Oikeinkirjoituksen mystinen maailma

[Kahvi]

Itselläni on tunnetusti hankaluuksia kaksoiskonsonaattien kanssa. Spontaanisti kirjoitan tahattomasti esim "itsekkin" yms, mutta ilmeisesti olen oppinut ainakin jonkunverran tarkkailemaan ja korjaamaan tekstiäni. Jopa ennen "Lähetä" napin painamista.

Yhdyssanatkin on joskus vaikeita. Esimerkiksi syyttäjän tekemä "syyttämättäjättämispäätös". Näyttää silmään jotenkin oudolta kun kolme sanaa kirjoitetaan yhteen, mutta noin se vaan taitaa olla? Syyttäjä siis saa poliisin esitutkinta-aineiston pohdittavakseen, ja sen perusteella tekee päätöksen siitä, että jatketaanko asian käsittelyä käräjäoikeudessa vai eikö. Jälkimmäisessä hän päättää olla viemättä asiaa käräjille, syytettä ei nosteta ja siitä lähetetään paperi osapuolille, joka siis on syyttämättäjättämispäätös. Vai syyttämättä jättämispäätös? Vai syyttämättäjättämis päätös? Kaikki tuntuvat kielikorvasilmääni oudoilta.

Olen myös kuullut, että merkittävää virhettä ei tee kirjoittaessaan, jos selvyyden vuoksi lisää tavuviivan yhdyssanaan. Eli selvyyden vuoksi voisi kirjoittaa syyttämättäjättämis-päätös. Muistaakseni tuota jopa suositellaan jotta kirjoitettu teksti olisi luettavampaa - siis epävirallisissa teksteissä. Pyritään lukijaystävällisempään tekstiin lievin kielioppirikkomukset sallien.

[Kahvi]

Tiosaatla on ninikin että tesktsitä saa slevää, vakikase olsii tyännä kirjiotusvihreitä. Rittiää, että sanan esnimäminen ja viimienen krijain on okiein, välisisä olevat krijaimet saavat olla yllätätäväknin skeaisin.

[Riidankylväjä]

Nämä syyttämättäjättämispäätökset yms. ovat virka miesten kapula kieltä eivätkä hyvää suomen kieltä.

Parempi ilmaus olisi mielestäni esim. syyttäjä "päätti jättää syyttämättä". tai "jättää syytteen nostamatta".

[Kahvi]

Joo, yhdyssana-hirviöitä voi välttää kirjoittamalla asian toisin.

Samoiten, jos ei tiedä pitäisikö joku sana kirjoittaa isolla vai pienellä alkukirjaimella, niin näppärä sijoittaa sen lauseen alkuun. "Suomalaisuudestani olen ylpeä" on varmasti oikein, kun taas kielipoliisi voi tarttua ilmaisuun "Olen ylpeä Suomalaisuudestani".

Epävirallisissa yhteyksissä on minusta kirjoittaminen vapaampaa eksaktista kieliopista. Esim tietty väärin käytetty iso alkukirjain voi olla tehokeino. "Teinkö minä Virheen puhuessani kielipoliisin tarttumisesta?" Puhutussa kielessä painotettaisiin tuota sanaa "virheen", kirjoitetussa kielessä painotuksen voi tehdä isolla alkukirjaimella (tai lihavoinnilla, kursivoinnila tms).

[Riidankylväjä]

Äidinkielen opettajani sanoi, että kieliopin säännöistä voi poiketa, kunhan tuntee säännöt. Eli säännöstä poikkeavat teho keinot ovat luvallisia ainakin kauno kirjallisuudessa.

[Kahvi]

Nämä syyttämättäjättämispäätökset yms. ovat virka miesten kapula kieltä eivätkä hyvää suomen kieltä.

Kapulakieli syntyy ainakin osittain siitä, että pyritään täysin yksiselitteiseen ilmaisuun, jossa ei ole tulkinnanvaraa. Tästä poikkeaminen kyllä parantaa luettavuutta, mutta jättää tilaa muillekin vaihtoehdoille kuin tarkoitetulle.

Lisäksi voidaan pyrkiä siihen, että samassa lauseessa tuodaan esiin kaikki asiaan vaikuttavat asiat, jotta ne voidaan yksiselitteisesti käsittää otetun huomioon päätöksenteossa, jollon syntyy aikamoisen pitkiä ja mutkikkaitakin sivulauserakenteita, kun pitää myös ottaa huomioon kirjoittajan virkavastuu, ja kenties on toisinaan perusteltua viitata esimerkiksi perustuslakiin, sen esitöihin ja mahdollisesti tilanteesta riippuen myös korkeimman oikeuden päätöksiin niiltä osilta, joiden voidaan katsoa olevan merkityksellisiä itse asian kannalta.

Kuulemma korkeimman oikeuden päätökset aikanaan sisälsivät vain kaksi lausetta. Toinen ja jälkimmäinen oli "Tätä kaikki asianomaiset noudattakoon".

[Mirri]

Nämä syyttämättäjättämispäätökset yms. ovat virka miesten kapula kieltä eivätkä hyvää suomen kieltä.

Kapulakieli syntyy ainakin osittain siitä, että pyritään täysin yksiselitteiseen ilmaisuun, jossa ei ole tulkinnanvaraa. Tästä poikkeaminen kyllä parantaa luettavuutta, mutta jättää tilaa muillekin vaihtoehdoille kuin tarkoitetulle.

Noin on.
Syyttämättäjättämispäätös on oikein hyvä esimerkki. Sana('hirviö') kertoo yksiselitteisesti, että on tehty virallinen päätös, ja päätöksestä on myös dokumentti, asiapaperi, josta voidaan käyttää nimitystä syyttämättäjättämispäätös.
Syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen voi olla kapulakieltä, mutta silti sitä ei voida korvata sanomalla esim. että syyttäjä päätti jättää syyttämättä; korvaava ilmaisu ei kerro, että on tehty virallinen, lainvoimainen ja dokumentoitu päätös. Lakikielessä ei oikeastaan päätetä asioita, vaan asioista tehdään päätöksiä...

[Kahvi]

Toisaalta voidaan myös tuottaa kieliopillisesti täydellistä tekstiä, jonka sisältö on puutaheinää ja informaatioarvoltaan lähellä nollaa. Yleisen käsityksen mukaan esim. poliitikot ovat hyviä tuossa taiteenlajissa.

[Riidankylväjä]

Mallikon kannattaa kirjoittaa elävää kieltä. Väikkäitä ilmaisuja ja lyhyitä lauseita. Silti asiat ilmaistaan täsmällisesti.

[Kahvi]

Mallikon kannattaa kirjoittaa elävää kieltä. Väikkäitä ilmaisuja ja lyhyitä lauseita. Silti asiat ilmaistaan täsmällisesti.

Näinpä se on nähtävä, sano sokeet toisilleen. Tai niinkuin engelsmannit sanoo: "I see, said blind man, and took hammer and saw".

Parhaiten oikeinkirjoituksen sääntöjä rikkovat tehokeinot onnistuvat tietysti sellaiselta, joka tuntee hyvin oikeinkirjoituksen. Muutoin kysymyksessä on enämpi sokean kanan jyvänlöytäminen.

[Kahvi]

Murtehella kirijoottamine ei ole oikiaa kirijasuamea, vaikkakin voi olla oikeinkirjoituksen kannalta oikein kirjoitettua. Ei kirjoitusvirheitä, nääs.

Murreilmaisujen käyttäminen tuo tekstiin mukavaa värikkyyttä, mutta niissä on vaaransa. Voivat jopa generoida väärinymmärryksien takia ihan kelpo nettiriitoja. Esim sanat "itikka", "tuima" ja "akka" tarkoittavat eri murrealueilla enempivähempi eri asioita.

[Mirri]

Murtehella kirijoottamine ei ole oikiaa kirijasuamea, vaikkakin voi olla oikeinkirjoituksen kannalta oikein kirjoitettua. Ei kirjoitusvirheitä, nääs.

Murreilmaisujen käyttäminen tuo tekstiin mukavaa värikkyyttä, mutta niissä on vaaransa. Voivat jopa generoida väärinymmärryksien takia ihan kelpo nettiriitoja. Esim sanat "itikka", "tuima" ja "akka" tarkoittavat eri murrealueilla enempivähempi eri asioita.

Ei ole 'oikeaa' kirjakieltä, mutta voi olla aikamoinen kirjoittamistaidon näyte. Murteet ovat puhekieltä, joten niiden kirjoittamista tuskin on missään milloinkaan opetettu - päinvastoin kirjoittamisen opettelussa on pyritty kitkemään ihmisistä murteet pois. Murteita on pidetty 'rahvaanomaisina', niinpä ne eivät ole sopineet kirjoitettuun tekstiin.

Niinpä henkilö, joka osaa kirjoittaa murteella, on käsittääkseni taitava kirjoittaja; hän osaa kirjoittaa tavalla, johon ei missään ole annettu opetusta, vaan päinvastoin sellaisesta ilmaisutyylistä on opetettu pois. Murteella kirjoittava kirjoittaa 'korvakuulolla' enemmän kuin muut 'korvakuuloa' ja 'kielikorvaa' kirjoittamisessaan hyödyntävät. Noin ajatellen 'oikeaoppinen' murteen käyttäminen kirjoitetussa muodossa on mielestäni melkoinen verbaalisen lahjakkuuden näyte.

Nykyisin on innostuttu käyttämään murteita kirjoitetussakin tekstissä, ja on ihmisiä, joilla kasvuvuosien murrealueen puhekieli on niin 'selkäytimessä', että sen kirjoittaminenkin sujuu. Hyvä niin. Ei murre tietysti sovi läheskään kaikkeen kirjoitettuun tekstiin yhtään sen enempää kuin muukaan puhekieli, mutta silti on tosi mukavaa päästä lukemaan murretaitureiden heidän omalla kasvuvuosien äidinkielellään (sanan varsinaisessa merkityksessä) kirjoittamaansa tekstiä.

Taitaa murrekirjoittamisen ihailussani olla myös 'kateuden siemen'; minä siis haluaisin hallita jonkin murteen niin 'selkäytimestä', että osaisin käyttää sitä ja pystyisin jopa kirjoittamaan sitä. En osaa, joten tyydyn ihastelemaan kirjoittajia, jotka osaavat ja myös uskaltavat käyttää taitoaan.

[Kahvi]

Aku Ankkojakin on julkaistu murreversiona. Muistaakseni niitä varten tehtiin ihan asiantuntijoiden kanssa oikeasti töitä, että murreilmaisut menee just oikein.

On myös suomennettu Carl Barksin ja Don Rosan tarinoita, joissa inkkarien puheenparsi on nelipolvista trokeeta - eli samaa kuin Kalevalan runomitta. Näistä taisi tulla kääntäjälle ihan kunniamaininta käännöstyöstä.

Mutta Aku Ankkahan on tunnettu lehti oikeakielisyydestään, salaa ja viekkaudella opettanut muutamat sukupolvet suomen kielen saloihin!

[Psykopatologia]

klo 17.40 tai 17:40.

[Kahvi]

klo 17.40 tai 17:40.

Itse suosin kaksoispistettä.

Miksi muuten joskus kirjoitat kellonajan ensimmäiseksi viesteihisi?

[Psykopatologia]

Silloin on tullut viesti väliin.

Mutta ei "klo 18:10".

[Riidankylväjä]

Aku Ankkojakin on julkaistu murreversiona. Muistaakseni niitä varten tehtiin ihan asiantuntijoiden kanssa oikeasti töitä, että murreilmaisut menee just oikein.

On myös suomennettu Carl Barksin ja Don Rosan tarinoita, joissa inkkarien puheenparsi on nelipolvista trokeeta - eli samaa kuin Kalevalan runomitta. Näistä taisi tulla kääntäjälle ihan kunniamaininta käännöstyöstä.

Mutta Aku Ankkahan on tunnettu lehti oikeakielisyydestään, salaa ja viekkaudella opettanut muutamat sukupolvet suomen kielen saloihin!

Mutta Iines ja Aku kulkevat ilman housuja, mikä on aiheuttanut moraalisen närkästyksen.

[Kahvi]

Silloin on tullut viesti väliin.

Niin ajattelinkin. Kirjoitat kuitenkin sen ajan, jolloin viestisi kirjoitat. Informatiivisempaa kaiketi olisi kirjoittaa sen viestin kellonaika, johon viittaat...? Se näkyy kunkin viestin yläpuolella.

Yleisesti kyllä tunnutaan suosittavan lainaamista (quote), jolloin ei jää epäselvää mihin viestiin ja mihin kohtaan viitataan.