Psykopatologia kirjoitti:Valitettavasti rapautumista on alkanut ilmetä muissakin suhteissa.
Se mikä hyväksytään, ei aina parasta, esimerkiksi 'ulkolainen'.
Ei kaunis taivuttaminen mitään kapulakieltä tuota!
Minusta on makuasia, onko tittelin taivuttaminen kaunista kieltä vai eikö ole. Pahimmillaan taivuttaminen tuottaa kömpelöä ja jäykkää kieltä, ei kaunista ollenkaan. Ehkä siinä onkin syy miksi taivuttamiset jäävät herkästi pois. Jos taivutetaan, pitäisi taivuttaa johdonmukaisesti ja silloin kömpelyyden vaara on lähellä.
Esim.
Kävimme vierailulla terveydenhuollon opettajalla Ville Vallattomalla. Puheena tuo virke menee kovin kankeaksi, niinpä puhuttuna helposti sanotaan:
Kävimme vierailulla (terveydenhuollon) opettaja Ville Vallattomalla. Eipä tuo kirjoitettunakaan näytä rumalta ja rappeutuneelta, vaikkei määreen annetakaan vaatia taivutusta, ja yksi puhuttuna kömpelyyttä tuottava taivutus jääkin pois.
Järkevääkin on, koska on aikamoisen epäjohdonmukaista puhua/kirjoittaa
opettaja Ville Vallattomasta, mutta
terveydenhuollon opettajasta Ville Vallattomasta... Ehkä puhuttu ja sujuvaksi huomattu kieli on sanellut sen, että kömpelöitä taivutuksia voidaankin nykyisin ihan luvan kanssa jättää pois.
Jospa Riidankylväjä tarkoittikin 'kapulakielellä' kömpelöä kieltä; sellaistahan vanhahtava kieli koukeroineen voi olla. Esimerkkinä määreellisten titteleiden vanha ja oikeaoppinen taivuttaminen monimutkaisuudessaan.
Ei kaikki kielen uudistuminen ole yhtä kuin rapautuminen; joskus uudistukset ovat järkeviä, käytännöllisiä, ja puoltavat paikkaansa. Eivätkä rumenna ollenkaan.
Vielä yksi esimerkki monimutkaisesta ja kömpelöstä taivuttamisesta:
Terveydenhuollon opettajalla Vallattomalla
han/-pa/-kin on upea koti.
Pannaanko nuo kursivoidut päätteet
opettajankin perään vai eikö panna? Näin: Terveydenhuollon opettaja
llahan Vallattoma
llahan on upea koti. Ongelmaa ei ole, kun jätetään opettaja kokonaan taivuttamatta.
Ja vielä:
Vanhemmalla opettajalla Vallattomalla on kaunis koti/Vanhemmalla opettaja Vallattomalla on kaunis koti.