Työn tekeminen ja siitä kyseleminen oli oikeastaan omistettu kaikille salskeille nuorille miehille. Olihan tuossa jotakin. "Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta hii o hoi." Mutta myös muuta, esimerkiksi äänentoisto metsässä maastokuvauksissa. Palavien halkojen poksahtelua nuotiossa. Kirveen iskut halkoihin.
Sitten on vielä Niskasen haastattelu nähtävillä vielä 4 päivää. Sitä en aio suositella, koska en ole itse katsonut. Aion kyllä katsoa. Ilmeisen ristiriitainen ja lahjakas persoona. Ristiriitaisesti myös suhtaudun siihen, että vaikka oli mielestäni hyvä näyttelijä, oli myös oikeasti kännissä näyttelemissään kännikohtauksissa. Ja niitähän filmissa riittää. Niin miksi? Ja erityisen ahdistavaa kuvauksessa on se viinapullojen runsas esittely ja kuitenkin salakähmäisyys.
Mutta tässäpä Niskasen haastattelun linkki:
Mikko Niskanen - ohjaaja matkalla ihmiseksi
Osa 2/3. Niskanen on ajanut itsensä piippuun ja pakenee maaseudulle tekemään elokuvaa Kahdeksan surmanluotia. Hän päättää näytellä itse pääroolin. Loppu on suomalaisen elokuvan historiaa... Ohjaaja Peter von Bagh 2010.
http://areena.yle.fi/video/1329680016651