilaan kommentti: "Vetäisin
turpiin terapeuttiani, jos en saisi puhua jotain asiaa loppuun tai hän itse lopettaisi kesken lauseen."
_